Runoja

28.4.2021

Jouko Piho:

Surun päivät

Menneet on päivät pulleet,
on surun ajat tulleet.
Ei niitä tahdo kestää,
vaan mikä vois ne estää.

Ei oo sitä päivää,
et ois ilon häivää,
edes yhden kerran,
edes himpun verran.

On kaikki suurta surua,
elo on yhtä hurua.
En oo mikään kukko,
tai sentään huru-ukko.

26.2.2021

Ilmansuuntia

Katsoin itään:
siel’ ei ollut mitään.

Katsoin länteen:
näin vankan jänteen.

Katsoin etelään:
näin lämpimän sään
ja kärsivän pään.

Katsoin pohjoiseen:
näin sinisen veen
ja lumisen reen.
Siispä tämän teen,
lähden pohjoiseen.

19.11.2020

Jouko Piho:

Uskon kuvat

Mahtavat ovat uskon kuvat,
siihen mitä ei oo,
valtavat ja kohdistuvat
mistä ei oo tietoo.

Mutta usko näkee senkin,
mitä nähdä ei voi,
senkin alla penkin
se havainnoi.

Ilman uskoa ei elämää,
ei tulevaisuuttakaan,
mutta usko säätää
kaiken ajallaan.

17.11.2020

Jouko Piho:

Kun kaikki on mennyt

Kun kaikki on mennyt
eikä mitään oo,
kun vain tyhjyys
paikalla on.

Mitä silloin on,
mitä voisikaan,
on vain sitä itseään
täyttä tyhjyyttään?

Vaan kun aika meni
ja toinen tuli,
niin tyhjyys
täysin suli.

Alkoi kuplia
alkoi versoa.
Elämä voitti
sittenkin.

16.11.2020

Jouko Piho:

Rukousruno

Olen kirjoittanut elämäni aikana silloin tällöin runoja. Vuonna 2017 julkaisin kirjankin nimellä ”Jouko Pihon psalmeja”.

Sitten on taas pitkiä välejä, että runosuoni ei pulppua lainkaan.

Viime yönä klo 4.50 käydessäni kylpyhuoneessa tuli yhtäkkiä kuin itseni ulkopuolelta mieleeni rukousta runomitan muodossa. Kirjoitin sen heti muistiin.

Kyseessä on vain yksi säkeistö, koska jatkoin nukkumistani, mutta jos olisin valvonut, olisi tekstiä voinut tulla lisää.

Tuli mieleeni sellainenkin asia, että jos näitä runonpyrskähdyksiä alkaa tulla jatkossa enemmänkin, minun kannattaa alkaa valmistautua toisen runokirjan julkaisemiseen.

Tässä runoni.

Rukous

Kosketa sydäntä, kosketa rintaa,
kosketa jokaista mielen pintaa.
Enhän mä muutoin ihminen oisi,
ellet sä mulle armoas soisi.

3.6.2017

Jouko Piho:

Kellot ne soi, kirkonkellot

Kellot ne soi, kirkonkellot.

Minulleko ne soi, kuolon kellot?
Vai toiselleko ne kilkkaa
ja huomenta tuo, uutta huomenta
Isäni maassa, omassa isänmaassa?

Kuuletko sinäkin sen soiton,
kuuletko sa valon voiton?
Näetkö myös tähtien tanssin?
Koko taivas laulaa ja torvet soi,
kauniimpaa ei olla voi.

Taas kellot kumahtaa,
loppuu aika ja seisahtaa.
Koittaa tilinteon hetki.
Kaikki silloin tutkitaan,
sitten pahat hutkitaan.

25.3.2017

Jouko Piho:

Rauhan aika

Se tulee tuo kaivattu rauhan aika,
yli maan soi rauhan kellot,
väistyy vihdoin vihan taika,
jo lainehtii kauniisti pellot.