Israel 24

Makpelan eli Patriarkkojen luolan päälle rakennettu rakennus Hebronissa.
Hebronissa Makpelan luolassa oleva Aabrahamin kenotapsi eli hautamuistomerkki.

Israel-raportti 77

14.2.2020

Makpelan luola

Makpelan luola on Hebronin tärkein nähtävyys ja juutalaisuuden toiseksi pyhin paikka Jerusalemin Temppelivuoren jälkeen.

Juutalaisten ja israelilaisten kantaisä Aabraham osti Makpelan luolan maapaikan heettiläiseltä Efronilta 400 hopeasekelillä hautapaikaksi vaimolleen Saaralle, joka kuoli 127-vuotiaana v. 2075 eKr.

Myöhemmin myös Aabraham itse sekä Iisak, Rebekka, Jaakob ja Lea haudattiin samaan sukuhautaan, minkä takia paikkaa kutsutaan myös Patriarkkojen luolaksi. Jaakobin nuorempi vaimo Raakel joutui yksinäiseen hautaan Betlehemin tien varteen, mistä teinkin jo aiemmin oman raportin.

Siihen aikaan Hebronia kutsuttiin myös nimellä Mamre ja Kirjat Arba. Raamattu ei sitä kerro, mutta legendan mukaan Aabraham osti Makpelan luolan sen takia, että Aadam ja Eeva oli haudattu sinne. Joka tapauksessa tästä tarinasta tulee nimi Kirjat Arba, joka tarkoittaa neljää kylää viitaten neljään raamatulliseen aviopariin eli kerrataan vielä, siis Aadam ja Eeva, Aabraham ja Saara, Iisak ja Rebekka sekä Jaakob ja Lea.

Kuten jo kerroin eilisessä raportissani, nykyään Kirjat Arba on Hebronista itään oleva 9000 juutalaisen siirtokunta.

Herodes Suuri rakennutti Makpelan hautakammioiden päälle jylhän massiivisen linnoituksen, jossa suurin yksittäinen kivi on jopa 7.5 m pitkä ja painaa 40 tonnia.

Rakennuksen nykyinen koko ja muoto on peräisin ristiretkeläisajalta.

Aabraham on Ismaelin kautta myös arabien kantaisä, jota muslimit pitävät profeettana. Niinpä Makpelan luolan islamilaisella puolella on Ibrahimin moskeija. Patriarkkojen ja heidän vaimojensa hautamuistomerkit ovat pääosin juutalaisella puolella, mutta Iisakin ja Rebekan muistomerkit ovat islamilaisella puolella. Juutalaisilla on käytössään 20 % ja muslimeilla 80 % rakennuksen tiloista.

Kun kuljin juutalaisella puolella, näin paljon kauniita huoneita, hautamuistomerkkejä ja synagogatiloja, joissa miehet lukivat ääneen Tooraa.

Hautamuistomerkki eli kenotapsi on maan pinnalla oleva rakennelma, joka on patriarkkojen haudan päällä. Se ei sisällä ruumista. Varsinaiset hautaluolat ovat syvällä rakennuksen alla maaperässä, jonne ei turistilla ole pääsyä.

Kuvassa ylempänä Makpelan eli Patriarkkojen luolan päälle rakennettu rakennus.

Kuvassa alempana Makpelan luolassa oleva Aabrahamin kenotapsi eli hautamuistomerkki.

Näkymä Hebronista.

Israel-raportti 76

13.2.2020

Hebron

Kävin ensimmäisen kerran Hebronissa v. 1981 ja tänään toisen kerran. Hebron on 32 kilometriä Jerusalemista lounaaseen sijaitseva vanha juutalainen kaupunki.

Aabraham asui aikoinaan Hebronissa, jonne hänet ja hänen lähisukunsa on myös haudattu Makpelan luolaan, joka on Hebronin merkittävin nähtävyys. Teen luolasta, joka sijaitsee arabi- ja juutalaissektoreitten rajalla, erillisen raportin.

Kuningas Daavid johti ensin Juudaa ja myöhemmin yhdistynyttä Israelin kuningaskuntaa Hebronista käsin, mutta maan pääkaupunki siirrettiin sittemmin Jerusalemiin.

Hebron tuhoutui makkabilaiskapinassa v. 164 eKr., mutta kuningas Herodes rakensi Hebronin jälleen. Roomalaiset hävittivät Hebronin kuitenkin uudestaan ensimmäisessä juutalaissodassa v. 76 jKr.

Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä Hebroniin oli muodostunut kristitty yhteisö. Pyhiinvaeltajat jatkoivat matkoja Hebroniin Bysantin valtakunnan aikana.

Muslimit valtasivat Hebronin v. 635 jKr. ja heidän jälkeensä v. 1100 ristiretkeläiset, jotka rakennuttivat Abrahamin haudalle kirkon.

Kirkko muuttui moskeijaksi muslimien vallatessa Hebronin takaisin v. 1187.

Mamelukkien ja sittemmin turkkilaisten osmanien alaisuudessa Hebronista kasvoi paikallisen kaupan keskus.

Turkin valta Hebronissa päättyi joulukuussa 1917, jolloin brittijoukot miehittivät kaupungin. Vuonna 1922 Hebronista tehtiin osa Palestiinan brittiläistä mandaattia.

Pieni mutta vanha juutalainen vähemmistö kaupungissa joutui arabien mellakoiden kohteeksi v. 1929 ja noin 70 juutalaista sai surmansa. Mellakoiden jälkeen britit siirsivät juutalaiset pois kaupungista.

Israelin itsenäisyyssodan aikana v. 1948 Jordanian joukot miehittivät Hebronin, ja paikalliset päättäjät äänestivät liittymisestä Jordaniaan v. 1950.

Israel vapautti Hebronin Jordanian miehityksestä Kuuden päivän sodan aikana v. 1967 ja Hebronista tuli osa Länsirantaa Israelin sotilashallinnon alaisuudessa.

Hebronin viereen v. 1971 rakennettu Kirjat Arba oli ensimmäinen juutalainen siirtokunta Länsirannalla. Siirtolaisten ja paikallisten välit ovat olleet usein kireät ja kärjistyneet ajoittain väkivallaksi.

Yhdessä verisimmistä tapauksista helmikuussa 1994 Kirjat Arbassa asuva juutalaissiirtolainen Baruch Goldstein ampui kuoliaaksi 29 muslimia ja haavoitti lähes sataa Aabrahamin moskeijassa Hebronissa.

Hebronin maineen takia emmin hiukan sinne menoa, mutta päätin kuitenkin mennä ja hyvä niin, koska perillä oli täysin rauhallista. Bussi 381 Jerusalemista Hebroniin vei aivan Makpelan luolan edustalle. Kysyin paikalla olevilta sotilailtakin tilanteesta ja he sanoivat, että viime aikoina ei ole ollut mitään levottomuuksia.

Syyskuussa 1995 Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Israel veti joukkonsa pois Länsirannan kaupungeista lukuun ottamatta Hebronia, jonne jäi runsaasti sotilaita suojaamaan pyhiä paikkoja ja 1000 juutalaissiirtolaista H2 –sektorilla, jossa asuu myös 35 000 arabia, joiden liikkuminen on tarkastuspisteiden takia välillä hidasta ja hankalaa. Muuta arabien asuttamaa osaa Hebronista kutsutaan nimellä H1 –sektori.

Nykyään Hebronin väestö on siis pääosin arabeja. Vuonna 2016 asukasluku oli 215 452.

Hebronin vanhakaupunki on Unescon palestiinalainen maailmanperintökohde heinäkuusta 2017 lähtien. Israelin hallitus protestoi silloin Unescon kuvausta Hebronista uhanalaisena palestiinalaisena kaupunkina siitä syystä, että Hebron on vanha juutalainen kaupunki. Seuraavan vuoden 2018 lopussa Israel erosi Unescosta maailmanjärjestön jatkuvan juutalaisvastaisen asenteen takia.

Kuvassa näkymä Hebronista.

Faisal al-Kasim.

Israel-raportti 75

12.2.2020

Faisal al-Kasim

Faisal al-Kasim on Syyriasta paennut druusi, joka työskentelee Qatarin televisioyhtiön Al Jazeeran laajalti ihailtuna ohjelmaisäntänä, jonka suorasanaiset kommentit suositussa The Opposite Direction (Vastakkainen suunta) –nimisessä keskusteluohjelmassa aiheuttavat aina välillä kuohuntaa arabimaailmassa.

Näin kävi viime viikonloppunakin sen jälkeen kun Faisal al-Kasim oli julkaissut twiitin, että sionismi on viime vuosisadan menestyksellisin hanke.

Myrskyn aiheuttanut twiitti kuului kokonaisuudessaan näin: ”The majority of Arabs, if they want to insult you, describe you as ‘Zionist,’ knowing that the most successful project of the past century and the present is the Zionist project, while all projects of the Arabs, especially Arab nationalism, have failed.” Suomeksi: “Jos arabien enemmistö haluaa loukata sinua, he kutsuvat sinua sionistiksi tietäen, että sionismi on viime vuosisadan ja tämän hetken menestyksellisin hanke, kun taas kaikki arabien hankkeet, varsinkin arabien kansallismielisyys, ovat epäonnistuneet.”

Yksi arvostelijoista oli tunnettu egyptiläinen tv-persoonallisuus Ahmed Moussa, joka sanoi: ”Joku imarteli Israelia israelilaisella Al Jazeeran asemalla.” Lausunnossa on kaikki väärin: Al Jazeera ei ole israelilainen asema, vaan arabiasema, joka on usein hyvin kriittinen Israelin valtiota kohtaan. Myös Faisal al-Kasim puhuu usein myös Israelin kielteisistä puolista eli hän on tasapuolinen toimittaja, ei yksipuolinen propagandisti.

Faisal al-Kassim reagoi hyökkäyksiin siten, että hän pyysi katselijoita osallistumaan äänestykseen, jossa piti vastata seuraavaan kysymykseen: ”Kummat ovat kehittyneempiä, demokraattisempia ja menestyksellisempiä, Israel vai arabimaat?”

Kyselyn tulos osoitti, että 81,7 % arabeista piti Israelin hallintoa parempana. Eli tavalliset arabit ymmärtävät tosiasioita paljon paremmin kuin heidän vihan ja ideologian sokaisemat johtajansa.

Kuvassa Faisal al-Kasim.

Raakelin hauta Betlehemissä.
Betlehemin turvamuuri.

Israel-raportti 74

11.2.2020

Raakelin hauta

Betlehem on täynnä Jeesukseen liittyviä tapahtumapaikkoja ja kristillisiä kirkkoja, mutta on siellä yksi juutalaisuuteenkin liittyvä muistomerkki, nimittäin Raakelin hauta, joka ei sijaitse nykyisen Betlehemin alueella Länsirannalla vaan aivan sen lähellä, kävelymatkan päässä tarkastuspisteestä omalla suljetulla juutalaisten erillisalueella, jonka ympärillä on massiivinen kahdeksan metriä korkea turvamuuri.

Raakel oli Jaakobin nuorempi vaimo, joka kuoli kahdestatoista veljeksestä nuorimman eli Benjaminin synnytykseen ja hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen, kuten 1. Moos. 35:19 kertoo. Hänen haudallaan rukoilemisen uskotaan auttavan erityisesti lapsettomuuteen.

Hautarakennus on turkkilaisaikainen, jossa on ollut aikaisemmin Bilal-niminen moskeija, joten palestiinalaiset vaativat sitä Unescon tukemana itselleen, mutta Israel pitää hautaa kansallisena omaisuutena eikä ole luovuttamassa sitä kenellekään. Israel julisti v. 2010 Raakelin haudan suojeltavaksi kansalliseksi perintökohteeksi.

Kun Jordania hallitsi Länsirantaa, juutalaisia ei päästetty haudalle. Ja kun Israel valloitti Länsirannan vuonna 1967, palestiinalaisia ei enää päästetty sinne, paitsi erikoisluvalla. Juutalaisten lisäksi vain Israelin puolelta tulevat turistit voivat käydä Raakelin haudalla.

Kun menin taksikyydissä haudalle, tarkastuspisteen sotilaat eivät vaatineet passia nähtäväksi, kuten yleensä, vaan saatuaan tietää, että olemme menossa Raakelin haudalle, viittasivat vain hyväksynnän merkiksi.

Raakelin hautakammio oli täynnä hartaita juutalaismiehiä (naisilla on oma osastonsa), joista suurin osa näytti ortodoksijuutalaisilta. Miehet rukoilivat ja monet lukivat Raamattua, osa kuuluvasti ääneen.

Kuvassa ylhäällä Raakelin hauta.

Kuvassa alhaalla Betlehemin turvamuuri.

Israelilaisen taiteilijan Zeev Rabanin (1890-1970) tekemä vesivärimaalaus ”Tu Bishvat”.

Israel-raportti 73

10.2.2020

Tu Bishvat - Puiden uusivuosi

Tänään vietetään Israelissa Tu Bishvat –juhlaa, joka kuvaa uudistumista ja lunastusta.

Tu Bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettätoista päivää, joka on yleensä tammi–helmikuussa. Päivää kutsutaan myös nimellä Rosh Hashana Leilanot eli Puiden uusivuosi, koska tähän aikaan Israelin puut elpyvät talviajan lepotilansa jälkeen. Talvisateet ovat loppuneet, ja vesi on valunut maanpinnan alapuolelle juuristoon.

Tu Bishvat -juhlaa ei mainita Raamatussa. Kuitenkin se on ollut juutalainen tapa vuosisatoja. Viime aikoina juhla on tullut tunnetuksi “ympäristöpäivänä”, juutalaisena “multapäivänä”, jolloin ihmiset istuttavat puita.

Vaikka puut ovat tärkeitä, puun todellinen tarkoitus on tuottaa hedelmää. Hedelmä onkin Tu Bishvat -juhlan symboli.
Niinpä juutalaiset juhlivat puiden uusivuosi -juhlaa syömällä hedelmiä, kuten viikunoita, oliiveja, viinirypäleitä, taateleita ja granaattiomenoita.

Toora käskee juutalaisia pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Neljännen vuoden sato on uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa saa nauttia. Koska kaikkien puiden istutusajankohdista olisi vaikea pitää kirjaa, Tu Bishvat määrittelee ajankohdan, jolloin kaikki puut täyttävät vuosia.

Toorakin kehottaa israelilaisia istuttamaan runsaasti puita Luvattuun maahan, kuten Jumala itse teki paratiisissa: ” Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.”

Sen tähden puut ovat olleet ja ovat edelleen israelilaisille tärkeitä. Asian huomaa kaikkialla Israelissa, kun joka paikassa on runsaasti erilaisia puita ja pensaita. Juutalaisten ollessa poissa maasta maisema oli hyvin toisenlaista eli karua ja autiota satojen vuosien aikana. Kun maa nyt viheriöi kaikkialla, on se todiste Jumalan Israelia ja lopunaikaa koskevien profetioiden toteutumisesta.

Jokaiselle syntyneelle lapselle on tapana istuttaa oma puu: pojalle komea setri ja tytölle tuoksuva sypressi. Hääparin perinteisen hääkatoksen valmistamiseen käytetään heidän nimikkopuidensa oksia.

Ihmisilläkin on hyvä olla maaperä, jossa heidän juurensa ovat ja jossa he voivat kasvaa, kypsyä ja kehittyä. Ihmisiä verrataankin Raamatussa (Jes. 61:3) puihin: ”Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” Ja Psalmi 92:14-15 sanoo: ”Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat.”

Kuvassa israelilaisen taiteilijan Zeev Rabanin (1890-1970) tekemä vesivärimaalaus ”Tu Bishvat”.

Pyhän Katariinan kirkko Betlehemissä.
Betlehemin Luterilainen joulukirkko.

Israel-raportti 72

9.2.2020

Pyhän Katariinan kirkko ja Luterilainen joulukirkko

Syntymäkirkon vieressä on v. 1881 rakennettu katolinen Pyhän Katariinan kirkko, jonne pääsee suoraan Syntymäkirkosta edessä vasemmalla olevasta ovesta.

Katariina oli Alexandriassa 300-luvulla jKr. elänyt pyhimys, joka kuoli marttyyrina. Legendan mukaan enkelit veivät Katariinan ruumiin Siinain vuorelle, jonne rakennettiin 500-luvulla jKr. kirkko ja luostari hänen kunniakseen.

Pyhän Katariinan kirkosta televisioidaan joka vuosi jouluaaton keskiyön messu ympäri maailmaa.

Kirkon alla on luolaverkosto, josta löytyy mm. Hieronymus-munkin työhuone, jossa hän käänsi 300-luvun lopulla Raamatun latinaksi. Tällä Versio Vulgata –nimisellä käännöksellä on edelleen suuri merkitys katoliselle kirkolle.

Alhaalla on myös Joosefin kappeli, jossa muistellaan Joosefin näkemää unta, jossa enkeli kehotti Joosefia pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin.

Lisäksi luolastossa on Viattomien kappeli, joka muistuttaa Herodeksen toimeenpanemasta Betlehemin lastensurmista.

Lopuksi kävin katsomassa Betlehemin v. 1893 valmistunutta Luterilaista joulukirkkoa, mutta se onnistui vain ulkoapäin, koska portti oli kiinni eikä summerin soittaminenkaan auttanut.

Kirkko on tunnettu 14 upeasta lasimaalauksestaan, jotka ovat säilyneet ehjinä, vaikka ympärillä on välillä taisteltu.

Kirkon torni on erikoisen muotoinen. Se muistuttaa 1800-luvun betlehemiläisen naisen hattua.

Kuvassa ylhäällä Pyhän Katariinan kirkko.

Kuvassa alhaalla Luterilainen joulukirkko.

Betlehemin Syntymäkirkko.

Israel-raportti 71

8.2.2020

Syntymäkirkko

Maitoluolan kappelin jälkeen lähdin kävelemään lähellä olevaa Syntymäkirkkoa kohti.

Milk Grotto Street oli molemmin puolin täynnä matkamuistomyymälöitä. Yhtäkkiä kuulin erään kauppiaan huutavan perääni: ”Padre (Isä)!”. Mies luuli ilmeisesti minua mustassa puserossani ja valkoisessa lippalakissani katoliseksi papiksi.

Kävin v. 1981 Syntymäkirkossa ja silloin meillä oli ryhmänä mahdollisuus päästä nopeasti myös alhaalla olevaan syntymäluolaan, jossa Jeesuksen seimen sanotaan olleen. Mutta kun nyt astuin matalasta oviaukosta eli nöyryyden portista kirkkoon, huomasin heti, että tällä kertaa alas luolaan meno ei onnistu, sillä kirkon sisällä oli 70 metrin jono puhumattakaan siitä jonosta, jota en nähnyt alempana. Jonot syntyvät sen takia, että monet pyhiinvaeltajaryhmät pysähtyvät alhaalla laulamaan ja rukoilemaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luopua syntymäluolaan menosta, koska taksikuskini Mohammed odotti minua Seimiaukiolla.

Kerrottakoon kuitenkin sen verran, että syntymäluolassa Jeesuksen syntymän tarkka paikka on merkitty v. 1717 paikalleen asetetulla marmoriin upotetulla hopeatähdellä, joka varastettiin v. 1847, mutta sulttaani Abdul Mejid pakotti kreikkalaiset ortodoksit palauttamaan tähden v. 1853. Tähdessä on latinaksi sanat ”Hic de Virgie Maria Iesus Christus natus est” eli Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta”.

On hämmästyttävää, että Syntymäkirkossa, joka on ikään kuin Betlehemin maamerkki, on ollut katkeamatta jumalanpalveluksia jo 300-luvulta jKr. lähtien, jolloin Rooman kristinuskoon kääntynyt keisari Konstantinus Suuri rakennutti kirkon sille paikalle, jossa Jeesuksen uskottiin syntyneen.

Sittemmin Syntymäkirkkoa laajennettiin ja korjattiin Itä-Rooman keisarin Justinianuksen aikana 500-luvulla jKr. ja ristiretkeläisten toimesta 1100-luvulla jKr.

Syntymäkirkko on säästynyt historian aikana eri valloittajien tuholta, mikä on melkoinen ihme ja poikkeus säännöstä. Esimerkkinä voisi mainita sen, että persialaiset hävittivät Jerusalemia v. 614 jKr., mutta he säästivät Betlehemin Syntymäkirkon siksi, että kirkon edustalla mosaiikissa oli kuvattuna persialainen itämaan tietäjä.

Syntymäkirkko ei kuulu yhdelle kirkolle, vaan sen hallinta on jaettu kolmen kirkkokunnan eli katolisten, ortodoksien ja armenialaisten kesken.

Unesco lisäsi palestiinalaishallinnon esityksestä Syntymäkirkon maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2012.

Kuvassa Betlehemin Syntymäkirkko.

Maitoluolan kappelin sisäänkäynti.
Mies rukoilemassa Maitoluolassa imettävää Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän kuvan edessä.

Israel-raportti 70

7.2.2020

Maitoluolan kappeli

Menin Paimenten kedon jälkeen tutustumaan katoliseen fransiskaanien v. 1872 pystyttämään Maitoluolan kappeliin, joka on samalla paikalla, jossa oli v. 385 jKr. rakennettu bysanttilainen kirkko, josta on jäljellä vain hiukan mosaiikkilattiaa.

Kristillisen tradition mukaan kyseessä on paikka, jossa Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi olivat turvassa Herodeksen toimeenpaneman viattomien lasten massamurhan aikana ennen kuin Pyhä Perhe pakeni Egyptiin.

Legendan mukaan Maria imetti täällä Jeesus-lasta, jolloin pisara maitoa putosi luolan lattialle, joka muuttui valkoiseksi. Oli sen tarinan kanssa miten tahansa, kappelin kolme luolaa on kaiverrettu pehmeään ja valkoiseen kiveen.

Nykyään monet lapsettomuudesta kärsivät avioparit käyvät kappelissa rukoilemassa apua hedelmättömyyteen, ja monien kerrotaankin saaneen ihmeellisiä rukousvastauksia, josta on todisteena lukuisat kappeliin lähetetyt vauvojen kuvat. Kappeli on pyhä paikka sekä kristityille että muslimeille.

Kuvassa ylhäällä Maitoluolan kappelin sisäänkäynti.

Kuvassa alhaalla mies rukoilemassa Maitoluolassa imettävää Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän kuvan edessä.

 
Paimenten kedon kappeli.

Israel-raportti 69

6.2.2020

Paimenten keto

Aloitin Betlehemin nähtävyyksien kierroksen Paimenten kedolta, joka sijaitsee Beit Sahurin arabikylässä neljän km:n päässä Betlehemin Seimiaukiolta itään.

Keto sijaitsee keskellä Ruutin kirjassa (Ruut 3:2) mainittuja Booaksen peltoja. Booashan oli Betlehemissä syntyneen Daavidin isoisä.

Paikalle on rakennettu v. 1953 italialaisen arkkitehdin Antonio Barluzzin suunnittelema kaunis paimenten telttaa jäljittelevä fransiskaanien Paimenten kedon kappeli, jonka hyvä akustiikka innostaa usein pyhiinvaeltajaryhmiä laulamaan.

Kyseessä on katolisten keto. Ortodokseilla on oma ketonsa noin kilometrin päässä, jossa on Der El Rawat Chapel –niminen kappeli, mutta turistit käyvät harvemmin siellä, joten minäkin jätin sen väliin.

Paimenten keto viittaa tapahtumaan, kun Jeesuksen synnyttyä enkelit ilmoittivat asiasta läheisellä kedolla oleville paimenille (Luuk. 2:8-15): ”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

Osa enkelin sanoista on kirjoitettu kultaisin kirjaimin latinaksi kappelin kattoon.

On merkittävää, että enkelit eivät ilmoittaneet Vapahtajan syntymästä papeille vaan juuri paimenille, jotka olivat siihen aikaan yhteiskunnan alinta kastia. Jeesus ei paimenia halveksinut, vaan kutsui itseäänkin hyväksi paimeneksi.

Kuvassa Paimenten kedon kappeli.

 

 
Betlehemin seimiaukio.

Israel-raportti 68

5.2.2020

Betlehem

Kävin ensimmäisen kerran Betlehemissä v. 1981 ja tänään sitten toisen kerran.

Betlehem (Leipähuone) tunnetaan kaikkialla maailmassa lähinnä Jeesuksen syntymäkaupunkina. Jeesuksen syntymäpaikka on perinteisesti yhdistetty luolaan, jonka päälle rakennettu Jeesuksen syntymäkirkko on peräisin nykymuodossaan 500-luvulta jKr.

Betlehemin talous perustuukin nykyisin pitkälti matkailuun ja pyhiinvaeltajiin, joita oli tänäänkin kaupungissa todella runsaasti. Tärkeimpiä tuotteita ovat helmiäisestä valmistetut uskonnolliset esineet, sekä oliivipuukaiverrukset. Esineitä myyvät lukuisat lahjatavaramyymälät, minkä lisäksi kaupungissa toimii matkailijoita varten ravintoloita ja yli 30 hotellia. Betlehem on myös torikaupan keskus, jonne lähistön beduiinit Juudan autiomaasta tuovat omia tuotteitaan ja ostavat tarvikkeita omiin tarpeisiinsa.

Vuonna 2016 Betlehemissä oli arviolta 31 799 asukasta ja heistä noin 45 % kuului kaupungin lukuisiin eri kristillisiin kirkkokuntiin. Betlehemin suurimmat kristilliset kirkkokunnat ovat katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Muita pienempiä kristillisiä ryhmiä ovat syyrialais-ortodoksinen kirkko, Syyrian katolinen kirkko sekä eri protestanttiset kirkot, kuten melkiitit, maroniitit ja armenialaiset. Viime vuosien levottomuuksien takia noin 10 % kristityistä on nähnyt paremmaksi muuttaa Betlehemistä pois.

Betlehem sijaitsee ns. Länsirannalla eli raamatullisen Juudean alueella. Betlehem on vain 5 km:n päässä majapaikastani. Olin jostain saanut tiedon, että bussi 5 menisi Betlehemiin, mutta näin ei ollutkaan. Jouduin jäämään bussista pois ja onnistuin saamaan melkein heti lennosta taksin, joka vei minut Raakelin haudalle. Kansanperinteen mukaan Jaakob hautasi vaimonsa Raakelin nykyisen Betlehemin lähistölle. Teen siitä erillisen raportin, kuten muistakin Betlehemin raamatullisista nähtävyyksistä.

Olin ensin ajatellut kävellä Betlehemin keskustaan, mutta se ei ollutkaan mahdollista, vaan minun piti ottaa toinen taksi, joka vei minut sitten Paimenten kedolle, Maitoluolan kappelin, Syntymäkirkon, Pyhän Katariinan kirkon ja Luterilaisen joulukirkon luo. Lysti olisi maksanut 500 sekeliä eli 130 euroa, mutta eihän minulla ollut mukana edes niin paljon rahaa, joten sain lopulta tingittyä summan 330 sekeliin eli 86 euroon.

Ensimmäinen maininta Betlehemistä on muinaisen Egyptin Amarna-kirjeistä 1300-luvulta eKr.

Kanaanin maan valloituksen jälkeen Betlehemistä tuli Juudan heimon keskus, jossa Ruut kohtasi Daavidin isoisän Booasin ja jossa profeetta Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi.

Sitten Jeesus syntyi Betlehemissä, kuten profeetta Miika oli ennustanut (Miika 5:1): ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.”

Betlehemin juutalainen yhteisö katosi v. 135 jKr. Simon bar Kokhban Rooman valtakuntaa vastaan johtaman kapinan aikana ja kaupunkiin sijoitettiin roomalainen varuskunta.

Roomalaisten jälkeen Betlehemissä pitivät valtaa ensin bysanttilaiset, sitten islaminuskoiset arabit.

Ensimmäisen ristiretken aikana Tankredin johtamat joukot valtasivat Betlehemin ilman suurempaa vastarintaa. Jerusalemin kuninkaat Balduin I ja Balduin II kruunattiin kuninkaiksi Betlehemissä, mutta myöhemmin Saladin valtasi Betlehemin monien muiden Palestiinan kaupunkien tavoin vuonna 1187.

Sitten oli vuorossa Egyptin mamelukkien ja Turkin vallan kaudet, jolloin Jeesuksen syntymäkirkko pysyi kuitenkin kristittyjen hallinnassa.

Vuosien 1920 ja 1948 välillä Betlehem oli osa Palestiinan brittiläistä mandaattia.

Israelin itsenäisyyssodan johdosta vuonna 1948 Betlehemiin saapui suuri joukko pakolaisia Palestiinan muilta alueilta, mikä johti lopulta kristittyjen jäämiseen perinteisesti kristityn enemmistön omanneen kaupungin vähemmistöksi. Kaupunkia hallittiin vuosien 1948 ja 1967 välillä osana Jordanian hallitsemaa Länsirantaa.

Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 Israelin armeija valtasi Betlehemin ilman vastarintaa. Israel luovutti kuitenkin v. 1995 Betlehemin Palestiinalaishallinnolle vuoden 1993 Oslon sopimuksen perusteella.

Kaiken kaikkiaan Betlehem vaikutti varsin mukavalta kaupungilta, jossa Daavidin pojan muisto näkyy kaikkialla.

Kuvassa Betlehemin Seimiaukio.

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 19:42

Kun haluat rukoilla Jerusalemin puolesta, siunata Jerusalemia ja Israelia, live kuvaa Jerusalemista. https://www.tv7israelnews.com/jerusalem-live-feed/

...
tänään | 19:32

5G-taajuus ja sen vaikutukset laajemmin, osan jo tiedän. Onko rakennusten kattomateriaaleilla asunnoissa mitään merkitystä siihen jotta se suojaisi ihmistä.

...
26.10 | 19:33

https://tinyurl.com/y5xavpcl videossa kerrotaan maskien haitoista

...
26.10 | 11:32

Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi teidän kaltaisia profeettoja, jotka johtaa ihmisiä harhaan. Kannattaako levittää hysteriaa!!!

...
Tykkäät tästä sivusta