Ajankohtaista 27

25.6.2021

Jouko Piho:


Pitäisikö Ahvenanmaan itsenäistyä, pysyä osana Suomea vai liittyä Ruotsiin?

Luin 24.6.2021 Helsingin Sanomien toimittajan Jaakko Lyytisen ansiokkaan artikkelin otsikon kysymyksestä, jonka hän laittoi omassa otsikossaan muotoon ”Å-luokan kysymys”. Siltä varalta, että kaikki eivät tiedä, mihin Å-kirjan viittaa, sanon, että se tulee Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland ensimmäisestä kirjaimesta.

Hesarin jutun pontimena on sen ajankohtaisuus eli 24.6.2021 on kulunut sata vuotta siitä, kun YK:n edeltäjä Kansainliitto päätti 24.6.1921, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen eikä Ruotsiin. Suurin osa ahvenanmaalaisista olisi halunnut liittymistä Ruotsiin, kuten Ruotsikin, mutta Suomen esittämät painavat historialliset tosiasiat ratkaisivat asian Suomen hyväksi.

Ahvenanmaa sai hyvin pitkälle menevän autonomian, johon osa 30 000 ruotsinkielisestä asukkaasta on tyytyväisiä, mutta osa haikailee edelleen Ruotsin yhteyteen, joka koetaan tietenkin läheiseksi saman kielen ja kulttuurin vuoksi. Oma erikoisuutensa on kuitenkin se, että urheilukilpailuissa Suomen ja Ruotsin välillä ahvenanmaalaiset pitävät aina Suomen puolta.

On myös niitä, jotka haluavat Ahvenanmaalle täyden itsenäisyyden. Tätä ajatusta on viime aikoina lisännyt Suomen laittamat koronarajoitukset, jotka ovat kurittaneet rankasti Ahvenanmaan kahta tärkeintä elinkeinoa eli matkailua ja laivaliikennettä.

Uuden mikrovaltion perustamista ajaa Ålands framtid (Ahvenanmaan tulevaisuus) –niminen puolue, jonka puheenjohtaja Peggy Eriksson syntyi Uudellamaalla Siuntiossa, mutta tultuaan kesätöihin 30 vuotta sitten hän rakastui, sai lapsia ja jäi Ahvenanmaalle. Nyt hänen puolisonsa Anders Eriksson on puolueen ainoa edustaja Ahvenanmaan maakuntapäivillä. Puolue sai nimittäin vuoden 2019 vaaleissa vain 4,7 prosenttia äänistä, joten täysi itsenäisyys ei saa ainakaan vielä kovin suurta kannatusta.

Hesarin jutussa kerrotaan myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista eli aseettomuudesta, mistä sovittiin jo v. 1856 Krimin ja Oolannin sodan jälkeen. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että eri sotien yhteydessä Ahvenanmaa on aina joutunut sotatoimien piiriin, kuten valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka toi esille v. 2019 julkaistussa kirjassaan ”Ahvenanmaa, Itämeren voimapolitiikan pelinappula”.

Nyt kerron oman näkemykseni. Näin tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa eli seuraavan sodan aikana tai jo sitä ennen Venäjä tulee miehittämään sotilaallisesti Ahvenanmaan osana suunnitelmaa Ruotsin ja Norjan valtaamiseksi. Näin asiasta unen joitakin vuosia sitten.

Venäjän suuret tavoitteet tulevat kuitenkin murenemaan sodan jatkuessa valtavien tappioiden takia, jolloin Venäjän armeija poistuu Ahvenanmaalta ja miehittämästään Itä- ja Pohjois-Suomesta.

Silloin on jäljellä kysymys, mihin Ahvenanmaan pitäisi kuulua vai olisiko parempi olla kuulumatta mihinkään ja pyrkiä autonomian sijasta täyteen itsenäisyyteen.

Minulla ei ole tähän asiaan profeetallista sanomaa. Olen vain sitä mieltä, että ahvenanmaalaisten enemmistön pitäisi ratkaista tämä kysymys. Eli kansanäänestystä kehiin.


24.6.2021

Jouko Piho:

Sallan rata – Stalinin tikari Suomen selässä

Tänään 24.6.2021 oli Helsingin Sanomissa Jarmo Huhtasen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli Sallan radasta.

Suomi joutui osana Talvisodan rauhansopimusta rakentamaan alle vuodessa 87 km pitkän junaradan Kemijärveltä itärajalle asti, josta se jatkui venäläisten rakentamana Vienanmereen asti.

Venäläiset saivat oman 172 km:n osuutensa valmiiksi helmikuussa 1941 ja suomalaiset omansa toukokuussa 1941 juuri vähää ennen Jatkosodan syttymistä.

Venäläiset puhuivat radan tarpeesta siksi, että se helpottaisi Ruotsin ja Neuvostoliiton välistä kaupankäyntiä. Kaikki kuitenkin tiesivät, että kyseessä oli sotilaallinen hyökkäysura, mikä helpottaisi suuresti venäläisjoukkojen tunkeutumista Suomeen.

Tasavallan presidentti Risto Ryti sanoikin, että uusi rata on kuin tikari, joka osoitti suoraan Suomi-neidon selkään.

Loppujen lopuksi kävikin niin, että radasta tuli hyökkäys- ja huoltoväylä Hitlerin Lapissa oleville saksalaisjoukoille.

Rata tuhottiin sotavuosien aikana kahteenkin kertaan, viimeksi perääntyvien saksalaisten toimesta, mutta se rakennettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta sotien jälkeen uudelleen.

Radan Suomen puoleisella osuudella ei ole kuitenkaan liikennöity enää 10 vuoteen, ja Neuvostoliittokin poisti vähää ennen romahdustaan rautatiekiskot Suomen rajan ja Alakurtin väliltä. Kiskoja tarvittiin ilmeisesti kipeämmin jossain muualla.

Vasta vuonna 2008 Suomen ulkoministeriö ilmoitti, että Suomi ei ole enää velvollinen ylläpitämään Sallan rataa Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti, koska toinen sopijapuoli Neuvostoliitto oli hajonnut jo v. 1991.

Nykytilanne on se, että Sallan rata on suljettu, mutta sitä ei ole lakkautettu.

Tämä on hyvä asia, koska näen, että Sallan rataa tullaan vielä tarvitsemaan tulevaisuudessa, kun Suur-Suomi syntyy, jolloin on kätevää, että Lapista on suora rautatieyhteys Vienanmeren rannalle Kantalahteen, koska Viena on silloin osa Suomea.
 

23.6.2021

Jouko Pihon kirja-arvio:

Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys

Sain luetuksi tavanomaista erikoisemman kirjan, nimittäin syyskuussa 2020 Gaudeamuksen kustantaman ja Timo R. Stewartin kirjoittaman 390-sivuisen teoksen ”Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys”.

Stewart on uusiseelantilais-suomalainen historiantutkija ja valtiotieteen tohtori, joka on tutkinut erityisesti uskonnollisten aatteiden vaikutusta politiikkaan ja identiteettiin. Stewartin tohtorin väitöskirja kristillisestä sionismista julkaistiin v. 2015.

Valter Juvelius (1865-1922) oli suomalainen maanmittari, suomentaja, työväenopiston johtaja, kirjastonhoitaja ja runoilija, joka teki mm. sanat ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” -lauluun nimellä Valter Juva.

Kirja kertoo hiukan Juveliuksen eri töistä, mutta eniten hänen aloitteestaan syntyneistä liitonarkin kaivauksista Jerusalemissa vuosina 1909-1911.

Juvelius uskoi nimittäin löytäneensä salakirjoituksen, joka paljastaisi Jerusalemin temppelin aarteiden ja varsinkin liitonarkin kätköpaikan, sen kadonneen aarteen, jota Indiana Joneskin menestyselokuvassa metsästi.

Liitonarkun (nykyinen sanamuoto) salaisuus liittyy sen yhtäkkiseen katoamiseen Raamatusta. Liitonarkku oli pyhyydessään suunnattoman tärkeä esine, joka mainitaan Raamatussa lähes kaksisataa kertaa, viimeisen kerran kun kuningas Josia siirsi sen 600-luvulla eKr. takaisin Jerusalemin temppeliin. Sen jälkeen arkun kohtalosta ei mainita enää sanaakaan. Kenties arkku tuhottiin, vietiin sotasaaliina Babyloniaan v. 586 eKr. Kirjassa viitataan myös siihen, että monet uskovat liitonarkun olevan tallella, mutta että sitä säilytetään Etiopian Aksumissa eräässä luostarissa. Tai ehkä sittenkin Nebo-vuorella Kuolleenmeren läheisyydessä.

Juvelius uskoi löytävänsä liitonarkun Ofelin ja Daavidin kaupungin tienoilta ja onnistui vakuuttamaan joukon tutkijoita (mm. kapteeni Montagu Parker) ja ennen kaikkea englantilaisia rahoittajia hankkeensa taakse. Sijoittajien piti vain luvata olla täysin hiljaa koko suunnitelmasta.

Kaivaukset lähtivät ripeästi käyntiin, kun läheisen Silwanin arabikylästä saatiin yli 200 työntekijää. Kaivajien pestaus oli helppoa, koska heille maksettiin kunnon rahakorvaus.

Kun Juvelius oli välillä käymässä Suomessa v. 1911, salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyivät kuitenkin suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun, koska muu kaivausporukka oli lahjonut Kalliomoskeijan ihmisiä päästäkseen kaivamaan senkin sisältä, mikä ei sisältynyt alkuperäiseen Turkin hallituksen antamaan lupakirjaan. Palestiinahan oli siihen aikaan Turkin osmanivaltakunnan hallinnassa, joka kiinnostui myönteisesti hankkeesta, koska sopimuksen mukaan Turkki saisi puolet mahdollisesti löytyneistä aarteista tai niiden arvosta.

Lopulta asia tuli ilmi, kun eräs vartija, jolle ei ollut huomattu maksaa lahjuksia, nosti tilanteesta hirmuisen metelin, jonka jälkeen alkoi kiertää monenlaisia huhuja, joiden mukaan retkikunta olisi varastanut Omarin moskeijasta monia kallisarvoisia aarteita, mikä ei ollut kuitenkaan totta, minkä kansainvälinen lehdistö toikin lopulta esille, mutta arabit uskoivat edelleen varkauksia tapahtuneen.

Mutta aluksi maailman lehdistö herkutteli suuren luokan skuupilla. "Paennut Salomon aarre mukanaan" otsikoi New York Times. Berliiniläisen Vossische Zeitungin mukaan Temppelivuoren laella sijaitsevasta Kalliomoskeijasta oli viety kymmenen suurta arkkua. Ranskalainen Journal des débats pisti paremmaksi: arkkuja olikin peräti 30, ja lehden tietojen mukaan ne pitivät sisällään Mooseksen sauvan, Daavidin pojan miekan, liitonarkun ja laintaulut.

Juveliuksen huima tarina avaa myös sitä, millä tavoin tieteen rajat on aiemmin hahmotettu. Uskonnon, arkeologian, salatieteiden ja aarteenetsinnän väliset raja-aidat eivät nimittäin olleet yhtä tarkkaan rajattuja kuin nykyään. Kokonainen maailmankuva ja käsitykset mahdollisen ja mahdottoman rajoista olivat niin ikään muuttumistilassa. Jerusalemiin ja Temppelivuoren alueeseen liittyvät jännitteet sen sijaan ovat yhä tänäänkin hyvin samankaltaisia kuin 1900-luvun alussa.

Loppujen lopuksi Juvelius ei löytänyt liitonarkkua, mutta ihan hukkaan Juveliuksen ponnistukset eivät kuitenkaan menneet. Juveliuksen retkikunta nimittäin löysi monia arkeologisia esineitä ja puhdisti puolen kilometrin mittaisen kuningas Hiskian 600-luvulla eKr. rakennuttaman tunnelin valtavasta soramäärästä niin, että ensimmäistä kertaa vuosituhansiin siellä pystyi kävelemään. Tunneli onkin nykyään tunnettu turistikohde, jossa minäkin seikkailin syksyllä 2015. En tosin valinnut reitikseni Hiskian tunnelia, jossa oli 70 cm vettä, vaan täysin kuivan ja lyhyemmän Kanaanilaistunnelin.

Valter Juvelius ei enää myöhemmin palannut Jerusalemiin. Hän jatkoi kuitenkin vanhojen tekstien tulkintaa selvittämällä muun muassa skandinaavisten riimukirjoitusten arvoitusta. Sekin työ jäi kesken, sillä Valter Juvelius kuoli 57-vuotiaana kurkkusyöpään.

Stewartin kirja oli v. 2020 Tieto-Finlandia –ehdokkaana, missä ei tärpännyt, mutta sen sijaan Timo R. Stewart sai kirjastaan vuoden 2021 Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon.

Suosittelen Stewartin Juvelius-kirjaa kaikille Raamatusta, arkeologiasta, historiasta, politiikasta ja mysteereistä kiinnostuneille ihmisille. Stewartin kirjoitustyyli on tutkijalle sopivasti objektiivisen pohdiskelevaa ilman paatoksellisuutta, joten kirja sopii niillekin, joiden mielestä koko juttu on täyttä huuhaata. Näitä epäilijöitähän oli paljon jo Juveliuksen aikana.

Joka tapauksessa, aikamoinen tarina!

21.6.2021

Jouko Piho:

Halla-aho ja PS:n tulevaisuus


Jussi Halla-ahon luopuminen puheenjohtajuudesta voi johtaa jo vuosia sitten profetoituun PS:n hajoamiseen ja uuden oikeistopuolueen nousuun.

17.6.2021

Jouko Pihon kirja-arvio:

Tare

En ole kovinkaan kiinnostunut nyrkkeilystä, mutta olen kuitenkin seurannut sitä koskevia uutisia vuosien ajan, joten törmäsin aikoinaan lehdissä myös nimeen Tarmo Uusivirta.

Kun sitten huomasin joitakin päiviä sitten, että Simo Rantalainen on tehnyt Uusivirrasta elämäkertakirjan, jonka WSOY/Johnny Kniga julkaisi v. 2017, päätin hetimiten lukea kirjan.

Itsekin nyrkkeilijä ja laajalti nyrkkeilymaailmaan perehtynyt Rantalainen onkin hyvä valinta kirjan kirjoittajaksi, varsinkin kun Rantalainen oli ystävyyden lisäksi Tarmo Uusivirran valmentaja tämän ammattilaisuran viimeisinä vuosina.

Tarmo Uusivirta oli nyrkkeilijänä poikkeuslahjakkuus, joka saavutti amatöörinä kaksi MM-hopeaa keskisarjassa (75 kg) vuosina 1978 ja 1982. Vuonna 1979 Uusivirta voitti EM-kultaa. Pohjoismaiden mestaruuden hän voitti vuosina 1978 ja 1982 sekä Suomen mestaruuden viidesti (1977, 1978, 1979, 1981, 1982).

Uusivirta aloitti vuonna 1982 ammattilaisuransa, mikä päättyi v. 1992. Kymmenvuotisen ammattilaisuutensa aikana Uusivirralla oli 31 ottelua, joista hän voitti 24, kolme päättyi ratkaisemattomaan ja neljä tappioon.

Tarmo Uusivirta ei urallaan päässyt kuitenkaan koskaan aivan niin pitkälle kuin hänen lahjansa urheilijana olisivat edellyttäneet. Matka Jyväskylän Säynätsalosta kansainvälisiin nyrkkeilykehiin oli 1980-luvulla yksinkertaisesti liian pitkä.

Monesti jo luvatut ottelut peruuntuivatkin, mikä turhautti suuresti Uusivirtaa. Rantalainen kuvaa myös elävästi kulissien takaista valtapeliä ja riitelyä rahoista, kun isot egot tappelivat nyrkkeilijän hyödyntämisestä. Lopulta kävi niin, että Uusivirralle itselleen jäi vain suuret velat.

Uusivirran valmentaja Yrjö Sikiö sanoi suojatistaan näin:

”Tarmo Uusivirta oli loistava nyrkkeilijä, kova harjoittelija ja lahjakas urheilija. Hänellä oli kolme mahtilyöntiä: vasen suora, vasen yläkoukku ja oikea suora. Uusivirta oli kautta aikain paras suomalainen nyrkkeilijä. Edes Gunnar Bärlund ja kumppanit eivät olleet yhtä hyviä nyrkkeilijöitä.”

Toinen valmentaja Aarno Luoma kuvasi Tarea seuraavasti:

”Tarmo Uusivirta oli lahjakas ja kovalyöntinen nyrkkeilijä, erittäin monipuolinen ja äärimmäisen tinkimätön harjoittelija. Uusivirta oli yksi kautta aikain parhaista suomalaisnyrkkeilijöistä, vaikea laittaa järjestykseen. Näin kovia urheilijoita kuin Tarmo Uusivirta oli, syntyy Suomeen yksi viidessäkymmenessä vuodessa.”

Urheiluelämän vaikeuksien, vastoinkäymisten ja loukkaantumisten lisäksi myös Uusivirran yksityiselämä oli kuoppaista jatkuvien talousvaikeuksien, päihteiden väärinkäytön ja ihmissuhdekarikoiden takia. Lopulta herkkä kamppailija ei jaksanut enää, vaan päätyi itsemurhaan 13.12.1999 vain 42-vuotiaana. Ennen kuolemaansa Uusivirta totesi monta kertaa, että hänen ei olisi koskaan pitänyt alkaa nyrkkeilijäksi.

Aluksi kenelläkään ei ollut rahaa edes hautakiven ostamiseen. Vasta vuoden kuluttua Jyväskylän kaupunki tuli avuksi ja kustansi hautakiven, jossa lukee kullankeltaisin kirjaimin karun lyhyesti: ”Tarmo Uusivirta Euroopan mestari.”

”Tare” on erittäin traaginen tarina yhdestä Suomen parhaasta nyrkkeilijästä kautta aikain. Vaikka Uusivirran elämä päättyikin synkkään ratkaisuun, suosittelen tätä koskettavaa ja rehellisesti kirjoitettua kirjaa kaikille nyrkkeilystä ja inhimillisestä elämästä kiinnostuneille ihmisille.
 

15.6.2021

Jouko Piho:

Syöpätilanteeni tällä hetkellä

Olin kuvantamisessa Porvoossa viikko sitten. Sain tänään tietoa lääkäriltä, että kuvauksessa ei näkynyt mitään syöpäsoluja.

Mutta koska kaikkia mahdollisia syöpäsoluja ei voida kuvauksessa havaita, jatkan lääkkeen ottoa kaiken varalta, mutta pienemmällä annostuksella. Sovin lääkärin kanssa, että jos pienemmälläkin lääkemäärällä tulee pahoja oireita, lopetan lääkkeen ottamisen.

Voin jatkaa lääkkeen ottamista senkin takia, että sen aiheuttamat hankalat haittavaikutukset käsissä ja jaloissa ovat parantuneet.

14.6.2021

Lisätietoa Eriksenistä ja rokotteesta

Saksalainen lehti Aktuelle Nachrichten julkaisi eilen 13.6.2021 artikkelin, jonka mukaan italialaisen jalkapallojoukkueen Inter Milanin, jossa Christian Eriksen pelaa ammattilaisena, lääkäri Piero Volpi sanoi 18.5.2021, että kaikki joukkueen pelaajat ovat saaneet koronarokotteen, siis myös Christian Eriksen.

Yksi koronarokotteen tunnetuista haittavaikutuksista ovat sydänkohtaukset.

https://aktuelle-nachrichten.app/team-doctor-inter-milan-eriksen-received-corona-vaccination-collapse-at-european-championship-match-denmark-vs-finland/



13.6.2021

Koronarokote

Italian jalkapallojoukkueen päälääkäri vahvisti Italian radiossa, että yhtäkkiä kentälle tuupertunut Christian Eriksen sai 31.5.2021 Pfizerin koronarokotteen.

11.6.2021

Jouko Piho:

Vastauksiani Punk in Finland -foorumille

Koska en perustelluista syistä johtuen halua enää kirjoittaa Punk in Finland –foorumilla, vastaan silloin tällöin siellä esitettyihin kommentteihin tällä omalla FB-sivullani, koska voin luottaa siihen, että joku toimittaa vastaukseni PIF-sivustolla olevaan minuun liittyvään ketjuun, joka näyttää olevan äärimmäisen suosittu. Osoite on: https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=60… .

Ensimmäisenä on vastaukseni Jeffrey Lee Perseelle, joka kirjoitti: ”Eikö tää tyhmä persereikä muutama vuosi takaperin profetoinut, että Venäjä hyökkää Suomeen?”

Vastaan, että kyllä, olen profetoinut ja välittänyt hyvin monien muiden saamia sanomia siitä, että Venäjä tulee miehittämään osan Suomesta.

Tämä väite ei ole kuitenkaan ristiriidassa sen kanssa, että kirjoitin olevani samaa mieltä professori Alpo Juntusen kanssa siitä, että Suomen ja Venäjän kannattaisi olla liitossa. Käy nimittäin niin, että jonkin aikaa kestävän miehityksen jälkeen Venäjän armeija poistuu Suomesta, ja Suomi tulee olemaan ystävällisissä suhteissa seuraavan Venäjän hallinnon kanssa.

Kyse on siis vain ajoituksesta. Ensin miehitys, sitten ystävälliset suhteet.

Sama henkilö kysyi myös minulta: ”Mietittävää Joukolle: jos sun profetias on jatkuvasti väärässä, joko kaikkitietävä jumala erehtyy jatkuvasti, tai sitten ne profetiat tulee jostain muualta. Kumpaa pitäisit todennäköisempänä?”

Vastaan, että en pidä kumpaakaan oikeana tulkintana. Minun profetiani eivät tule muualta. Ne tulevat Jumalalta, mutta niiden aika ei ole vielä tullut.

Vastaan myös Peter Pohjoiselle, joka kirjoitti 9.6.2021: ”En ymmärrä miksi Jumala antaa suomalaiselle profeetalle sanat ja lauseet aina joko englanniksi, ruotsiksi ja välillä saksaksi?”

Vastaan, että mitä ihmeellistä siinä on? Ei Jumala ole kielitaidoton. Hän voi puhua millä kielellä tahansa oman tahtonsa mukaan. Olen saanut sanoja myös suomeksi, hepreaksi, latinaksi ja italiaksi.

Kiitän samalla Peter Pohjoista, joka kirjoitti minusta: "Pihostoteles. Aikamme suurin ajattelija." Eli Peterillä on ollut mielessä antiikin suurin ajattelija Aristoteles.

31.5.2021

Jouko Piho:

Avoin tilintekoni Trumpista ja presidentinvaalista

Olen ollut Trumpin suhteen viime aikoina hiljaa, koska olen odottanut asioita tapahtuvaksi USAssa, jonka jälkeen vasta kirjoittaisin jotakin.

Nyt on kuitenkin tullut sellainen hetki, että minun on syytä sanoa jotakin, koska julkaisin pari kuukautta sitten tietoa siitä, että eri profeettojen mukaan Amerikan presidentinvaalien epäselvyydet selvitetään ja Trump palaa presidentiksi tämän kevään aikana.

Koska tämä kevät alkaa olla lopuillaan ja siirrymme kesän vuodenaikaan huomenna 1.6.2021, niin nyt on todellakin tilinteon aika.

On selvää, että siltä osin profetiat olivat väärässä, että Trump ei palannut presidentiksi tämän kevään aikana.

Mutta siltä osin profetiat ovat olleet oikeassa, että marraskuun 2020 presidentinvaalien monia epäselvyyksiä on alettu tutkia uudestaan useissa eri osavaltioissa. Tarkistusten tuloksena on tullut esiin hyvin paljon erilaisia vaalipetoksia. En ala luetella niitä tässä kirjoituksessani, mutta netistä löytyy tietoa ja myös perustamastani FB-ryhmästä ”Trumpin kannattajat” osoitteessa https://www.facebook.com/groups/411633226875106 .

Tilanne on siis edelleen täysin auki.

Sain vaalien jälkeen 18.11.2020 Jumalalta sanoman, että ”Trump tulee voittamaan selvästi, ehdottoman varmasti ja lopullisesti”.

Uskon edelleen, että näin tapahtui. Tai oikeastaan tiedän monien eri tietolähteiden perusteella, että Trump todellakin voitti vaalit, mutta voitto varastettiin häneltä yhden yön aikana monien eri petostoimenpiteitten avulla, joita en ala nyt tässä kirjoituksessani luetella, koska silloin tästä viestistäni tulisi toivottoman pitkä.

Trump siis voitti oikeasti ja monet profeetat sanoivat samaa jo ennen presidentinvaaleja, niiden aikana ja vaalien jälkeen, kun väitettiin valheellisesti Bidenin voittaneen.

Miten on sitten ymmärrettävissä, että Trump ei ole kuitenkaan palannut presidentiksi, vaikka sen piti tapahtua tämän kevään aikana?

Pitkien pohdintojen ja rukousten jälkeen olen päätynyt seuraavaan vastaukseen.

Joko kyse on vain ajasta eli Trump palaa kyllä presidentiksi, mutta vähän myöhemmin kuin mitä profeetat sanoivat, tai sitten on kyse siitä, että Trumpin voitosta huolimatta Jumala näkee parhaaksi antaa tässä pahassa maailmantilanteessa vaalivääryyden voittaa, koska syystä, jonka vain Jumala tietää, onkin parempi, että voittaja Trump ei ole presidentti vaan vaalivaras Biden, kun Amerikkaa kohtaavat Jumalan sallimat tuomiot, kuten maanjäristykset, tsunamit, sisällissodat ja kiinalaisten ja venäläisten suorittama maan miehitys.

 



26.5.2021

Jouko Piho:

Syöpähoitotilanteeni

Syöpähoitotilanteeni on pahentunut sikäli, että olen alkanut saada ikäviä haittavaikutuksia.

Kolme viikkoa sitten alkoi jalkapohjissa tuntua arkuutta ja särkyjä sekä ilmestyi kovettuneita patteja päkiään ja kantapäähän. Aloin rasvata jalkoja ja jouduin turvautumaan Buranaan.

Viikko sitten tuli uusi vaiva, kun sormeni tulivat hyvin kosketusaroiksi ja alkoi tulla kipeitä haavoja. Olen voidellut sormiani ja käyttänyt Buranaa, mikä lievittää särkyä aika hyvin. Mutta en voi tehdä enää monia asioita, kuten tarvitsen vaimoani auttamaan sukat jalkaani. En voi myöskään kirjoittaa tietokoneella, joten tämäkin teksti syntyy nettikynällä tökkimällä.

Tapasin asian johdosta tänään Meilahdessa lääkäriä, joka totesi vaivojeni olevan tyypillisiä Kapesitabiinin sivuoireita, jonka takia olen nyt viikon ottamatta lääkettä ollenkaan. Sen jälkeen jatketaan pienemmällä annosmäärällä. Kyse on siis siitä, että minulle määrätty annos eli 7 tablettia päivässä on minulle liian paljon.

On hyvä, että asia selvisi. Kun pidän taukoa ja otan lääkettä vähemmän, elämää vaikeuttavat haittavaikutukset loppuvat ilmeisesti kokonaan.
 

 

 

23.5.2021

Jouko Pihon kirja-arvio:

”Aborttilääkäri”

Lehtien lööpit julistivat 1970-luvulla kohu-uutista Markus J. Viljasesta, joka kieltäytyi suorittamasta raskaudenkeskeytyksiä ilman lääketieteellistä syytä. Se johti Suomessa terveydenhuollon historian ainutkertaiseen tapahtumaan: lääkärin erottamiseen virasta omantunnon syiden takia. Markus J. Viljanen sai lisänimen "aborttilääkäri".

Lapsuudesta alkavassa omaelämäkerrassaan Viljanen kuvaa pitkää tietään kohulääkäriksi. Ajoittain melko hurjienkin kokemusten jälkeen Markus ja hänen vaimonsa Karita löytävät tärkeän kiintopisteen, Pelkosenniemen kunnan tuntureineen ja järvineen. Keskeisin osa elämästä sijoittuu kuitenkin Lahden kaupunkiin, missä Markus ja Karita löytävät Jeesuksen elämäänsä.

Elämänmuutos vaikuttaa vääjäämättä Markuksen ratkaisuihin hänen ollessaan erikoistumassa gynekologiaan. Tie nousee pystyyn, mutta pari vuotta erottamisen jälkeen Kuopion yliopiston viisas professori Olli Castrén antaa miehelle mahdollisuuden jatkaa erikoistumista paikallisessa yliopistosairaalassa. Sen jälkeen ovet avautuvat yllättäen Kaukoitään, Taiwaniin opettamaan kiinalaisia gynekologiaan erikoistuvia lääkäreitä.

Luin suurta mielenkiintoa tuntien Päivän tänä vuonna 2021 kustantaman ja Markus Viljasen kirjoittaman 301-sivuisen kirjan ”Aborttilääkäri”. Välillä koin melkoisia liikutuksen hetkiäkin.

Tiesin pääosin Viljasen elämäntarinan, mutta kirjassa tuli esille myös paljon uusia asioita, kaikkein ikävimpänä Markuksen todella häiriintyneen opettajaäidin taholta pitkään jatkunut sadistisen rankka fyysinen ja henkinen pahoinpitely, kunnes Markus viimein 15-vuotiaana huusi äidilleen: ”Nainen, sinä et enää koskaan lyö minua!” Siihen loppuivat iskut, mutta sairaan mielen aiheuttama henkinen pahoinpitely jatkui vielä pitkään.

Kirjan kuvaus Forssan eliitin kunnioittamasta opettajasta, mutta kotona paholaismaisesti käyttäytyneestä äidistä, on todella hyytävää luettavaa, mutta samalla huikea tositarina siitä, miten yksin isää elänyt ja äitinsä kiusaama poika selviytyi koko helvetistä kuitenkin selväjärkisenä ja valmistui lääkäriksi.

Kirjan dramaattisinta antia on Viljasen törmääminen v. 1970 hyväksytyn uuden aborttilain tuomiin eettisiin ongelmiin, kun hän auttaa gynekologina toisessa salissa uuden elämän syntymistä, mutta joutuu toisessa ”murhasalissa” tuhoamaan elämänalkuja.

Viljanen ei kuitenkaan halua syyllistää naisia, joita kohtaa hän tuntee sääliä. Sen sijaan Markus pohdiskelee: ”Tästä ovat vastuussa ihmiset, jotka ovat luoneet järjettömät lait ja unohtaneet syntymättömän lapsen oikeuden elämään. Tämä on surullista, ei meitä ole koulutettu tappamaan eikä tuottamaan tuskaa, vaan lievittämään kärsimystä. Ei tämä ole minun eikä lääkärin työtä.” Viljanen alkaa kokea voimakkaasti, että hän toimii vastoin vannomaansa Hippokrateen valaa.

Vuonna 1973 tapahtunut uskoontulo auttaa lopulta Viljasta tekemään päätöksen, että hän ei tee enää abortteja sosiaalisin, vaan ainoastaan lääketieteellisin perustein, jos esim. äidin henki on vaarassa. Viljanen erotettiin virastaan ja kohujulkisuus alkoi, mutta Jumala avasi jatkuvasti uusia ovia sekä lääkärin työhän että myös enenevässä määrin hengellisen työn tekemiseen.

Ehkä tämä riittää. Suosittelen vahvasti Markus Viljasen puhuttelevan ja koskettavan kirjan lukemista jokaiselle ihmiselle.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Jeshua | Vastaa 16.06.2021 23.24

“profetiani eivät tule muualta. Ne tulevat Jumalalta, mutta niiden aika ei ole vielä tullut”
Jouko puhuu paskaa. Ennusti jo kaksiin presidentivaaleihin Väyrystä

Siivooja nainen Jyväskylä | Vastaa 15.06.2021 21.01

Saa rukoilla minun puolesta

Albert M | Vastaa 03.06.2021 18.04

Kiitos Jouko että myönnät olleesi väärässä Trumpin suhteen. USA:n vaalijärjestelmässä ei ole mahdollista vaihtaa vaalivoittajaa joten Biden on presidentti.

Joku Jouko | Vastaa 02.06.2021 21.47

Eli ihan päin vittua meni TAAS sun ennustukset, etkä vaan voi sitä myöntää

Joku | Vastaa 01.06.2021 16.35

En usko ollenkaan että Jumala ilmoittaisi jotain tietyn ihmisen voittoja ikäänkuin tuo ihminen olisi joku lopunajan messias. Toki jos on muiden messiaiden seura

Joku 01.06.2021 16.45

Ja heidän mielestään pedon valtakunta on hyvä asia.

Joku 01.06.2021 16.45

Ilmestyskirjassa kerrottu fakta eikä minkään valheprofeettojen unelmauni. Toki valheenilluusiossa elävät näkevät asiat omasta vaaleanpunaisesta näkökulmastaan.

Joku 01.06.2021 16.43

halunneet hyvyyttä eikä armoa vaan pedon ja pahuuden ja valheen. Seuraukset etenee koko ajan kohti maailman alistamista pedon vallalle. Tämä on siis Ilmestyskir

Joku 01.06.2021 16.41

kyse oli tuon miehen ihmeellisyydestä vaan Jumalan viimeisestä armon tarjouksesta ennen pedon valtaannousua ja tuhoa. Kuten näimme tapahtumista, ihmiset eivät

Joku 01.06.2021 16.39

otettu innolla vastaan ja siksi nyt olemme rappiolla. Vaikka itsekin näin yhden näyn Trumpin voitosta ennen kuin hänbtuli pressakdi niin en silti luule että kys

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 15:19

kohtuullista, että TOTUUS tulee edes esille KIRKON TUKEMAN VALHEEN keskellä. Se ei ole keneltäkään pois.

...
tänään | 15:16

homoille taivaspaikan. Kannamme siis vastuuta lähimmäisistämme sen pohjalta, mitä Raamattu opettaa. Tietysti jokainen tekee ratkaisunsa itse. Mutta on....

...
tänään | 15:13

Vs. PIPPELI. Vanha vitsi. Teksti oli kannanotto MÄDÄN LUT. KIRKON ilmoitukseen tukea homoja helvettiin vievällä tiellään. Minä ja muut uskovat haluamme....

...
tänään | 13:54

Taidat olla joku kaappihomo, kun homostelu noin kiinnostaa.

...
Tykkäät tästä sivusta