26.2.2021
Ilmansuuntia
Katsoin itään:
siel’ ei ollut mitään.
Katsoin länteen:
näin vankan jänteen.
Katsoin etelään:
näin lämpimän sään
ja kärsivän pään.
Katsoin pohjoiseen:
näin sinisen veen
ja lumisen reen.
Siispä tämän teen,
lähden pohjoiseen.
19.11.2020
Jouko Piho:
Uskon kuvat
Mahtavat ovat uskon kuvat,
siihen mitä ei oo,
valtavat ja kohdistuvat
mistä ei oo tietoo.
Mutta usko näkee senkin,
mitä nähdä ei voi,
senkin alla penkin
se havainnoi.
Ilman uskoa ei elämää,
ei tulevaisuuttakaan,
mutta usko säätää
kaiken ajallaan.
17.11.2020
Jouko Piho:
Kun kaikki on mennyt
Kun kaikki on mennyt
eikä mitään oo,
kun vain tyhjyys
paikalla on.
Mitä silloin on,
mitä voisikaan,
on vain sitä
itseään
täyttä tyhjyyttään?
Vaan kun aika meni
ja toinen
tuli,
niin tyhjyys
täysin suli.
Alkoi kuplia
alkoi versoa.
Elämä voitti
sittenkin.
16.11.2020
Jouko Piho:
Rukousruno
Olen kirjoittanut elämäni
aikana silloin tällöin runoja. Vuonna 2017 julkaisin kirjankin nimellä ”Jouko Pihon psalmeja”.
Sitten on taas pitkiä välejä, että runosuoni ei pulppua
lainkaan.
Viime yönä klo 4.50 käydessäni kylpyhuoneessa tuli yhtäkkiä kuin itseni ulkopuolelta mieleeni rukousta runomitan muodossa. Kirjoitin sen heti muistiin.
Kyseessä on vain yksi säkeistö, koska jatkoin nukkumistani, mutta jos olisin valvonut, olisi tekstiä voinut tulla lisää.
Tuli
mieleeni sellainenkin asia, että jos näitä runonpyrskähdyksiä alkaa tulla jatkossa enemmänkin, minun kannattaa alkaa valmistautua toisen runokirjan julkaisemiseen.
Tässä
runoni.
Rukous
Kosketa sydäntä, kosketa rintaa,
kosketa jokaista mielen pintaa.
Enhän mä muutoin ihminen oisi,
ellet sä mulle armoas soisi.