Runoja

22.9.2021

Jouko Piho:

Kalman runo

Viimeinen taisto on käyty,
päivien määrä ei enää täyty.

Eessä on alas vievä tie,
mi manan majoille vie.

Vastas on kalman noutaja,
kuolon virran yli soutaja.

Siis synkkää seuraa mulla,
kuolemaan tuomitulla.

Virran rannalla kaikki muuttuu,
joku muu asiaan puuttuu:

"Ei ole aikas vielä kuolla,
sul on tehtävä ylhäällä tuolla."

20.9.2021

Jouko Piho:

Poliittisen vangin runo

Salaa tuotu karamelli
eessä niukka ohravelli,
ympärillä ahdas selli.

Siellä mies nyt kelli,
mielessään vain yhtä helli:
Miten pääsis vapauteen,
vai tääkö on osani mun?

En mä rikoksia tehnyt,
olin vain toista mieltä.
Mutta sehän on suurin rikos,
väitti nuo, jotka puhuivat toista kieltä,
uljaan uuden maailman kieltä.

10.9.2021

Jouko Piho:

Onko sun sielus rikki?

Onko sun sielus rikki,
sua haavoitti paha klikki?
Täs sulle avoin mikki:
”Tuo sun tuskas julki,
sille ken suusi sulki
ja nauraen ohitses kulki.”

Se olkoon lopputikki.

8.9.2021

Jouko Piho:

Ei ole tämä unta

Ei ole tämä unta:
pian alkaa valtakunta
Jumalan ja Jeesuksen,
se iankaikkinen.

Siel oikeus aina hallitsee,
ja rauha rajoilla vallitsee.

Ei oo enää surua, ei kuolemaa,
ei mitään Pahan vuolemaa.

On vain onni suuri ja rajaton,
tuos ajas mi täysin on ajaton.

4.9.2021

Jouko Piho:

Voi kuinka koskeekaan!

Voi kuinka koskekaan,
kun kansa on kaukana Jumalastaan.
Jumalan nimi on huulillaan,
vaan sydän on syrjässä Luojastaan.

2.9.2021

Jouko Piho:

Herra, auta!

”Herra, auta kurjinta lastas!”
Silloin Herra mulle vastas:
”Armoni kyllin on sulle,
ja kullekin kiusatulle.”

2.9.2021

Jouko Piho:

Vaivasta vaivaan

Vaivasta vaivaan käy tieni,
ei ole piinani lainkaan pieni.
Minä aion kaiken kestää,
en surua silti voi estää.

1.9.2021

Jouko Piho:

Kypsää viljaa

Vaikenen ja olen hiljaa,
olen kait kypsää viljaa.
Kohta on leikkuun vuoro,
sitten oottaa taivaan kuoro.

28.8.2021

Jouko Piho:

Ruotsi ei ole äidinkieleni, mutta tein tänään elämäni ensimmäisen runon ruotsiksi.

Svenska är inte mitt modersmål, men jag gjorde i dag mit livs första svenska dikt.

Mot den sista porten

Jag går mot den porten,
som den sista porten är.
Jag ensam går på allén,
som inga livstecken bär.

Det finns inga blommor,
inte något grönt.
Inga andra människor,
inte något skönt.

Allting som i nöden,
Allt är slut, så slut,
sakta går mot döden,
mot dess grymma beslut.

Så tom är den vägen,
som endast jag nu går.
Men sådana är lägen
till slut som alla får.

Dock kvar finns mitt hopp,
där himlen väntar på mig,
när slutar jag mitt lopp,
detsamma gäller ock dig.

18.8.2021

Jouko Piho:

Sammunut kynttilä

Sammui kynttiläin,
yksin yöhön jäin.
Kuljen silti päin,
minkä vielä näin.

16.8.2021

Jouko Piho:

Kuka on tuo heppu?

Kuka on tuo heppu,

leveä peppu
ja iso reppu?

Tallaa kuumaa santaa
repussaan vain lantaa.
Ei jaksais millään kantaa,
mut Herra voimia antaa.
Menee kohti rantaa,
kohti Villen Mantaa,
sitten vuorossa Vantaa.

Kädestä jotain tippu,
se oli Suomen lippu.
Putos myös kultahippu
ja koko avainnippu.

Kova on miehellä hoppu,
onko tää kaiken loppu?

Päässään on musta huppu
sormessaan haavatuppu.
Vieläkö aukeaa uusi nuppu?

Tarvitaan uskon hyppy,
suoristuu joka nyppy,
oikenee joka ryppy.

Niin miehelle sanotaan,
sitä tässä nyt janotaan.


5.8.2021

Jouko Piho:

Uupunut soturi

On soturi haavoittunut,
sangen uupunut.

Herran soturi,
paha häntä puri.

Taivas sitä suri,
taivaan Tarhuri.

Suuri kartturi:
”Uusi tie
ja uusi kuri
perille vie.”

23.6.2021

Jouko Piho:

Sinusta tulee timantti

Sinusta tulee timantti,

uskovat niin sanoi.

Olen vain musta hiili,

kuin haljennut tiili,
siis mitä tässä piili?

Kaikki meni pieleen

ei muuta tule mieleen.

”Mitä sinä puhutkaan?

sanoo Korkein taivaastaan.

”Ei timanttia voi heti luoda,
ei sinullekaan pikatietä suoda.”

28.4.2021

Jouko Piho:

Surun päivät

Menneet on päivät pulleet,
on surun ajat tulleet.
Ei niitä tahdo kestää,
vaan mikä vois ne estää.

Ei oo sitä päivää,
et ois ilon häivää,
edes yhden kerran,
edes himpun verran.

On kaikki suurta surua,
elo on yhtä hurua.
En oo mikään kukko,
tai sentään huru-ukko.

26.2.2021

Jouko Piho:


Ilmansuuntia

Katsoin itään:
siel’ ei ollut mitään.

Katsoin länteen:
näin vankan jänteen.

Katsoin etelään:
näin lämpimän sään
ja kärsivän pään.

Katsoin pohjoiseen:
näin sinisen veen
ja lumisen reen.
Siispä tämän teen,
lähden pohjoiseen.


19.11.2020

Jouko Piho:

Uskon kuvat

Mahtavat ovat uskon kuvat,
siihen mitä ei oo,
valtavat ja kohdistuvat
mistä ei oo tietoo.

Mutta usko näkee senkin,
mitä nähdä ei voi,
senkin alla penkin
se havainnoi.

Ilman uskoa ei elämää,
ei tulevaisuuttakaan,
mutta usko säätää
kaiken ajallaan.


17.11.2020

Jouko Piho:

Kun kaikki on mennyt

Kun kaikki on mennyt
eikä mitään oo,
kun vain tyhjyys
paikalla on.

Mitä silloin on,
mitä voisikaan,
on vain sitä itseään
täyttä tyhjyyttään?

Vaan kun aika meni
ja toinen tuli,
niin tyhjyys
täysin suli.

Alkoi kuplia
alkoi versoa.
Elämä voitti
sittenkin.

16.11.2020

Jouko Piho:

Rukousruno

Olen kirjoittanut elämäni aikana silloin tällöin runoja. Vuonna 2017 julkaisin kirjankin nimellä ”Jouko Pihon psalmeja”.

Sitten on taas pitkiä välejä, että runosuoni ei pulppua lainkaan.

Viime yönä klo 4.50 käydessäni kylpyhuoneessa tuli yhtäkkiä kuin itseni ulkopuolelta mieleeni rukousta runomitan muodossa. Kirjoitin sen heti muistiin.

Kyseessä on vain yksi säkeistö, koska jatkoin nukkumistani, mutta jos olisin valvonut, olisi tekstiä voinut tulla lisää.

Tuli mieleeni sellainenkin asia, että jos näitä runonpyrskähdyksiä alkaa tulla jatkossa enemmänkin, minun kannattaa alkaa valmistautua toisen runokirjan julkaisemiseen.

Tässä runoni.

Rukous

Kosketa sydäntä, kosketa rintaa,
kosketa jokaista mielen pintaa.
Enhän mä muutoin ihminen oisi,
ellet sä mulle armoas soisi.

3.6.2017

Jouko Piho:

Kellot ne soi, kirkonkellot

Kellot ne soi, kirkonkellot.

Minulleko ne soi, kuolon kellot?
Vai toiselleko ne kilkkaa
ja huomenta tuo, uutta huomenta
Isäni maassa, omassa isänmaassa?

Kuuletko sinäkin sen soiton,
kuuletko sa valon voiton?
Näetkö myös tähtien tanssin?
Koko taivas laulaa ja torvet soi,
kauniimpaa ei olla voi.

Taas kellot kumahtaa,
loppuu aika ja seisahtaa.
Koittaa tilinteon hetki.
Kaikki silloin tutkitaan,
sitten pahat hutkitaan.

25.3.2017

Jouko Piho:

Rauhan aika

Se tulee tuo kaivattu rauhan aika,
yli maan soi rauhan kellot,
väistyy vihdoin vihan taika,
jo lainehtii kauniisti pellot.

Näin siis todellakin käy,
tulee loppu sodillekin,
vaikkei nyt toivoa näy,
niin rauha voittaa kuitenkin.

Ihmisten ikävä ja kaipuu,
kaikkialla huokaillaan,
ne unholaan jo vaipuu,
nyt iloitaan ja riemuitaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Rebekka | Vastaa 03.09.2021 07.30

Jouko, usko ainoastaan. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Jeesus rakastaa sinua.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 00:49

https://mvlehti.net/2021/10/26/turtiainen-elamme-kolmannen-maailmansodan-aikaa-valmistautukaa/

...
tänään | 00:31

https://mvlehti.net/2021/10/26/totalitarismin-tukipylvas-nousee-jalleen-perheiden-murtamista-meilla-ja-maailmalla-umv-raportti/

...
tänään | 21:31

Niin interweppi vastaa kuin sinne huutelee

...
tänään | 19:05

Mielipiteitä saa jokainen esittää ja kuuluukin, mutta on riman alittamista, kun aletaan nimittelemään toisia.. pitää pysyä asiassa.

...
Tykkäät tästä sivusta