 |
|
|
 |
|
27.3.2021
Jouko Pihon kirja-arvio: Pääteasema Auschwitz
Julkaistuani 16.3.2021 arvion kirjasta ”Mies joka murtautui Auschwitziin” sain vinkin, että lukisin myös Eddy de Windin kirjan ”Pääteasema Auschwitz – Selviytyjän
muistiinpanot leiriltä”. Noudatin suositusta ja hankin WSOY:n kustantaman 253-sivuisen kirjan kirjastosta. Haagissa syntynyt Eddy
de Wind oli nuori juutalainen Leidenin yliopistosta valmistunut lääkäri, kun Hollannin saksalaismiehittäjät alkoivat ajaa juutalaisia Westerborkin kokoomaleirille, jossa olot olivat vielä melko siedettävät, minkä
takia monet erehtyivät luulemaan, että ei tässä mitään suurempaa hätää ole, vaan huhut Puolassa tapahtuvista hirveyksistä ovat varmaankin vahvasti liioiteltuja. Eddy de Wind toimi Westerborkissakin lääkärinä ja rakastui työtoveriinsa, leirisairaalan sairaanhoitajaan Friedeliin, jonka kanssa hän avioitui nopeasti. Neljän kuukauden jälkeen syyskuussa 1943 de Wind ja hänen
vaimonsa kuljetettiin junalla Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä (vain yksi tuhannesta selviytyi) molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen ja lopulta elävinä vapauteen, kun neuvostojoukot saapuivat leiriin
tammikuussa 1945. Eddy de Windin (1916-1987) keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja, joten teoksella on huomattavaa historiallista
painoarvoa. Kuvaukset ovat hyvin todellisia ja tietenkin monta kertaa erittäin traagisia, koska ne paljastavat ihmisen julmuudesta aivan käsittämättömiä puolia.
Auschwitz oli Saksan sotaponnistuksia auttava työleiri. Suurin osa vangeista teki erittäin raskasta työtä ulkona, tehtailla ja kaivoksissa. SS laski, että vanki kesti työtä huonolla
ravinnolla ja kehnoilla varusteilla keskimäärin kuusi kuukautta. Sen jälkeen otettiin sisään uudet vangit ja romahtaneet, joita sanottiin musulmaaneiksi, tapettiin kaasulla ja poltettiin viereisessä Birkenaun leirissä.
Naiset tekivät myös kovaa työtä, mutta sen lisäksi heille tehtiin kivuliaita ja mielivaltaisia kokeita. Myös Eddyn vaimo Friedel joutui leirillä natsilääkäri Josef
Mengelen johtamien ihmiskokeiden uhriksi ja hänet steriloitiin. On traagista, että Eddyn ja Friedelin rakkaus kesti kaikki keskitysleirin kauheudet, mutta rauhan tultua he päätyivät
kuitenkin 12 avioliittovuoden jälkeen avioeroon vuonna 1957. Ilmeisesti lapsettomuus oli yksi eron syy. Eddy de Wind ymmärsi sen, että ihmisten, jotka eivät ole kokeneet tai edes
nähneet tuhoamisleirin kammottavuuksia, voi olla vaikeaa uskoa, että mitään niin kamalaa on voinut tapahtua. Siksi hän päätti dokumentoida kaiken heti. Eddy kirjoitti: ”Minun on kerrottava jokaiselle, mitä täällä
tapahtui. Jos kirjoitan sen nyt muistiin ja jokainen saa tietää sen, samanlaista ei voi tapahtua enää koskaan.” Valitettavasti de Windin hyvää tarkoittava ennustus
ei pidä paikkaansa: tuhoamisleirejä ollaan taas pystyttämässä niille, jotka eivät hyväksy Uuden maailmanjärjestyksen diktatuurisia määräyksiä. Ihmiset oppivat historiasta sen, että he eivät
opi historiasta mitään. Saksassakin leirejä alettiin rakentaa ensin eli jo v. 1933 natsien poliittisille vastustajille eli lähinnä kommunisteille. Niinpä de Wind tapasi
Auschwitsissa kommunisteja, jotka olivat olleet jo kymmenen vuoden ajan eri leireillä. Sen jälkeen alettiin leireille kuljettaa juutalaisia, joiden ainoa rikos oli se, että he olivat
juutalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen keskitysleireille alettiin viedä eri maissa olevia vastarintaliikkeen jäseniä ja sotavankeja, varsinkin venäläisiä.
Näiden lisäksi leireillä oli kirjava joukko erilaisia ihmisryhmiä, joita natsit eivät sietäneet, kuten homoja, mustalaisia, Hitleriä vastustavia kristittyjä ja Jehovan todistajia.
Sodan jälkeen de Wind menestyi traumaterapeuttina hoitaen toisia leireiltä selviytyneitä. De Wind kehitti myös kansainvälisesti tunnetun termin, keskitysleirisyndrooma. De Windin kirja on käännetty kaikkiaan 24 kielelle. Suomeksi se ilmestyi ensimmäistä kertaa viime vuonna 2020 Auschwitzin vapauttamisen 75-juhlan kunniaksi. Kirjan ensipainos julkaistiin Hollannissa jo v. 1946, mutta alkuinnostuksen jälkeen kirjan suosio hiipui, kun ihmiset eivät jaksaneet enää ajatella sodan ja keskitysleirien hirvittävyyksiä, vaan halusivat suunnata katseensa
tulevaisuuteen ja jälleenrakentamiseen. Keskitysleireistä kirjoitettua kirjallisuutta alettiinkin nimittää "piikkilankakirjallisuudeksi". ”Pääteasema Auschwitz”
kirjakin nousi suosioon vasta myöhemmin Eddy de Windin kuoleman jälkeen. Tämä on hyvä asia, koska samanlaista terroria ihmisiä vastaan on ollut ja on jatkuvasti ympäri maailmaa. Vahva lukusuositukseni kaikille ihmisille.
21.3.2021
Jouko Piho:
Etsin taloa kriisiaikojen omavaraistaloutta varten
Olen asunut toukokuusta 2007 lähtien vaimoni kanssa omistamassamme (eli täysin maksetussa) kerrostalokolmiossa Loviisassa.
Olen vuosia ajatellut kuitenkin myös sitä,
että olisi hyvä olla jokin toinenkin asuinpaikka, joka soveltuisi paremmin kriisiaikojen poikkeusoloihin, kun ei ole sähköä, vettä ei tule eikä kaupoissa ole ruokaa. Ja toki muutenkin sellaisessa enempi maalla ja luonnon
keskellä olevassa talossa olisi mukava viettää varsinkin kesiä ja puuhailla kaikenlaista ennen kuin kriisit tulevat.
Monia ilmoituksia tutkittuani oikeaa taloa ei kuitenkaan löytynyt.
Luovuin välillä
jo koko ajatuksesta, mutta pari päivää sitten tuli idea tällaisesta omavaraisuuden paremmin takaavasta mökistä tai talosta uudestaan mieleeni.
Seuraan siis jälleen asuntoilmoituksia, mutta haluaisin kysyä
myös tämän viestini lukijoilta, josko heillä olisi tietoa myytävänä olevasta talosta, joka täyttäisi seuraavat ehdot.
Talon pitäisi olla tarpeeksi tilava eli useita huoneita, 100-200 kilometrin päässä
Loviisasta tai Helsingistä, ei huippukuntoinen, mutta ei purkukuntoinenkaan, sopiva hinta eli ei yli 50 000 e, oma sauna, oma kaivo, puuhella ja kaakeliuuni muun lämmityksen ohella, kalaisa järvi lähellä, johon venepaikkaoikeus, tarpeeksi
varastoja ja kylmäkellareita ruoan varastointia varten, puutarha, jossa olisi hedelmäpuita ja marjapensaita sekä vihannes- ja perunamaa.
Tuollaisen talon kun löytäisi kohtuuhintaan, niin sellaista olisi kiinnostavaa rakentaa
mukavaksi oleskelupaikaksi, mutta myös toimivaksi kriisiaikojen selviytymiskeskukseksi, mikä tarkoittaa sitä, että talossa voitaisiin hädän aikana majoittaa myös muita.
Jos sinulla on tietoa kuvailemastani talosta,
ilmoita siitä minulle yv:nä tai sähköpostitse osoitteeseen jouko.piho@kolumbus.fi .
Daniel Craig James Bondina.
Jouko Piho James Bondina.
21.3.2021
Jouko Piho: Daniel Craig on Youtube-videoitteni tilaaja
Sain tänään sähköpostissa tiedon, että James Bondia näytellyt Daniel Craig on tilannut Youtube-videoitani, joissa on sekä puhetta että laulujani sekä suomeksi
että englanniksi. Eli kun teen uuden videon Youtubeen, niin Salaisen palvelun asiamies James Bond saa siitä tiedon. Vahinko, että Craig ei enää näyttele Bond-leffoissa,
koska olisin voinut tehdä hänelle seuraavaan elokuvaan dramaattisen tunnussävelmän. Tai ehkä minä voisin tehdä hittikamaa olevan Bond-kappaleen joka tapauksessa näytteli Bondia tulevaisuudessa kuka tahansa.
Kuvissa ylempänä Daniel Craig Bondina ja alakuvassa Jouko Piho Bondina.
20.3.2021
Juha Tynkkynen pahoittelee kielenkäyttöään
Sain tänään Juha Tynkkyseltä sähköpostin, jossa hän pahoitteli kielenkäyttöään:
”Haluaisin
pahoitella että tuli Twitterissä hieman alatyylisesti kommentoitua tweettejäsi.
Pahoittelen tosiaan ulostuloani. Ehkä se oli koronaväsymyksen mukanaan tuomaa turhautumista. Yritän jatkossa olla siistimmin. Laitathan
tämän vastineeksi Facebookiin. Voin jatkaa keskustelua järkipohjalta tarkastettuihin faktoihin vedoten.”
Näiden kahden kappaleen välissä oli pitkä teksti koronaan liittyvistä asioista, mitä en näe
tarpeelliseksi julkaista omilla sivuillani, jotta tämän viestin päätarkoitus eli Tynkkysen pahoittelu tulisi selvemmin esille.
Kiitän Juha Tynkkystä rehellisestä pahoittelusta, jonka käsitän anteeksipyynnöksi.
Hyväksyn pahoittelun ja annan ilkeät sanat anteeksi.
Minäkin olen väsynyt koko koronakeskusteluun. Olen jo sanottavani sanonut moneen kertaan. En oikein välittäisi enää jatkaa ollenkaan, koska keskustelu muuttuu
helposti väittelyksi sekä samojen asioiden toistamiseksi ja vänkäämiseksi ja koska saan jatkuvasti liioiteltuja ja epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja haukkumisia niskaani.
19.3.2021
Jouko
Piho:
Esimerkkejä terveysfasismista
Juha Tynkkynen kirjoitti tänään Twitterissä:
”Haista paska. Vituttaa kun mihinkään ei pääse,
eikä mitään voi tehdä kun tää jatku ja jatkuu tää korona. Sit jotkut viel pullikoi rokotetta vastaan. Sulle pitäis hankkia holhooja. Ja kuten sanoin: En toivo kenellekään YLEENSÄ mitään
pahaa mutta sulle toivon persesyöpää päähän!!!”
Nimimerkki ”nikkesixx” kirjoitti tänään Twitterissä_
”****** että sä kehtaat. Mitäs jos vaan
lopettaisit kaikki syöpähoitosi ja lakkaisit tuhlaamasta sairaanhoidon resursseja, paljon ihmisiä jonossa ja viet vain tilaa. Sulla on näköjään "all figured out" ja voit antaa muille tilaa.”
Jyrkät terveysfasistit
ovat siis sitä mieltä, että koska kritisoin koronarokotetta enkä ota sitä, minulle ei saisi myöskään antaa syöpähoitoja.
Lisäksi nämä terveysdiktaattorit syyllistävät minua
ja monia muita koronarokotetta ottamattomia, että koko pitkittynyt koronatilanne on muka meidän syytämme, vaikka syy ei ole meissä, vaan täysin kohtuuttomia ja ylimitoitettuja rajoituksia laativissa poliitikoissa ja virkamiehissä.
Demokratiassa pitäisi arvostaa eri mielipiteitä eikä heittää hoidon ulkopuolelle niitä, jotka arvostelevat jotain lääketieteen osaa, kuten juuri koronarokotteen vaarallisuutta. Jos minä näen osittain
pilaantuneen omenan, niin minä en syö sitä osaa vaan leikkaan sen pois ja syön loput. Terveysfasistien mukaan minä en saisi syödä tervettäkään osaa omenasta, koska en syö koko omenaa. Tällainen kaikki
tai ei mitään –ajattelu on pakkovaltaa eli diktatuuria.
Nimimerkille ”nikkesixx” vastaisin vielä erikseen, että en vie sairaanhoidon resursseja, koska otan seuraavan puolen vuoden tarvittavat syöpälääkkeet
itse kotona ja piikitän itse itseäni kuuden kuukauden ajan joka päivä napapiikillä, joka estää veritulppien muodostumista.
Oma lukunsa on sitten em. henkilöiden ja monien muiden kielenkäyttö, joka
on erittäin alatyylistä ja vihamielistä. On ollut sellaisiakin viestejä, joissa minulle toivotaan kuolemaa, koska olen koronarokotetta vastaan.
Kaikkein vastenmielisintä tällainen ala-arvoinen ad hominem –hyökkäily
eli henkilöön menevä haukkuminen on silloin, kun se tapahtuu nimimerkin suojissa. Sanon suoraan, että halveksin syvästi tällaisia puskista salaa ampuvia pelkureita.
Mutta Jumala heitäkin armahtakoon. He eivät
tiedä, mitä he tekevät.
Kaikesta asiattomasta vastustuksesta huolimatta pidän käsitykseni loppuun asti tai siihen asti, kun minulla on ehkä perusteltu syy muuttaa mielipiteeni. En välitä haukkuvista koirista,
mutta kyllä kieltämättä välillä ihmettelen.
17.3.2021
Jouko Piho:
Syöpähoitoni alkavat
Olin tänään Helsingissä Meilahden sairaalan syöpäklinikalla kuulemassa lääkärin selontekoa tulevien hoitojen kahdesta vaihtoehdosta.
Ensimmäinen oli lääkkeet kotona + tippalääkitys kahdeksan kertaa Meilahdessa kuuden kuukauden aikana.
Toinen oli vain lääkkeet kotona ilman tiputusta ja matkoja Helsinkiin.
Molemmissa
oli mahdollista, että tulee monenlaisia sivuoireita, mutta ensimmäisessä selvästi enemmän. Lääkäri jopa sanoi, että kaikki eivät kestä tiputushoidon haittavaikutuksia, vaan se pitää jättää
kesken.
Tuloksien suhteen pelkkä lääkehoito olisi lähes yhtä hyvä kuin lääke- ja tiputushoito yhdistettynä.
Kysyin lääkäriltä, kuka tämän sitten päättää,
kumman hoidon otan. Lääkäri vastasi: ”Me yhdessä.” Sanoin: ”Otan vaihtoehdon kaksi eli lääkkeet kotona.” Lääkäri vastasi: ”Olen samaa mieltä.”
Joten minulla alkaa
ensi viikolla lääkehoito kotona. Lääkkeen nimi on Kapesitabiini. Hoidon takia en voi käyttää kuuteen kuukauteen verenohennuslääke Marevania, vaan sen sijaan joudun laittamaan itseeni puolen vuoden ajan veritulppia
estäviä napapiikkejä.
Mutta hyvä näin. Olen tyytyväinen tähän vaihtoehtoon, että minun ei tarvitse ajaa Loviisasta Helsinkiin kahdeksan kertaa puolen vuoden aikana. Olen myös hyvilläni siitä,
että minun ei tarvitse käydä läpi rankkaa tiputuslääkitystä.
Kolmen kuukauden päästä menen Porvooseen kuvauksiin, jossa nähdään, onko syöpä levinnyt muualle elimistöön.
Sama juttu toistuu kuuden kuukauden päästä.
Eli näillä mennään. Kiitos kaikesta tuesta ja rukouksista!
16.3.2021
Jouko Pihon kirja-arvio:
Mies joka murtautui Auschwitziin
Olen lukenut ennenkin Auschwitziin liittyviä kirjoja, mutta tämän vuoden 2021 alkupuolella WSOY:n kustantama 427-sivuinen
”Mies joka murtautui Auschwitziin” on erikoisin, tarkin ja koskettavin kuvaus natsien suurimmasta ja tehokkaimmasta tuhoamisleiristä.
Kirjan tekijä Jack Fairweather on walesilainen toimittaja-kirjailija. Fairweather työskenteli vuosia kootakseen puolalaisen Witold Pileckin (1901 – 1948) elämäntarinan. Pilecki
oli mies, joka meni vapaaehtoisesti ja uhkarohkeasti Auschwitzin pahamaineiselle vanki- ja tuhoamisleirille kootakseen paikan päältä tietoja Puolan vastarintaliikkeelle ja liittoutuneille.
Tästä ideasta tulee kirjan englanninkielinen nimi ”The Volunteer” (Vapaaehtoinen). Alaotsikkona on ”One Man's Mission to
Lead an Underground Army Inside Auschwitz and Stop the Holocaust” (Yhden miehen mission johtaa maanalaista armeijaa Auschwitzissa ja lopettaa kansanmurha).
Kirjan suomalainen nimi ei mielestäni ole oikein onnistunut, koska Pilecki ei murtautunut Auschwitziin, vaan antautui vapaaehtoisesti vangittavaksi ja pikemminkin siis soluttautui vankina kuolemanleirin
sisäpuolelle.
Kaikki kävi suunnitelmien mukaan. Pilecki vangittiin syyskuussa 1940. Hänet
kirjattiin sisään numerolla 4859. Paitaansa Pilecki sai punaisen kolmion, mikä tarkoitti poliittista vankia.
Pilecki sai hyvin pian kokea leirielämän julmuuden. Jo saapumispäivänä hän menetti kaksi hammastaan vartijavangin eli kapon lyödessä häntä kasvoihin. Majoitusolot olivat ahtaat, noin 30 neliön
huoneeseen tungettiin sata miestä ja yhdellä patjalla nukkui kolme miestä.
Pilecki
omaksui nopeasti leirin säännöt ja hän alkoi vähitellen muodostaa salaisia vastarintasoluja, joihin sopivien ja luotettavien henkilöiden löytäminen ei ollut helppoa. Moniin teki vaikutuksen, että Pilecki oli tullut
leirille vapaaehtoisesti.
Pilecki joutui alussa pohtimaan kovasti, miten hän saisi välitettyä
tietoja Varsovaan. Kirjallista raporttia ei voinut kuvitellakaan, vaan tiedot oli välitettävä suullisesti, useimmiten vapautettujen vankien avulla. Auschwitzistä pääsi nimittäin välillä puolalaisvankeja pois, useimmiten
sukulaisten lahjusten avulla. Ensimmäinen raportti lähti liikkeelle lokakuussa 1940.
Myöhemmin
Pilecki sai käyttöönsä itse kootun radiolähettimen, jolla lähetettiin tietoja ulkomaailmaan.
Pilecki vietti Auschwitzissa kaksi ja puoli vuotta, jona aikana hän hankki tarkkoja tietoja leirin toiminnasta ja kuolleisuusluvuista ja lähetti niitä Puolan vastarintaliikkeen johdolle, jota hän kehotti tekemään
hyökkäyksen. Pileckin pettymykseksi hyökkäystä ei koskaan tullut, koska johto ei uskonut sen onnistuvan.
Pilecki sai toimitettua tietoa myös liittoutuneille, joita hän pyysi pommittamaan keskitysleiriä, mutta Pilecki sai taas pettyä, koska liittoutuneiden johtajat eivät tahtoneet aluksi uskoa raportteja ja kun he viimein
alkoivat niitä uskoa, he eivät halunneet ryhtyä mihinkään sotilaallisiin toimenpiteisiin, koska olivat epävarmoja sen onnistumisesta. Sen sijaan liittoutuneiden sodanjohtoa päätyi siihen tulokseen, että keskitytään
ensin Saksan lyömiseen ja vapautetaan vankileirit sen jälkeen.
Keväällä
1943 Pilecki pääsi pakenemaan kahden muun vangin kanssa Auschwitzista pois. He valitsivat pakopäiväksi toisen pääsisäispäivän, jolloin puolet varuskunnan sotilaista olisi lomalla tai humalassa. Pakomatka oli täynnä
riskejä. Miehillä ei ollut rahaa eikä henkilöllisyystodistuksia, ja perässä olivat sekä SS että Gestapo.
Dramaattisten vaiheiden jälkeen Pilecki pääsi elokuussa 1943 Varsovaan. Hän yritti taivutella vastarintaliikkeen johtoa tekemään hyökkäyksen Auschwitziin. Johtajat eivät kuitenkaan
uskoneet, että leirillä voisi toimia kapinaan valmiita olevia soluja. Edelleen pääpaino oli maanlaajuisen kansannousun organisoimisessa, ja lisähuolta aiheutti neuvostojoukkojen lähestyminen.
Pileckin ei auttanut muu hyväksyä päätös ja hylätä kapinasuunnitelma. Hän keskittyi kirjoittamaan
uutta, täydennettyä raporttia Auschwitzin tapahtumista.
Syksyllä 1944 Pilecki oli
mukana Varsovan kansannousussa, joka päättyi saksalaisten voittoon. Pilecki joutui sotavangiksi ja hänet siirrettiin Etelä-Saksaan. Saksan antauduttua matka jatkui Italiaan, jossa oli puolainen armeijakunta, joka oli taistellut brittien
alaisuudessa.
Italiassa Pilecki alkoi jälleen kirjoittaa muistojaan Auschwitzista, nyt laajemmin
kuin koskaan. Lopulta koossa oli noin sadan sivun laajuinen raportti.
Sitten Pilecki teki virheliikkeen,
kun hän siirtyi Puolaan, missä hän joutui pian vaikeuksiin, kun häntä alettiin syyttää maanpetturuudesta, koska hän oli uusia vallanpitäjiä eli Neuvostoliittoa tottelevia kommunisteja vastaan.
Natseja vastustaneen puolalaisen isänmaanystävän kohtalo oli selvitä Auschwitzista hengistä, mutta
kuolla kommunistien näytösoikeudenkäynnin jälkeen v. 1948 niskalaukauksella teloitettuna. Pilecki oli kuolleessaan 47-vuotias.
Pileckin teksti saatiin kuitenkin viedyksi Lontooseen, missä puolalaispakolaiset yrittivät saada sille kustantajan, mutta turhaan. Niinpä yksi hyvin tarkka kertomus Auschwitzin tapahtumista painui unholaan
vuosikymmeniksi.
Kommunistisen Puolan historiassa ainoastaan kommunistit nähtiin sankareina
ja Pileckin ryhmää luonnehdittiin protofasistiseksi sivuilmiöksi, mikä on järkyttävä ja valheellinen luonnehdinta puolalaisista patriooteista, jotka nimenomaan taistelivat natseja ja fasisteja vastaan. Mutta eivät he
olisi halunneet uusiakaan venäläismiehittäjiä natsien lähdettyä. Kun niin kuitenkin kävi Rooseveltin ja Churchillin suostumuksella, niin aidoista isänmaanystävistä tehtiin isänmaanpettureita.
Witold Pilecki nostettiin viimein lännessä esiin 1970-luvulla. Lopullinen tunnustus tuli vuonna
2000, kun Puolassa ilmestyi elämäkerta, joka nosti hänet maan kansallissankarien joukkoon.
Tämä kirja olisi jäänyt tekemättä, ellei Jack Fairweather olisi sattumoisin kuullut v. 2011 eräillä illalliskutsuilla tarinan Pileckistä. ”Mies joka murtautui Auschwitziin” voitti vuoden 2019
parhaan elämäkerran Costa Book Awardin, ja siitä on tekeillä ison budjetin elokuva.
Suosittelen
riipaisevan raakaa, monin paikoin trillerimäisen jännittävää, mutta samalla koskettavan inhimillistä kirjaa ”Mies joka murtautui Auschwitziin” erinomaisena kertomuksena ihmisten äärimmäisestä julmuudesta,
mutta toisaalta myös ihmisen hengen valtavasta kestämiskyvystä mitä vaikeimmissa olosuhteissa, jos joku luo heihin hitusenkin toivoa.
12.3.2021
Jouko Piho:
Vielä uudesta puolueesta Olen kirjoittanut viimeisen viikon aikana
kahdesti uuden puolueen tarpeesta eli tämä on nyt kolmas kirjoitukseni aiheesta. Olen ollut hiukan ihmeissäni, kun edelliset aloitukseni eivät ole ottaneet tulta eli ei ole ilmaantunut
idean kannattajia. Ajatuksen vastustajia on sen sijaan ollut enemmän. Kuitenkin Facebookia lukiessani olen huomannut siellä täällä keskusteluja tästä asiasta. On siis
melkoisen paljon ihmisiä, joilla ei ole puoluetta, jossa toimia ja jota äänestää. Kuitenkaan ei monillakaan tunnu olevan halua tai voimia lähteä rakentamaan uutta
puoluetta. Uskon kaikesta huolimatta, että Suomessa täytyy olla tietty määrä aloitteellisia ihmisiä, jotka voisivat polkaista uuden puolueen alkuun, jos nämä
ihmiset vain löytäisivät toisensa. Uskon myös, että uudelle puolueelle tulisi kannatusta jotain 10-20 %:n välillä. Uuden puolueen tarve tulee siitä, että tällä hetkellä eduskunnassa on käytännössä vain yksi puolue eli kaikki puolueet, myös oppositiopuolueet, noudattavat enemmän tai vähemmän Suomen
ulkopuolelta tulevia globalistien ohjeita. En itse näe tällä hetkellä olevia pikku puolueita tai puoluehankkeita sellaisina, joita tässä nyt tarkoitan. Eli älkää
kirjoittako tänne mitään Sinimustista, Avoimesta puolueesta, Kristallipuolueesta ja Suomen kansa ensin –puolueesta.
Älkää kirjoittako myös mitään
tätä ideaa vastaan. Toivotan tervetulleiksi vain sellaiset viestit, joissa nähdään esittämäni ajatus kehityskelpoisena. Jos joku tästä huolimatta kirjoittaa
uuden puolueen ideaa vastaan, poistan sellaisen kirjoituksen. Muistutan, että sivuni ei ole yleinen keskustelunalusta, jossa voi olla kaikenlaisia mielipiteitä, vaan minun oma sivuni, jossa haluan edistää omaa linjaani ja näkemystäni.
Muut voivat tehdä samaa omilla sivuillaan. Eli olisiko sinusta uusi puolue tarpeen? Keitä sen johdossa voisi olla? Sanottakoon tässä yhteydessä, että minä en suunnittele
enää mitään puolueen johtajuutta. Haluaisin olla mukana vain taustavaikuttajana. Mikä voisi olla uuden puolueen nimi?
Kaikki minua lukeneet tietävät puolueen
ohjelman, mutta lyhyesti sanottuna kyseessä olisi kristilliskansallismielinen konservatiivipuolue, joka ajaisi Suomen täyttä itsenäisyyttä eli eroa eurosta ja EU:sta. Puolue vastustaisi vihervasemmistolaista arvoliberalismia ja maailman
raha- ja valtaeliitin ajamaa globalismia. Puolue vastustaisi myös ilmastohuijausta ja koronapetosta, joiden poliittinen tarkoitus on ajaa kansakuntien taloudet alas, jotta voidaan siirtyä Suuren nollauksen (Great reset) kautta Uuteen maailmanjärjestykseen,
jossa pieni diktatuurinen maailmanhallitus määrää kaikkien valtioiden asioista, joista on tullut osa yhtä maailmanimperiumia, jonka johdossa on julma diktaattori, Ilmestyskirjan Peto eli Antikristus.
Minun mielestäni tätä pahaa kehitystä voi ja tulee vastustaa. Vaikka tällainen pahuuden valtakunta syntyykin maan päälle, koska Raamattu on niin ennustanut, niin näen oikeaksi ja Jumalan tahdoksi siitä
huolimatta vastustaa sitä ja toimia sen hyväksi, että Suomi voisi olla tämän tulevan laittomuuden ja Saatanaa palvovan valtakunnan ulkopuolella. Ensimmäinen askel oikeaan
suuntaan olisi ero EU:sta. Mutta koska yksikään eduskuntapuolue ei aja voimakkaasti eroa EU:sta, jo siinä yksin on syy uuden puolueen perustamiseen. Tulisitko mukaan uuden poliittisen
kulttuurin ja puolueen luomiseen? 11.3.2021
Mielenosoitus vapauden puolesta Helsingissä 20.3.2021
https://mvlehti.net/2021/03/11/vapauden-puolesta-mielenosoitus-helsingissa-kansalaistorilla-lauantaina-20-3-2021/
11.3.2021
Jouko Piho: Syöpätilanteeni Olin tänään Jorvin sairaalassa lääkärin juttusilla. Keskustelussa tuli esille se, että olin ymmärtänyt aiemmin yhden asian väärin. Kirjoitin
kuukausi sitten, että syöpä on levinnyt neljään imusolmukkeeseen, mutta tänään sain tietää, että ne syöpäiset imusolmukkeet on poistettu samalla kuin itse kasvainkin. Tilanne on nyt se, että ei ole tietoa, onko minulla jossakin syöpää vai ei, mutta tällaisessa vaiheessa aloitetaan aina syöpähoidot kaiken varalta. Syöpähoidot alkavat kohta puoliin Meilahdessa.
Saan hoitoja puoli vuotta. Sinä aikana tehtävissä tutkimuksissa ja sen jälkeisessä 7 vuotta kestävässä seurannassa tulee sitten ilmi, onko syöpä levinnyt muuallekin
ja jos on, niin onko se nujerrettu. Kiitos rukouksista! 9.3.2021 Jouko Piho:
Tarvitaanko koronahysterian vastainen puolue? Koska eduskunnan kaikki puolueet ovat mukana järjettömässä koronahysteriassa, hyödyttömien ja haitallisten
maskien käytössä, mielivaltaisten sulkutoimenpiteiden hyväksymisessä, älyttömässä talouden alasajossa ja vaarallisen koronarokotteen suosittelussa yhtä yksittäistä kansanedustajaa eli Ano Turtiaista
lukuun ottamatta, on mieleeni tullut kysymys, voisiko em. asioiden vastustaminen olla tarpeeksi iso syy uuden puolueen perustamiseen. Tälle Suomea ja suomalaisia vahingoittavalle massahulluudelle
pitäisi nimittäin saada loppu ja kunnon vastavoima. Meitä eri mieltä olevia on jo kyllä jonkin verran, arviolta 10-20 %, mutta eduskunnassa on vain Ano Turtiainen eli ½ % edustajista. Eli meitä ei-aivopestyjä, jotka emme niele median ja THL:n valhepropagandaa, on kyllä jo runsaasti, mutta ongelma on siinä, että me olemme hajallaan ja toimimme lähinnä netissä eikä meillä
ole omaa puoluetta, jossa toimia ja jota äänestää. Nyt on tulossa 20.3.2021 mielenosoitus Helsingissä, mutta se on vain kertatapahtuma, joten näkisin, että me tarvitsisimme
myös parlamentaarista voimaa eli puolueen, joka ajaisi terveen järjen politiikkaa eikä noudattaisi Suomen ulkopuolelta tulevia raha- ja valtaeliitin ohjeita, sen eliitin, joka haluaa tuhota kaikki kansallisvaltiot ja sulauttaa kaikki kansat
yhden maailmanhallituksen diktatuurisen vallan alle. Tietysti tämä mahdollinen uusi isänmaallinen puolue ajaisi muitakin asioita, kuten kristillisiä ja arvokonservatiivisia arvoja,
globalismia vastustavaa maltillista kansallismielisyyttä sekä Suomen täyteen itsenäisyyteen tähtäävää eroa eurosta ja EU:sta ja monia muita asioita, mutta ehkä tämä koronahössötyksen vastustaminen
voisi olla se kärkiteema, jolla uusi puolue voisi erottua kaikista muista. Mitä mieltä olet? Tarvittaisiinko tällainen kuvailemani puolue? Jos tarvitaan, tulisitko aktiivisesti mukaan
toimintaan? Tai jos et voi osallistua sen kummemmin, niin olisitko valmis äänestämään tällaista puoluetta? Keitä haluaisit nähdä tämän mahdollisen
uuden puolueen johdossa? Mikä voisi olla uuden puolueen nimi? Jos uusi puolue syntyisi, sen synnyttämiseen kannattaisi ryhtyä heti, koska jo vähän yli kahden vuoden päästä
on seuraavat eduskuntavaalit v. 2023. Koska nykyään on käytössä mahdollisuus kannattaa uutta puoluetta sähköisesti netissä, kannattajakorttien keruu olisi paljon helpompaa kuin ennen.
7.3.2021 Jouko Pihon kirja-arvio: Suomi & Venäjä –
koko tarina Olen lukenut useita Arvo Tuomisen kirjoja ja pitänyt niistä kaikista, mutta täytyy sanoa, että tämä viimeisin eli lokakuussa 2020 ilmestynyt 300-sivuinen
teos ”Suomi & Venäjä” on kyllä paras kaikista. Kirjassa on hyvin paljon uutta tietoa, mutta kaikki tuodaan esille mukaansa tempaavalla tavalla ja usein huumoria, jopa ironiaa, viljellen, mikä tekee kirjasta hyvin hauskan
ja helppolukuisen. Kirja kertoo Suomen ja Venäjän 1000-vuotisesta suhteesta, jolle on ominaista maiden välillä kulkeva hyvin jyrkkä kulttuuriraja. Tuominen kirjoittaakin alkusanoissa:
”Luonnehdin Venäjää lähikaukomaaksi, sillä vaikka se sijaitsee aivan vieressä ja meillä on peräti 1300 kilometriä yhteistä rajaa, olemme henkisesti kuitenkin kovin kaukana toisistamme.”
Sitten Tuominen luettelee eroja: Rajan ylittämisen jälkeen valuutta vaihtuu rupliksi, latinalaiset aakkoset kyrillisiksi, luterilainen usko ortodoksiseksi, germaaninen kulttuuri slaavilaiseksi ja individualistinen
elämäntapa kollektiiviseksi. Eli kielestä ja kulttuurista johtuvia eroja on paljon, vaikka suomalaiset ja venäläiset ovat läheisiä etnisesti ja aika suurella osalla
venäläisistä on suomalaisia tai suomalaisugrilaisia juuria lähtien siitä, että Ruotsissa asunut suomalainen viikinki Rurik asettui v. 862 hallitsijaksi Laatokanlinnaan. Suomalaisen
Rurikin jälkeläiset olivat sitten Novgorodin ja myöhemmin Moskovan hallitsijoina aina 1600-luvun alkuun asti, jolloin Romanovien sukudynastia alkoi ja kesti aina vuoteen 1917 saakka. Kirjassa
on luku ”Ikuinen sota”, joka kertoo Ruotsi-Suomen ja Venäjän ja sittemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisistä sodista, joita on ollut 40 noin 1000 vuoden aikana. Ensimmäinen sota käytiin v. 1042, jolloin Novgorodin
ruhtinas Vladimir hyökkäsi Hämeeseen. Yleensä toisen osapuolen aloittamaa sotaa seurasi toisen osapuolen kostoretki, mitä kierrettä sitten jatkui aina vuoteen 1944 asti. Kirja
kertoo sodista, mutta myös solmituista rauhoista ja näin syntyneistä rajoista. Kirjassa käydään läpi Pähkinäsaaren, Täyssinän, Stolbovan, Uudenkaupungin, Turun, Haminan, Tarton, Moskovan ja Pariisin rauhansopimukset.
Toivottavasti nykyinen rauhantila jatkuisi edelleenkin. Tuominen on kyllä hiukan pessimistinen kirjoittaessaan: ”Halutaanpa sitä sitten myöntää tai ei, vallitsee Suomen ja Venäjän
välillä nykyisin sotilaallinen jännite. Se syntyi Naton itälaajentumisen myötä.” Voisin lopuksi mainita muutamia kirjassa olevia minulle uusia tietoja.
Tuominen korostaa teoksessaan, ettei Viipuri ole ruotsalaisten eikä venäläisten perustama kaupunki, vaan karjalaisten. Historialliset löydökset viittaavat siihen, että karjalaiset
olivat Viipurissa ensimmäisenä ja perustivat alueelle suuren puusta tehdyn linnoituksen. Toiseksi voisin tuoda esiin salaisen poliisin päällikön Lavrenti Berijan, josta olen
tähän mennessä lukenut vain kielteisiä tietoja. Mutta Tuomisen kirjassa tulee esille myös monia hyviä asioita, joita Berija ajoi elämänsä loppupuolella, kuten hän oli sitä mieltä, että osa Karjalasta
pitäisi palauttaa Suomelle, Königsberg Saksalle ja Kuriilien saaret Japanille. Lisäksi Tuominen kertoo, että Stalinin kuoleman jälkeen Berija vapautti miljoona vankia ja lopetti vähemmistökansallisuuksien vainot. Kaiken huippu
on se, että Berija kehotti itäsaksalaisia pitämään Saksojen yhdistämisen porttia auki. Berija ei kuitenkaan päässyt toteuttamaan ideoitaan, koska hän hävisi
Stalinin kuoleman jälkeisen valtataistelun Hrushtsheville, joka onnistui saamaan armeijan puolelleen. Berija pidätettiin kesäkuussa 1953, jonka jälkeen pidettiin näytösoikeudenkäynti, jollaisia Berija itse oli tehtaillut
monia kertoja. Tuominen toteaakin että, Berija sai maistaa omaa lääkettään. Berija rukoili vankilassa armoa polvillaan, mutta hänet teloitettiin 23.12.1953 maanpetturuudesta syytettynä. Kolmas uusi asia on jo edellä mainitsemani monien venäläisten suomalaisuus, josta kirjassa on paljon mielenkiintoisia esimerkkejä, kuten sekin, että Tuomista pidettiin ulkonäön perustella Thaimaassa ilman
muuta venäläisenä. Monia muitakin kiintoisia uusia asioita kirjassa oli minulle, mutta en kerro enempää, vaan kehotan kaikkia lukemaan kirjan, joka antaa paljon ajateltavaa
suomalaisten ja venäläisten suhteesta. Itselleni tuli ennen kaikkea mieleen sellainen ajatus, että eiköhän tämä ikuinen sota ja vihamielisyys välillämme jo saisi riittää. Koska me olemme etnisesti läheisiä
ja rajanaapureita, niin olisi parempi elää rauhassa ja sovussa. Hyvän tekstin lisäksi Tuomisen kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia valokuvia. Suosittelen Arvo Tuomisen kirjaa ”Suomi & Venäjä” kaikille historiasta, politiikasta ja erityisesti Suomen ja Venäjän suhteista kiinnostuneille ihmisille.
5.3.2021
Jouko Piho:
Olisiko nyt uuden puolueen aika? Olen iloinen siitä, että Facebook-ryhmä
”Ano Turtiaisen johdolla kansallismielinen Suomi” on syntynyt. Toivon sille menestystä. Olen samalla alkanut miettiä, olisiko nyt uuden puolueen aika eli voisiko kyseinen ryhmä olla alusta uudelle puolueelle. Olen kokenut jo yhdeksän vuoden ajan, että Suomessa on oikealla poliittinen tyhjiö. Olen omalta osaltani yrittänyt täyttää tuota aukkoa ensin v. 2012 perustamani Suomen Laillisuuspuolueen
ja sitten v. 2018 perustamani Siniristin Liiton kautta, mutta molemmat yritykseni kariutuivat, koska emme onnistuneet keräämään vaadittavia 5000 kannattajakorttia. Ehkä olin aikaani edellä. Hain myös Perussuomalaisten jäsenyyttä v. 2017, mutta minua ei hyväksytty jäseneksi. Syytä ei kerrottu. Sen jälkeen on tilanne muuttunut sikäli,
että on tullut yhä enemmän ilmi tapauksia, että yksi ja toinen perussuomalainen eroaa puolueesta eri syistä johtuen. Osa voi löytää uuden poliittisen kodin jo olemassa olevista puolueista, mutta kaikki eivät, joten
he jäävät poliittisesti kodittomiksi. Nyt meneillään oleva koronahysteria on luonut taas uuden tilanteen, jossa esim. eduskunnassa on maskin käytön suhteen vain yksi
järki-ihminen ja leijona eli Ano Turtiainen ja kaikki muut eli 199 ovat lammasmaisia laumamääkijöitä, heidän joukossaan kaikki perussuomalaiset. Eduskunnassa ei ole myöskään
yhtään puoluetta, joka vaatisi selkeästi Suomen eroa eurosta ja EU:sta nyt eikä vasta ehkä joskus. Ylipäätään eduskunnassa ei ole kunnon oikeistopuoluetta,
koska Kokoomus on jo aikoja sitten omaksunut liian paljon arvoliberaaleja, globalistisia ja vihervasemmistolaisia arvoja ja nyt Perussuomalaiset ovat hallitushalussaan menossa samaan suuntaan. Minulla
ei ole tällä hetkellä puoluetta, jossa voisin toimia tai jota voisin kannattaa täysillä. Toivon, että Suomeen syntyy kristilliskansallismielinen konservatiivipuolue, joka ei ole kuitenkaan kiihkokansallismielinen eli natsihenkinen,
vaan terveesti isänmaallinen ja oikealla tavalla maltillinen ollen kuitenkin samalla myös oikealla tavalla radikaali. Odotan nyt, josko tämä Ano Turtiaisen ympärille koottu
ryhmä voisi olla tällaisen uuden puolueen alkusiemen. Jos puolueajatus saa kannatusta, olisi syytä ryhtyä piakkoin toimiin, jotta uusi puolue voisi olla mukana kevään 2023
eduskuntavaaleissa. 5.3.2021
Kansallismielinen Facebook-ryhmä
Uusi kansallismielinen Facebook-ryhmä on perustettu. En voinut laittaa tietoa FB-sivulleni,
koska sain taas kolmen vuorokauden bannin. https://www.facebook.com/groups/695128024488424 1.3.2021
Jouko Piho
Stolbovan ja Tarton rauhan rajat takaisin Mielestäni Suomen tulisi saada Stolbovan (1617) ja Tarton
(1920) rauhan rajat takaisin. Tätä mieltä on myös Suomen Sotahistoriallinen Seura ry, jonka v. 2017 julkaistussa artikkelissa ajatus Stolbovan ja Tarton rauhan rajojen palauttamisesta
tulee esille: ”Nykykäsityksen mukaan Stolbovan rauhan ulkorajan palauttaminen Laatokan ympäristössä Suomen ja Euroopan Unionin ulkorajaksi, ja muiden rajojen osalta vuoden
1920 Tarton rauhansopimuksen rajojen toimeenpano sekä Pietarin kaupungin muuttuminen itsenäiseksi kaupunkivaltioksi (malliin Singapore) sekä Königsbergin palautuminen takaisin osaksi Saksaa takaavat parhaiten rauhan ja vakauden Itämeren
alueella.” Sain tietää tästä Suomen Sotahistoriallisen Seuran mielipiteestä Arvo Tuomisen kirjasta ”Suomi & Venäjä” (teen siitä myöhemmin
oman kirja-arvion) sivuilla 68-69. Tuomisen mielestä sitaatti edustaa uskomatonta epärealismia. Minun mielestäni väite ei ole uskomaton eikä epärealistinen. Uskon siis,
että Suomi saa takaisin Petsamon ja Karjalan ja myös Inkerinmaa liittyy osaksi Suomea. Lisäksi Pietari irrottautuu Venäjästä ja muodostaa oman itsenäisen kaupunkivaltion. Venäjän heikentyessä myös Königsberg
eli nykyinen Kaliningrad palautuu takaisin Saksalle. Näistä asioista on tullut myös profetioita, joten uskon, että nämä muutokset
ovat historian Jumalan tahto.
25.2.2021
Jouko Piho
Syöpätilanteeni Lääkäri soitti minulle juuri äsken
ja sanoi, että 14 imusolmukkeesta syöpä on levinnyt neljään imusolmukkeeseen, joten minulla alkaa kohta puoliin Meilahdessa syöpähoidot. Syöpä ei ollut levinnyt
maksaan eikä keuhkoihin eikä mihinkään muualle suolistossa kuin noihin neljään imusolmukkeeseen. Edessä on puoli vuotta lääkehoitoja, sitten kaksi vuotta
seurantaa Jorvissa ja viisi vuotta täällä Loviisan terveyskeskuksessa. Lääkäri sanoi lisäksi, että poistettu kasvain ei ollut iso. Se oli ollut asteikolla 1-4
kokoa 2. 24.2.2021
Jouko Piho Olen
kyselemässä, miten tästä eteenpäin.
Suomessa on globalistinen hallitus,
joka saa ohjeensa Suomen ulkopuolelta. Ne määräykset vievät Suomen tuhoon, mikä on tarkoituskin.
Ensin maahanmuuttohulluutta, sitten ilmastonmuutoshömppää ja nyt koronahuijaus, jonka varjolla yhteiskunta suljetaan ja ihmiset pakotetaan vaarallisiin maskeihin ja rokotuksiin.
Järkeä ei ole enää missään, ja henkilökohtainen vapaus on viety.
Media säestää mukana, koska maailmanlaajuista globalismia ajavat tahot omistavat kaikki tärkeimmät maailman mediat.
Eli media tekee politiikkaa, poliitikot tottelevat, ja kansa seuraa lampaina perässä.
Yksikään
puolue ei ole selkeästi globalismin kaikkia hullutuksia vastaan, joten en näe mitään toivoa puolueissa.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten keinot ovat tässä raha- ja valtaeliitin kuristusotteessa aika vähäiset.
Odotankin siksi Jumalan suvereenia ja voimakasta väliintuloa, suuria ihmeitä ja uskonnollis-kansallista herätystä.
Silloin voi kaikki vielä muuttua Suomessa.
23.2.2021
Maailmanlaajuinen protestipäivä 13.3.2021 Ei sulkuja.
Ei maskeja. Ei pakollisia koronarokotuksia. Ei poliisivaltiomaisia rajoituksia. Hylkäämme Uuden normaalin ja valitsemme elää vapaina.
22.2.2021 Jouko Pihon kirja-arvio
Paavo Susitaival Sain juuri äsken luetuksi entisen kansanedustajan ja puolustusministerin sekä historiantutkija Jussi Niinistön viime kuussa ilmestyneen todella mielenkiintoisen kirjan ”Paavo
Susitaival – Kolme sotaa, kaksi kapinaa, neljä linnareissua”, joka on kansanpainos Niinistön v. 1998 julkaisemasta tohtorinväitöskirjasta ”Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena”, mikä
merkitsee esim. sitä, että tässä kirjassa ei ole lähdeviitteitä. Lopusta löytyvät kuitenkin lähdeluettelo käytetyistä artikkeleista, kirjoista ja haastatteluista, Susitaipaleen lyhyt elämäkerta
vuosilukuihin tiivistettynä sekä laaja henkilöhakemisto.
Everstiluutnantti Paavo
Susitaival ehti 97 vuoden mittaisen elämänkaarensa aikana olla poikkeuksellisen monessa mukana. Hän oli viimeinen elossa ollut aktivisti, jääkärivärväri, vapaussodan komppanianpäällikkö, suojeluskuntapiirin
piiripäällikkö, Mäntsälän kapinan johtohahmo, IKL:n kansanedustaja, talvisodan rintama- ja jatkosodan rykmentinkomentaja. Lisäksi Susitaival oli tuottelias kirjailija, joka tunnettiin myös kekkosvastaisena toisinajattelijana.
Parhaiten mies muistetaan IKL:n kansanedustajana, joka talvisodan sytyttyä lähti rintamalle
ja johti Ryhmä Suden legendaariseen voittoon Suomussalmella. Tosin kaikki kunnia annettiin kenraalimajuri (myöhemmin kenraaliluutnantti) Hjalmar Siilasvuolle, mitä Susitaival yritti korjata myöhemmissä kirjoituksissaan. Nimittäin
vaikka Susitaival oli kiistaton Suomussalmen taistelujen sankarijohtaja, onnistui Hjalmar Siilasvuo painamaan v. 1940 ilmestyneellä kirjallaan ”Suomussalmen taistelut” Susitaipaleen ansiot näkymättömiin. Vasta kun Susitaipaleen
v. 1973 ilmestynyt kirja ”Ryhmä Susi talvisodassa” ilmestyi, suuri yleisö tiesi, ettei Siilasvuo ollutkaan ainoa sankari.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Susitaival komensi Jalkaväkirykmentti 29:ä Petroskoin valtaukseen asti.
Politiikassa Susitaival oli Mussolinia ihaileva ja itseään vaskitsiksi (fasisti) sanova radikaali, joka ei uskonut puolueisiin, vaan kannatti asiantuntijoiden ja eri ammattiryhmien edustajien
hallintoa (korporatismi), mutta rintamalla Susitaival oli inhimillinen miehiään säästämään pyrkivä komentaja.
Tämän takia Susitaival joutui hankauksiin esimiehensä jääkärieversti K.A. Heiskasen (Puolustusvoimain komentaja 1953-1959) kanssa, joka edellytti käskyjensä ehdotonta ja tarkkaa
toteuttamista. Susitaival oli kuitenkin itsenäinen ajattelija ja toimi sen mukaan, minkä hän näki kulloisessakin tilanteessa parhaaksi. Tämä omapäisyys johti ristiriitoihin Heiskasen kanssa ja urakehityksen tyssäämiseen.
Isältä opittu isänmaallinen aatteellisuus oli Susitaipaleen johtotähtenä koko
hänen elämänsä ajan, myös sodan jälkeen, jolloin monet käänsivät takkinsa, mutta Susitaival pysyi mielipiteissään kuolemaansa asti, kuten myös veljensä Repolan nimismies Bobi Sivén, joka
teki vuonna 1921 marttyyri-itsemurhan häpeälliseksi kokemansa Tarton rauhan vuoksi.
Paavokin
oli aluksi Sivén, mutta hän muutti v. 1926 nimensä Susitaipaleeksi, koska toimiessaan tuolloin ruotsinkielisen taktiikan soveltamiskurssin johtajana kurssilaiset eivät suostuneet osallistumaan suomalaisten suojeluskuntaupseerien kanssa
yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tästä huolimatta Susitaival ei ollut koskaan kiihkeä suomalaisuusmies, vaan puhui enemmänkin kansan yhtenäisyyden puolesta, johon hän liitti myös työväestön, jonka hän toivoi
tulevan mukaan rakentamaan yhteistä maata.
Tämä Susitaipaleen toive täyttyikin Talvi- ja Jatkosodassa, joihin suurin osa vasemmiston miehiä osallistui
yhdessä entisten valkovihollisten kanssa. Minusta oli kiintoisaa lukea kirjasta, että Susitaival vastusti
r-----n (Facebookin sääntöjen takia) ja kommunismin lisäksi kiihkeästi myös vapaamuurariutta, kuten minäkin teen.
Susitaipaleella oli tietenkin paljon vastustajia, joista yksi oli Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsijanimimerkki Sasu Punanen (Yrjö Räisänen), joka keksi kutsua Susitaivalta nimellä Hukkareissu. Se
herätti toisissa riemua, mutta harmitti Susitaivalta koko hänen elämänsä ajan.
Susitaival
sai kuitenkin tilaisuuden antaa takaisin. Kun Susitaival oli ollut valloittamassa kauan haaveiltua Äänislinnaa, hän lähetti pilkkaajalleen viestin: ”Terveiset Turunlinnaan Äänislinnasta”. Sasu Punanen istui nimittäin
silloin vankilassa poliittisesti epäluotettavana.
Jyrkkyydestään huolimatta Susitaival
tuli toimeen myös poliittisten vastustajiensa kanssa. Hän käytti usein 1960–1970 -luvuilla hyväkseen sosiaalidemokraattisen senaattorin Oskari Tokoin lausuntoa, jonka mukaan oli sittenkin parempi, että valkoiset voittivat. Susitaival
ei ollut omasta mielestään työväen vihollinen, vaan piti vasemmistolaisia harhaan johdettuina.
Minervan kustantama 348-sivuinen elämäkerta on helppolukuinen, mukaansa tempaava ja paljon uusia tietoja sisältävä teos, jota suosittelen lämpimästi kaikille, politiikasta, lähihistoriasta ja sotiemme
vaiheista kiinnostuneille. Kirjassa on myös monia mustavalkoisia valokuvia.
RV-lehden päätoimittaja Petri Mäkilä.
22.2.2021 Julkaisen ohessa asianomaisen luvalla helluntailaisten RV-lehden
vastaavan päätoimittajan Petri Mäkilän ajankohtaisen kirjoituksen cancel-kulttuurista. Mäkilän syyttävää vaientamiskulttuuria valaisevasti ja monipuolisesti esiin tuova artikkeli julkaistiin alun perin RV-lehden
numerossa 7/2021.
Cancel-kulttuuri ei tunne armoa
Anteeksiantamaton vaientamisilmiö uhkaa sananvapautta ja kaikille kuuluvaa asianmukaista mahdollisuutta oikeudelliseen prosessiin.
Internetissä on yleistynyt vaientamiskulttuuri, joka ilmenee ilkeämielisenä syyttämisenä, ihmisten siirtämisenä ”vihollisleiriin” väärien mielipiteiden vuoksi ja erilaisina painostuskampanjoina,
joiden perusteella jotkut ovat menettäneet maineensa ja jopa työnsä. Sanoja tai tekijä yritetään saada vastuuseen sanomisistaan tai tekemisistään, vaikka ne sijoittuisivat jopa vuosikymmenten taakse. Tavoitteena on nuhdeltavan
vaientaminen, ja tuomarina ja valamiehistönä toimii kasvoton someyleisö.
Vielä
jonkin aikaa sitten Morgan Wallen oli tunnettu country-tähti Yhdysvalloissa. Yhtenä päivänä kaikki muuttui. Joku lähetti sosiaaliseen mediaan videonpätkän, jossa kavereiden kanssa juhliva Wallen kiroili ja käytti
niin sanottua n-sanaa, joka on kiertoilmaisu sanalle neekeri.
Tämän seurauksena Wallenin
musiikki poistettiin välittömästi Cumulus Median yli 400 sadan radioaseman soittolistoilta. Spotify ja Apple Music poistivat tähden alustoiltaan ja Wallenin levy-yhtiö jäädytti sopimuksensa hänen kanssaan. Hän ei
myöskään saanut esiintyä eikä vastaanottaa mitään tunnustusta viime syksyn country-musiikin Academy of Country Music Awards -tapahtumassa.
Huolimatta siitä, että Wallen esitti nopeasti vahvan anteeksipyynnön asian johdosta, sillä ei ollut mitään vaikutusta. Yksi virhe ja hänet ”poistettiin”.
Hän oli yksi niin sanotun cancel-kulttuurin (cancel = peruuttaa, poistaa) uhreista.
Cancel-kulttuuri
on levinnyt Yhdysvalloissa ja maailmalla erityisesti yliopistomaailmassa, jossa ihmiset jo pelkäävät joutuvansa ongelmiin perusteltujen mielipiteiden esittämisestä tai jopa pelkkien faktojen kertomisesta – varsinkin, jos ne liittyvät
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rotusyrjinnän kysymyksiin.
Perinteiset länsimaisen
liberaalin yhteiskunnan ihanteet korostivat moniäänisyyttä, ajatustenvaihtoa ja kunnioittavaa kohtelua eri mieltä olevia kohtaan. Nyt tilalle on tullut sosiaalisen median ja poliittisten aktivistien masinoimat aggressiiviset ja kohtuuttomat
reaktiot, ”väärämielisten” parjaamisen ja rangaistusten vaatimisen. Yliopistoilta, liikeyrityksiltä ja organisaatioilta vaaditaan yhteistyön perumista
tahojen kanssa, joiden ajatuksista äänekkäät painostajat eivät pidä. Monet ovat taipuneet identiteettipoliittisen paineen edessä.
Cancel-kulttuurin vaikutuksesta myös tiedemaailman tarkoitus ja toimintatavat käännetään päälaelleen. Akateemisen taustankin omaavat kriitikot eivät enää
tyydy esittämään ajatuksille vasta-argumentteja ja jättämään johtopäätökset yleisön arvioitavaksi. Sen sijaan he ryhtyvät tekemään pikaisia moraalisia tulkintoja toisten motiiveista ja persoonista
vaatien rangaistusta ja ”väärien” näkökulmien hiljentämistä.
Levitessään
cancel-kulttuuri on todellinen uhka yhteiskuntarauhalle ja demokratialle. Se uhkaa sananvapautta ja jokaiselle kuuluvaa asianmukaista oikeudellista prosessia tilanteessa, jossa häntä syytetään jostain. Cancel-kulttuuri ei pidä sisällään
mitään standardia tai prosessia, jonka perusteella voitaisiin arvioida, ovatko esitetyt syytökset totta vai valhetta. Syytöksistä itsestään tulee pääasia.
Tämä näkyy valitettavasti myös eri medioiden tavassa nostaa esille asioita ilman kunnollista asioiden selvittämistä ennen kuin ne
julkaistaan. Käytännössä syyte ja tuomio langetetaan samalla kertaa ja someyleisön vaatima rangaistus toimeenpannaan ilman mitään laillista proseduuria.
Pari vuotta sitten jopa presidentti Barack Obama varoitti oman säätiönsä järjestämässä paneelikeskustelussa moraalisen puritanismin
ja poliittisen valveutuneisuuden ylikorostumisesta, jossa ihminen luulee edistävänsä haluamaansa muutosta olemalla mahdollisimman tuomitseva muita kohtaan.
– Se ei ole aktivismia. Siinä ei ole kyse hyvän muutoksen edistämisestä. Jos vain heität kiviä, et pääse pitkälle, Obama sanoi.
Mitkään tahot eivät ole turvassa cancel-kulttuurilta. Viime kesänä tunnettu ja arvostettu talouslehti
The Wall Street Journal joutui painostuksen kohteeksi antaessaan lehden mielipidesivuilla näkyä kannanottoja, jotka vasemmistopiirien mielestä olivat vääriä. WSJ tyrmäsi esitetyn arvostelun ja sanoi, ettei alistu cancel-kulttuurille.
– Mielipidesivumme ja kolumnimme edistävät jatkossakin vapaan kansan ja vapaiden markkinoiden periaatteita,
jotka ovat tärkeämpiä kuin koskaan yhä voimistuvan progressiivisen yksiäänisyyden ja suvaitsemattomuuden kulttuurissa, WSJ totesi.
Kanadan Ontariossa asuva ja työskentelevä professori Jason Lepojärvi on törmännyt cancel-kulttuuriin työympäristössään. Hänen mukaansa ilmiön
laajuus on vielä epäselvää mutta se on selvästi kasvussa.
– Tutkijat
Jonathan Haidt ja Greg Lukianoff ovat osoittaneet, että se on ainakin lisääntyvä ongelma, erityisesti pohjoisamerikkalaisissa yliopistoissa. Ja sitä mukaa, kun niin sanottu kriittinen teoria ja kriittinen rotuteoria (Critical Race
ja Critical Race Theory) saavat jalansijaa myös Euroopassa, cancel-kulttuuri lisääntyy myös siellä. Lepojärven mukaan cancel-kulttuuri on lopulta erityisen
vahingollista vähemmistöille, mukaan lukien mielipidevähemmistöt.
– Laaja
sananvapaus suojelee erityisesti vähemmistöjä. Lyhyellä aikavälillä voi saada kuvan, että erityisesti "valtapositio" joutuu cancel-kulttuurin hampaisiin, mutta tämä on osaksi harha ja ainakin se on lyhytnäköistä.
Särö tuulilasissa vaikuttaa koko tuulilasin kestävyyteen.
Lepojärvi muistuttaa
samalla, että on tärkeää ymmärtää, mitä cancel-kulttuuri tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Se ei tarkoita tervettä kriittisyyttä, joka on yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilareita. Cancel-kulttuuri on
suhteetonta rankaisua tahattomista virheistä, pienistä rikkeistä tai mielipideharhaopeista.
Cancel-kulttuurista on vaikea löytää mitään hyvää. Se luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Se syyttää perusteettomasti ja valikoi kohteensa väärin perustein. Se ei tunne armoa
eikä se anna anteeksi. Sen esittämillä syytteillä ei ole mitään aikarajaa.
Vaientamiskulttuuri ei mahdollista mitään prosessia, jolla haastaa sen antama tuomio. Se edustaa laittomuutta, eikä se ole tilivelvollinen kenellekään. Se on anonyymi ja perustuu henkilökohtaisiin, ideologisiin ja poliittisiin
päämääriin. Sitä voidaan käyttää koston, vääristelyn ja muiden vahingollisten motiivien välineenä. Cancel-kulttuuri on syytä peruuttaa, ja pian.
Kuvassa RV-lehden päätoimittaja Petri Mäkilä.
Jouko Piho Jorvin sairaalassa Espoossa 9.2.2021 paksunsuolensyövän leikkauksen jälkeen.
16.2.2021
Olin paksunsuolensyövän leikkauksessa
En ole kirjoitellut täällä nettisivullani
viikkoon, koska olin 9.2.2021 paksunsuolensyövän leikkauksessa Espoossa Jorvin sairaalassa. Leikkaus meni hyvin. Pääsin kolmantena päivänä kotiin, jossa toipilasaika
on alkanut hyvin ja leikkauskivut ovat jo poissa.
6.2.2021 Raha- ja valtaeliitti varasti Amerikan presidentinvaalit
Time Magazine myöntää, että kansainvälinen
raha- ja valtaeliitti (cabal) varasti vaalit Trumpilta, jotta Biden saataisiin valtaan.
https://www.infowars.com/posts/watch-live-is-america-beyond-the-point-of-no-return/?fbclid=IwAR0W60lc9x0zrtElrmozAc4wm5qvIqr1vG_j0mNR_oe4LmjuIbVZjmeuzFA
5.2.2021 Jouko Piho:
Miksi Jumala valitsi Trumpin? Lähden
tässä kirjoituksessani siitä, että Jumala on valinnut Donald Trumpin ja siitä, että Trumpin työ valittuna miehenä jatkuu. Mutta miksi Jumala valitsi Trumpin?
Varsinkin Trumpin vastustajien on ylivoimaista käsittää sitä, että Jumala olisi valinnut Trumpin yhtään mihinkään, koska he näkevät Trumpissa vain huonoja
puolia. Joten sanon ensimmäiseksi, että Trumpin luonteen ja käyttäytymisen kielteiset puolet eivät ole estäneet Jumalan valintaa. Jumala on suurempi kuin Trumpin viat.
Tämän jälkeen on kuitenkin todettava, että myöskään Trumpin hyvät puolet eivät ole syy Jumalan valintaan. Trumpilla on nimittäin paljon hyviä tekoja ja luonteenominaisuuksia,
joista ihmiset eivät ole tietoisia, koska Trumpia vihaava valtamedia ei niistä kerro. Mutta nekään eivät ole valinnan syy. Miksi Jumala sitten valitsi Trumpin? Jumala valitsi Trumpin, koska hän halusi valita Trumpin. Piste. Niin, tähän voisin lopettaa.
Mutta sanon vielä muutaman selityksen sanan. Jumala siis valitsi Donald Trumpin, koska hän tahtoi niin eikä Jumala ole selitysvelvollinen kenellekään, miksi hän teki niin. Jumala voi maailmankaikkeuden korkeimpana tahtojana tehdä
mitä tahansa eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista eikä Jumalan tarvitse selitellä tekojaan. Jumala tiesi mitä hän teki, kun hän valitsi Trumpin
aseekseen ja palvelijakseen. Sanon yhden esimerkin. Vain Trumpilla oli Jumalan antamaa rohkeutta siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin eli sinne minne se kuuluukin eli maan pääkaupunkiin. Jumalan valinta on useinkin erilainen kuin ihmisten valinnat, koska Jumala näkee sellaista, mitä ihmiset eivät näe. Jumalan esim. näkee Trumpin sydämentilan, mitä yksikään Trumpin
arvostelija ei näe. Jumala sanoi Ananiakselle kristittyjä vainonneesta Saulista, josta tuli apostoli Paavali:
”Hän on minulle valittu ase.” Jumala sanoo myös Donald Trumpista: ”Hän on minulle valittu ase.” Valinta on armosta, ei ansiosta. Mitkään Trumpin
hyvät tai huonot puolet eivät vaikuta valintaan, vaan ainoastaan Jumalan suvereeni tahto. Jumala tietää, mitä hän tekee ja miksi hän niin tekee. Mutta hän ei aina kerro sitä meille. 28.1.2021
Jouko Piho: Minulla on todettu paksusuolen syöpä Olin tänään
Espoossa Jorvin sairaalassa keskustelemassa lääkärin kanssa, joka vahvisti minulle, että minulla on pahanlaatuinen paksusuolen syöpä, joka leikataan Jorvissa 9.2.2021. Joudun jäämään leikkauksen jälkeen
sairaalaan 3-5 päiväksi. Vasta leikkauksen jälkeen voidaan tietää, onko syöpä levinnyt muuallekin. Jos on, niin alan saada syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja
lääkkeitä eli sytostaatteja. Pyydän esirukousta, että leikkaus ja toipuminen menevät hyvin. Olisin kiitollinen
myös mahdollisista vertaiskokemuksista joko itselläsi tai läheisilläsi. Sinun tietosi ja kokemuksesi leikkauksesta ja sen jälkeisestä ajasta voisivat olla minulle suureksi hyödyksi. 26.1.2021
Shruthika Priscilla: "Taistelu ei ole ohi." Intialainen nainen Shruthika Prisicilla ei tiedä juuri mitään Amerikan politiikasta
eikä hän ole Trump-fani, mutta Jumala on ilmoittanut hänelle, että Trump tulee takaisin ja jatkaa Yhdysvaltain presidenttinä. Nyt on menossa köydenveto (tug of war), jossa
Bidenin joukkue näyttää melkein voittaneen, mutta yhtäkkiä Herra höllentää köyttä, ja koko Bidenin joukkue kaatuu maahan eikä nouse enää ylös. Uskon että näin käy. Taistelu ei ole vielä ohi. https://www.youtube.com/watch?v=o9QeJbTIQS4&feature=share&fbclid=IwAR03AYOh8-RmhxqvpAQxVYO2ErGai5ZY350ZrvBd69UAK3_QZ95WQWdInqE
23.1.2021
Järisyttävä Marshall-raportti Marshall-raportin mukaan Trump palaa presidentiksi, mutta ei Washingtoniin,
vaan uuteen pääkaupunkiin.
Yhdysvallat ei ole nimittäin ollut vuoden 1871 jälkeen tasavalta, vaan Lontoon Cityn rahaeliitin ja Vatikaanin hallitsema Amerikka-yhtiö (korporaatio),
jonka pääkaupunkina on itsenäinen D.C:n alue, joka on näiden ulkomaisten tahojen hallitsema vieras alue Amerikan maaperällä. Nyt Trumpin tarkoituksena on tehdä selvää
koko vapamuurareiden ja deep staten rikollisjoukosta, joka on ollut yhteistyössä ulkomaiden kanssa, viimeksi presidentinvaalien petoksien järjestämisessä. Kun tämä maanpetturuuteen syyllistynyt joukko ihmisiä Biden etunenässä
on pidätetty, Trump astuu laillisesti voittamaansa virkaan, Amerikan yhtiö puretaan ja pääkaupunki siirretään muualle. Linkki Marshall-raporttiin: https://themarshallreport.wordpress.com/2021/01/20/trump-ode-to-the-corporation/ 19.1.2021
Jouko Piho:
Voittaja on selvä Bidenin puolella ovat demokraatit, jotkut republikaanit, vähemmistö kansasta, rahaeliitti, deep state, lahjotut
tuomarit ja valtamedia. Trumpin puolella ovat republikaanit (paitsi petturit), enemmistö kansasta, vaihtoehtomedia, uskovat, armeija ja Jumala. Voittajasta ei ole epäselvyyttä. Tosin vaalipetoksia tehnyt voi esiintyä ensin muka voittajana, kuten dopingia käyttäneet urheilijat, mutta lopulta totuus tulee esiin
ja vaalipetoksiin syyllistynyt Biden diskataan. 19.1.2021
Sotilasvalta tulee
Washingtonissa olevien Kansalliskaartin joukkojen komentaja kenraalimajuri William
Walker sanoi tänään tiistaiaamuna 19.1.2021 Good morning America -ohjelman haastattelussa: "25,000 National Guardsmen have come in from all 50 states to help support the Secret Service and the police departments with a peaceful transition to
military power.” Eli suomeksi: "25 000 kansalliskaartilaista on tullut kaikista 50 osavaltiosta auttamaan ja tukemaan Salaista palvelua ja poliisia rauhanomaisessa siirtymisessä sotilasvaltaan." USA
siirtyy siis ensin sotilasvaltaan, jonka jälkeen valta annetaan takaisin presidentti Trumpille, vaalien oikealle ja lailliselle voittajalle. https://welovetrump.com/2021/01/18/dc-national-guard-chief-has-everyone-asking-did-he-just-say-transition-to-military-power/?fbclid=IwAR2ukNXVnGJnzwzAINVU9pMyKzAirwXwH24JJGLdCpnasnSfelId4DlCYMA
18.1.2021
Kenraali Flynn: "Trump jatkaa presidenttinä."
Kenraali Flynn: "Asteikolla 1-10 olen kymppivarma siitä,
että Trump jatkaa presidenttinä." https://welovetrump.com/2021/01/17/general-flynn-breaks-down-the-fraud-100-this-president-is-going-to-continue-in-office/?fbclid=IwAR19fzXVlaYbvP0aaQQ7UpIWOkjQnLueh5PoeWDD4GlgX24VoeuOZCcj-zE .
17.1.2021
Trump voitti ylivoimaisesti eli 11 miljoonalla äänellä Mike
Lindell kävi eilen Valkoisessa talossa esittelemässä presidentti Tumpille kaikki todisteet vaalipetoksista, joita ilman Trump olisi voittanut ylivoimaisesti saaden 79 miljoonaa ääntä, kun Biden sai laillisia ääniä
68 miljoonaa. https://welovetrump.com/2021/01/16/mike-lindell-update-i-delivered-evidence-to-president-trump-that-he-won-79m-to-68m/?fbclid=IwAR2VX9c9-Lrxm4HcBtXfmfije1HBTDmrl-5eZojZQjbk7c9Al002i9ia16E
|
|
|
|
|
|