Israel 17

Ashkelonin kansallispuistossa oleva vanha vesipyörä, jossa käytettiin eläinten, kuten aasien ja kamelien, voimaa pyörittämään teknistä laitteistoa, joka nosti vettä kaivosta.

Israel-raportti 9

8.12.2019

Ashkelon

Ashdodin jälkeen kävimme eilen Ashkelonissa, joka on 16 km Ashdodista etelään ja 19 km Gazasta pohjoiseen, joten Gazasta ammutut raketit ovat usein kohdistuneet myös Ashkeloniin.

Ashkelonin asukasluku oli vuoden 2017 lopussa 137 945. Kaupungin juutalaiset siirtolaiset ovat saapuneet useista eri maista, kuten Venäjältä, Etiopiasta, Ranskasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Ashkelonin talouden tärkeimpiin osa-alueisiin kuuluvat teollisuus, palvelut, matkailu ja kauppa.

Ashkelon mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kertaa muinaisen Egyptin 11. dynastian aikaisissa teksteissä nimellä Asqanu, jolloin kaupunki oli kanaanilaisten hallitsema kaupunkivaltio.

Filistealaiset valtasivat kaupungin 1100-luvulla eKr. Tuomarien kirjan luku 1 jae 18 mainitsee Juudan joukkojen vallanneen Ashkelonin, Gazan ja Ekronin.

Sittemmin Ashkelonin valtasivat assyrilaiset, egyptiläiset, babylonilaiset, persialaiset, Aleksanteri Suuri, Ptolemaiosten hallitsijasuku ja seleukidit, joiden jälkeen Ashkelonista tuli jälleen itsenäinen kaupunkivaltio, jota Rooman valtakunnassakin pidettiin vapaana liittolaiskaupunkina.

Muslimit valtasivat Ashkelonin v. 640 jKr., jonka jälkeen kaupungista käytiin seuraavien vuosisatojen aikana monia taisteluita shiia-muslimi fatimien, turkkilaisten seldzukkien ja ristiretkeläisten välillä.

Lopulta mamelukkihallitsija Baibars tuhosi Ashkelonin tarkoituksellisesti v. 1270. Sen jälkeen Ashkelon ei toipunut, vaan oli vuosisatojen ajan raunioina.

Raunioiden keskellä oli pieni al-Juran kalastajakylä ja vuoden 1830 paikkeilla Egyptin kuvernööri Ibrahim pašša perusti lähistölle Majdalin kaupungin.

Egyptin armeija valtasi Majdalin Israelin itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948, mutta he vetäytyivät Israelin joukkojen lähestyessä lokakuussa samana vuonna. Majdalin asukkaat pakenivat pääasiassa Gazaan. Sodan jälkeen kaupunkiin alkoi muuttaa juutalaisia siirtolaisia ja vuonna 1955 Ashkelonista tehtiin kaupunki.

Historiallisen Ashkelonin alue on muutettu kansallispuistoksi, jossa kävin Marjaanan kanssa tutustumassa miellyttävään alueeseen, jossa on laajoja puistoja ihmisten virkistymiseen esim. suositun perhegrillailun merkeissä sekä useita arkeologisia kaivausalueita eri aikakausilta. Vaikuttavin näkymä oli v. 1850 eKr. rakennetun kanaanilaisen kaupunginportin holvikaarimaiset jäännökset, joiden sanotaan olevan maailman vanhimmat alallaan.

Ashkelonin kaupungin nettisivut: www.ashkelon.muni.il.

Kuvassa Ashkelonin kansallispuistossa oleva vanha vesipyörä, jossa käytettiin eläinten, kuten aasien ja kamelien, voimaa pyörittämään teknistä laitteistoa, joka nosti vettä kaivosta.

Israel-raportti 8

7.12.2019

Ashdod

Tein tänään kolmen kaupungin, Ashdodin, Ashkelonin ja Sderotin, kierroksen majapaikkani emännän Marjaanan toimiessa hyvänä oppaana ja autokuskina.

Kerron tässä raportissani Ashdodista, joka on Välimeren rannalla oleva kaupunki 32 km Tel Avivista etelään. Ashdodissa on asukkaita 221 591 (v. 2016), mikä tekee siitä Israelin viidenneksi suurimman kaupungin.

Ashdod on ollut viime vuosikymmeninä Israelin nopeimmin kasvava kaupunki ja useiden uusien maahanmuuttajaryhmien kohde. Sen ensimmäiset juutalaiset asukkaat olivat peräisin Pohjois-Afrikasta. Sittemmin muuttajia on tullut esimerkiksi Venäjältä ja Etiopiasta. Kaupungissa on myös suuri haredijuutalaisten yhteisö.

Ashdodissa on myös Beit Hallel –niminen messiaaninen seurakunta, jota suomalainen lähetysjärjestö Avainmedia on avustanut ammattitaidollaan ja laitteistolahjoituksillaan, joiden ansiosta seurakunta aloitti kesäkuussa 2019 suorat lähetykset jumalanpalveluksistaan, joita nyt nekin voivat katsella internetin kautta, joilla ei ole mahdollisuutta tulla paikan päälle kokouksiin.

Ashdodin satama on Israelin suurin ja sen kautta kulkee 60 % Israelin merikuljetuksista. Sitä on laajennettu viime vuosina, jotta Panamax-luokan alukset voivat käyttää sitä. Kaupungissa on maan toinen öljynjalostamo. Muita teollisuudenaloja ovat lääkkeet, rakentaminen ja soijaöljy.

Ashdodissa on myös upeita uimarantoja, paljon puistoja ja meno Tel Avivia rauhallisempaa.

Nykyinen Ashdod on perustettu v. 1956, mutta paikalla on ollut kanaanilaista asutusta jo 1600 eKr. Ashdod tuhoutui 1200-luvulla eKr., mutta filistealaiset rakensivat kaupungin uudestaan 1100-luvulla eKr.

Vanha testamentti mainitseekin Ashdodin filistealaisten ja israelilaisten välisisten sotien yhteydessä. Esimerkiksi filistealaisten voitettua juutalaiset eräässä taistelussa he veivät juutalaisten liitonarkin joksikin aikaa Ashdodiin Dagonin temppeliin.

Myöhemmin Ashdodin valloittivat assyrialaiset, babylonialaiset, egyptiläiset, Aleksanteri Suuri, roomalaiset, arabit, ristiretkeläiset ja mamelukit, jotka tuhosivat v. 1291 Ashdodin sataman, jolloin satamakaupunki hävisi kokonaan, mutta tilalle nousi Isdud-niminen palestiinalaiskylä.

Israelin itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948 Egyptin armeijan joukot etenivät hieman Isdudista eteenpäin rannikkoa pitkin, jonne eteneminen pysähtyi Israelin puolustusvoimien avulla. Israelilaiset hyökkäsivät puolestaan 20. lokakuuta 1948, ja egyptiläiset vetäytyivät kohti Gazaa. Isdudin asukkaat pakenivat Israelin joukkojen tieltä. Vasta itsenäistynyt Israel alkoi rakentaa uutta Ashdodin kaupunkia vuonna 1956 vanhan kaupungin rauniolta luoteeseen.

Uuden testamentin mukaan Filippus käännytti Ashdodin kristinuskoon ja 300-lukuun jKr. mennessä kaupungissa oli piispanistuin. Ashdodin piispat osallistuivat esimerkiksi Nikean, Seleukian ja Efesoksen kirkolliskokouksiin.

Ashdodin kaupungin nettisivut: www.ashdod.muni.il.

Kuvassa Jouko Piho Ashdodin kaupungin Välimeren rannalla liikenneympyrän keskellä olevan maamerkin ”Auringon silmä” vieressä.

Oikealla suurlähettiläs Kirsikka Lehto-Asikainen, vasemmalta toinen Israelin liikenneministeri Bezalel Smotrich ja keskellä puhumassa ministerin hepreaksi pitämän puheen englanniksi kääntänyt Ruben Meron.

Israel-raportti 7

6.12.2019

Itsenäisyyspäivän juhla Suomen suurlähetystössä Tel Avivissa

Olin eilen 5.12.2019 Itsenäisyyspäivän juhlassa Suomen suurlähetystössä Tel Avivissa. Pääsin mukaan kuin siivellä, koska majoituspaikkani juhlaan kutsutun emännän mies on työmatkalla ulkomailla, joten Marjaana ilmoitti minut mukaan juhlaan.

Tapahtuma olikin varsin juhlava ja mielenkiintoinen. Väkeä oli tuvan täydeltä eli arviolta toista sataa.

Tilaisuuden aloitti äskettäin eli 1.4.2019 suurlähettiläänä aloittanut Kirsikka Lehto-Asikainen, joka viittasi puheessaan 80 vuotta sitten alkaneeseen Talvisotaan, josta nuori kansakunta selvisi itsenäisenä, mikä on muokannut voimakkaasti Suomen identiteettiä sen jälkeen.

Lehto-Asikainen kertoi puheessaan myös sodan jälkeisen ajan voimakkaasta kehityksestä, jonka tuloksena Suomi on tällä hetkellä maailman vakain, turvallisin ja onnellisin maa. Suomi on eri kansainvälisissä mittauksissa hyvin korkealla tasa-arvossa, koulutuksessa, tietotekniikassa, uusissa innovaatioissa, ympäristönsuojelussa ja kahvin juonnissa. Viimeinen maininta sai aikaan naurun pyrskähdyksen yleisössä.

Suurlähettiläs käsitteli puheessaan myös Suomen ja Israelin yhteistyötä monilla aloilla, kuten huipputeknologiassa, innovaatioissa, start up –yrityksissä, puolustuksessa ja kulttuurissa. Hän viittasi myös matkailuun mainiten, että noin 20 000 israelilaista vierailee Suomessa vuosittain, ja saman verran suomalaisia käy Israelissa joka vuosi.

Sitten Kirsikka Lehto-Asikainen kertoi, että hänen ensimmäiset kahdeksan kuukauttaan suurlähettiläänä Israelissa ovat olleet jännittäviä ja tapahtumarikkaita. Kirsikka Lehto-Asikainen on työskennellyt ennen Israelin pestiä ulkoministeriössä 21 vuotta. Hänellä on maisteritutkinnot sekä Helsingin kauppakorkeakoulusta että Pariisin Panthéon-Sorbonne -yliopistosta. Nuorempana Kirsikka Lehto-Asikainen kävi aktiivisesti Tuomasmessussa ja lauloi Tuomaskuorossa, mistä hän sanoo nyt: ”Se on edelleen läheinen paikka, vaikka ehdin käymään vain silloin tällöin.”

Suurlähettilään jälkeen puhui Israelin liikenneministeri Bezalel Smotrich, joka onnitteli 102-vuotiasta itsenäistä Suomea. Ministeri totesi, että sekä Suomi että Israel ovat nuoria demokratioita, jotka ovat joutuneet taistelemaan itsenäisyytensä puolesta. Sen jälkeen Smotrich viittasi Suomen ja Israelin välillä olevaan yhteistyöhön monilla eri aloilla, kuten kaupassa, turismissa, kulttuurissa, turvallisuudessa ja huipputeknologiassa. Smotrich mainitsi myös, että tammikuussa 2020 presidentti Niinistö tulee vierailemaan Yad Vashemin holokaustin muistokeskuksessa tapahtumassa, jossa muistellaan 75 vuotta sitten tapahtunutta Auschwitz-Birkenaun leirin vapauttamista.

Puheiden lisäksi saimme kuulla YL:n eli Ylioppilaskunnan kahdeksan laulajan komeasti esittämiä isänmaallisia lauluja Maamme-laulusta ja Finlandiasta alkaen aina Porilaisen marssin mahtaviin säveliin. Tämä oli jo toinen YL:n esiintyminen Israelissa sen jälkeen kun suurlähetystön puolustusasiamies Olli Ovaska, YL:n laulaja itsekin, oli järjestänyt ensimmäisen konsertin kaksi vuotta sitten. YL pitää tämän esiintymisen lisäksi joulukonsertin huomenna lauantaina 7.12.2019 klo 20:30 Immanuel Church –kirkossa Jaffassa.

Loppuilta oli vapaata seurustelua, jolloin tapasin monia tuttuja, kuten FB-kaveri Taina Azrakin Jerusalemista ja Eve Grönlundin My Heritagesta, mutta solmin myös uusia tuttavuuksia, kuten Suomen Lähetysseuran uusi johtaja Jukka Hautala Jerusalemista, YK:n palveluksessa oleva Heikki Heilala ja poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen. Jututin myös YL:n nokkamiestä Ilkka Penttilää, joka kertoi, että osa laulajista on opiskelijoita, mutta osa on jo työelämässä, kuten hän itsekin, kun hän toimii Metson Saksassa olevan tehtaan johtajana.

Vaihdoin myös Kirsikka Lehto-Asikaisen kanssa muutaman sanan ja lahjoitin suurlähetystölle 11 kirjaani, jotka suurlähettiläs otti mielihyvin vastaan.

Ilta oli monin tavoin miellyttävä ja kohottava. Oli hienoa olla suomalainen Pyhällä maalla.

Säilyköön Suomi ja Israel itsenäisinä jatkossakin ja tulkoot Suomen ja Israelin suhteet aina vain paremmiksi!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tietoa Suomen Israelin suurlähetystön toiminnasta: https://www.facebook.com/FinnishEmbassyTelAviv/ ja https://finlandabroad.fi/web/isr/etusivu.

Kuvassa oikealla suurlähettiläs Kirsikka Lehto-Asikainen, vasemmalta toinen Israelin liikenneministeri Bezalel Smotrich ja keskellä puhumassa ministerin hepreaksi pitämän puheen englanniksi kääntänyt Ruben Meron.

Juutalainen vapaustaistelija Hannah Szenes unkarilaisessa asepuvussa.

Israel-raportti 6

5.12.2019

Hannah Szenes

Toissapäivänä oli tarkoituksenani tutustua Kesareassa Sdot Yamin kibbutsilla sijaitsevaan Hannah Szenesin muistotaloon, mutta valitettavasti aikomuksestani ei tullut mitään, koska talossa tehdään remonttia, joka valmistuu vasta vuoden kuluttua.

Haluan kuitenkin kertoa Hannah Szenesin vain 23-vuotiaana päättyneestä dramaattisesta elämästä.

Hannah syntyi juutalaiseen perheeseen v. 1921 Unkarissa. Hän kävi protestanttista tyttöjen yksityiskoulua, joka hyväksyi oppilaiksi myös katolisia ja juutalaisia. Juutalaislapsilla oli kuitenkin kolme kertaa korkeampi lukukausimaksu kuin katolisilla. Hannahin kohdalla oli lievennys eli hänen vanhempansa joutuivat maksamaan vain kaksi kertaa enemmän, koska Hannahia pidettiin lahjakkaana opiskelijana.

Kun juutalaisten tilanne Unkarissa alkoi muuttua uhanalaiseksi, Szenes omaksui siionismin aatteen ja liittyi Maccabeaan, Unkarin siionistiopiskelijoiden järjestöön.

Szenes valmistui Budapestin koulusta v. 1939, jolloin hän päätti muuttaa silloiseen brittiläiseen Palestiinan mandaattiin opiskellakseen tyttöjen maanviljelyskoulussa Nahalalissa.

Koulusta valmistuttuaan Hannah liittyi v. 1941 Kesareassa sijaitsevaan Sdot Yamin kibbutsiin, jonka jälkeen hänestä tuli puolisotilaallisen Haganan jäsen.

Vuonna 1943 Hannah pestautui brittinaisten avustaviin lentovoimiin. Myöhemmin samana vuonna Hannah värvättiin erikoisoperaatiotehtäviin (SOE) ja hänet lähetettiin Egyptiin saamaan laskuvarjokoulutusta.

14.3.1944 Hannah ja kaksi miestä hyppäsivät laskuvarjolla Jugoslaviaan ja liittyivät partisaaniryhmään. Heidän tarkoituksenaan oli mennä Unkariin auttamaan siellä olevia juutalaisia joutumasta Auschwitzin keskitysleiriin. Kuultuaan, että saksalaiset olivat jo miehittäneet maaliskuussa 1944 Unkarin, miehet päättivät peruuttaa Unkariin menon liian vaarallisena.

Mutta myöhemmin Hannah ja miehet päättivät jatkaa tehtäväänsä. He lähtivät kesäkuussa 1944 kohti Unkarin rajaa. Mutta päästyään Unkarin puolelle unkarilaiset santarmit pidättivät ensin parin tunnin sisällä Hannahin ja myöhemmin myös miehet, joista vain toinen, Yoel Palgi, selvisi sodasta hengissä. Hannah vietiin vankilaan, jossa Hannahia lyötiin ja hakattiin kolmen päivän ajan, jotta Hannah kertoisi tovereidensa nimiä ja mukanaan olleen brittiläisen radiolähettimen koodin. Kidutus jatkui Budapestin vankilassa, jonne Hannah siirrettiin, mutta Hannah kieltäytyi paljastamasta mitään muuta kuin oman nimensä.

Lopulta Hannah Szenes tuomittiin kuolemaan ja hänet ammuttiin 7.11.1944. Hannah Szenes ei halunnut teloitustilanteessa silmilleen sidettä, koska hän halusi katsoa murhaajiaan silmästä silmään.

Sodan jälkeen Hannah Szenesin ruumis tuotiin Israeliin v. 1950 ja hänet haudattiin Mount Herzlin hautausmaalle Jerusalemiin. Samana vuonna Hannah Szenesin muistoksi perustettiin Yad Hannah –niminen kibbutsi. Sdot Yamin kibbutsiin pystytettiin hautakivi v. 2007. Hannah Szenesiä pidetään Israelissa kansallisena sankarina, jonka mukaan on nimetty useita katuja, puistoja ja kouluja Israelissa.

Szenes oli myös runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti sekä hepreaksi että unkariksi.

Hannahin tunnetuin runo on hänen v. 1942 Sdot Yamin kibbutsissa kynäilemänsä ”A Walk to Caesarea” (Kävely Kesareaan), joka tunnetaan yleisemmin nimellä ”Eli, Eli” (Jumalani, Jumalani), johon David Zehavi teki v. 1945 ikimuistoisen sävelmän, jonka monet laulajat ovat tulkinneet ja josta on tullut kuin toinen kansallislaulu Israelissa. Varsinkin Holokaustin muistopäivänä laulua soitetaan yleisesti Israelissa.

Oheisessa linkissä on kuultavissa Sophie Milmanin versio laulusta: https://www.youtube.com/watch?v=lHAhqfoOHFs.

Lisätietoa: http://www.hannahsenesh.org.il ja https://www.youtube.com/watch?v=wukiS1QHsR8.

Kuvassa Hannah Szenes.

Ralli 2 -museo Kesareassa.

Israel-raportti 5

4.12.2019

Ralli-museot

Kävin eilen kahdessa Ralli-museossa täällä Kesareassa. Kyse ei ole kuitenkaan moottoriurheilusta vaan kahdesta samannimisestä pankkiiri Harry Recanatin perustamasta taidemuseosta Ralli 1 ja Ralli 2. Recanati on omistanut museot vanhemmilleen Leon ja Mathilde Recanatille.

Ralli 1 on nykytaiteen museo, jossa on Salvador Dalin ja Auguste Rodinin veistoksia sekä latinalaisamerikkalaisia maalauksia ja veistoksia, jotka tuovat esiin vainottujen juutalaisten vaiheita Espanjassa ja Portugalissa inkvisition aikana ja lopulta karkotuksen näistä maista v. 1492. Lisäksi on tauluja Kreikan Thessalonikin juutalaisesta yhteisöstä, joka tuhottiin lähes kokonaan holokaustissa v. 1941.

Teoksia on sekä ulkona pihalla että viidessä sisähallissa. Pihalla on myös marmoriobeliski Italian vainottujen juutalaisten muistoksi sekä marmoritaulu, jossa on lueteltuna 21 Italian paikkakuntaa, joissa on ollut juutalaisia yhteisöjä jo antiikin ajoista lähtien.

Ralli 1:n alakerrassa on myös mittava kokoelma Kesareasta löytyneitä arkeologisia esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta, bysanttilaiselta, islamilaiselta ja ristiretkien kaudelta.

Ralli 2 –museo on omistettu Espanjan juutalaisille ja perustajan vaimolle Martine Recanatille. Itse rakennus on tehty maurilaiseen tyyliin vähän kuin Alhambrassa. Keskellä on iso piha-alue, jossa on Kolumbuksesta lähtien kahdeksan kuuluisan juutalaisen marmoripatsasta. Kokoelmassa on 1500-1700 –lukujen eurooppalaisten taiteilijoiden maalauksia Vanhan testamentin aiheista.

Ralli 2 on tavanomainen, mutta Ralli 1:n modernit maalaukset ja veistokset ovat kyllä voimakkaita ja hätkähdyttäviä, vaikka minä en henkilökohtaisesti sellaisesta taiteesta oikein pidäkään. Paljon on joka tapauksessa nähtävää ilmaiseksi eli sisäänpääsymaksua ei ole.

Näiden kahden Kesareassa olevan Ralli-museon lisäksi samanlaisia museoita on myös Espanjan Marbellassa, Chilen Santiagossa ja Uruguayn Punta del Estessä.

Pankkialalla aluksi toiminut Recanati keskittyi elämänsä loppuvuosina taiteen edistämiseen. Recanati syntyi v. 1918 Kreikan Thessalonikissa, asui myöhemmin Israelissa, Sveitsissä ja Isossa-Britanniassa ja kuoli v. 2011 Israelissa. Museoiden asioita hoitaa nykyään Harry Recanati –säätiö.

Kuvassa Ralli 2 –museo ja sisäpiha.

Kesareassa sijaitseva lintumosaiikkilattia, joka on ollut suuren palatsin pihamaata. Taustalla näkyy Välimeri.

Israel-raportti 4

3.12.2019

Lintumosaiikkilattia Kesareassa

Kävin tänään kuvaamassa erikoista lattiaa eräässä Kesarean puistossa.

Kyseessä on Rotschild-kadun varrella oleva lintumosaiikkilattia, joka löydettiin v. 1950 sotaharjoituksen aikana.

Arkeologi Shmuel Yeivin alkoi kaivaukset alueella v. 1955 ja julkaisi ensimmäisenä tietoja löydöstä, jota hän piti kirkon lattiana. Mutta v. 1985 arkeologi Ronny Reich päätteli, että paikka oli keskeinen osa suurta palatsia.

Vuonna 2004 konservaattori Amir Janach alkoi puhdistaa ja korjata aluetta yhdessä vapaaehtoisten kanssa.

Seuraavana vuonna lokakuussa 2005 nähtävyys avattiin yleisölle. Paikkaan on helppo mennä eikä sisäänpääsymaksua ole.

Sittemmin on käynyt ilmi, että mosaiikkilattia on ollut 500-luvulla jKr. rakennetun suuren bysanttilaisen eli varakkaan, mutta tuntemattomaksi jääneen kristityn perheen omistaman palatsin piha-aluetta. Talo on ollut kukkulalla, josta on hienot näkymät ympäristöön ja lähellä olevalle Välimerelle.

Mosaiikkilattian kuviot ovat edelleen hyvin nähtävissä. Lattiassa on kuvattuna reunoilla hedelmäpuita ja eläimiä sekä keskellä 120 erilaista lintua, josta tulee nimi lintumosaiikki.

Kauan ei omistajaperhe saanut nauttia upeasta talostaan. Arkeologien mukaan palatsi ryöstettiin ja tuhottiin 600-luvulla jKr.

Kuvassa Kesareassa sijaitseva lintumosaiikkilattia, joka on ollut suuren palatsin pihamaata. Taustalla näkyy Välimeri.

 

 
Gad ja Anu Morhy-Levy ja Jouko Piho Ramat Ganin Kirjakaktuksessa.

Israel-raportti 3

2.12.2019

Kirjakaktus

Kävin tänään 2.12.2019 Kirjakaktuksessa, joka on Tel Avivin viereisessä Ramat Ganin kaupungissa sijaitseva suomalainen kirjasto.

Aira Salpeter oli suomalaisen kirjaston puuhanainen 1980-luvulla. Myös majapaikkani emäntä Marjaana Kedar oli mukana perustajajäsenenä.

Nyt pääsin Marjaanan kyydissä kirjastoon, joka on avoinna kerran kuukaudessa maanantaina klo 17-20.

Paikalle oli tullut useita suomalaisia ja muutamia israelilaisia. Yhteensä meitä oli 16, joten huone täyttyi pian iloisesta puheensorinasta, koska osa kävijöistä lainaa kirjoja, mutta osa tulee vain seurustelemaan ja tapaamaan muita suomalaisia kahvista ja ihmisten tuomista herkuista nauttien.

Aluksi kirjasto oli Tel Avivissa, mutta 2½ vuotta sitten kirjasto siirtyi nykyiseen paikkaansa eli Anu ja Gad Morhy-Levyn kotiin Ramat Ganissa.

Kirjastonhoitaja Anu kävi Israelissa ensimmäisen kerran v. 1980, mutta tuli uudelleen v. 1983, jäi Israeliin pysyvästi ja avioitui Gadin kanssa v. 1987.

Kirjastossa on lähes 2000 suomalaista kirjaa. Nyt siellä on 11 kirjaa enemmän, koska lahjoitin Kirjakaktukselle kaikki tekemäni 11 kirjaa.

Kirjakaktuksella on myös yksityinen 55 hengen Facebook-ryhmä osoitteessa https://www.facebook.com/groups/1421561217977804/.

Kuvassa Gad ja Anu Morhy-Levy ja Jouko Piho Ramat Ganin Kirjakaktuksessa.

 

 
Talonäkymä Kesareasta majapaikkaani vastapäätä Yahalom-kadulla.

Israel-raportti 2

1.12.2019

Kesarea

Olen siis majoitettuna Kesareassa, joka on v. 1952 perustettu vähän päälle 5000 asukkaan pikku kaupunki (oikeastaan yksityinen asutuskeskus) Välimeren rannalla noin kilometrin päässä historiallisesta Herodes Suuren rakennuttamasta vanhasta Kesareasta, jossa kävin heinäkuussa 2016 ja tein siitä silloin raportin, koska nykyisin Caesarea Maritima on arkeologinen kohde ja suosittu kansallispuisto Israelissa.

Uusi Kesarea on varakkaiden juutalaisten kaunista ja rauhallista asuntoaluetta, jossa on toinen toistaan komeampia omakotitaloja, jotkut lähes kuin linnoja. Majapaikkani on alueella, jonka nimi on Avnei Hahen eli Jalokivet. Niinpä talo, jossa asustelen, on Yahalom Streetin eli Timanttikadun varrella, ja lähikauppaan kuljen Topaz eli Topaasikatua pitkin, kuten tänään kun kävelin lähellä olevan ostoskeskus C Centerin supermarket Politzeriin ruokaostoksille ja kävin samalla maistelemassa paikallisen hampurilaisravintola Burgerimin maistuvia tuotteita.

Nykyinen Kesarea perustettiin alunperin vuonna 1884 ja sen asukkaat olivat Bosniasta tulleita muslimisiirtolaisia, jotka olivat lähteneet kotimaastaan Itävalta-Unkarin miehitettyä alueen. Siirtolaiset perustivat pienen kalastajakylän lähelle muinaista satamaa. Kylän asukkaat arabialaistuivat nopeasti, ja Israelin itsenäisyyssodan puhjettua vuonna 1948 he joutuivat pakenemaan kodeistaan.

Edmond de Rothschild ja Jewish Colonization Association olivat ostaneet maita Kesarean ympäriltä 1800-luvun lopulta alkaen ja Israelin itsenäistyttyä Rothschildien suku lahjoitti maat valtiolle. Kesareaan muutti varakkaita juutalaisia ja vanhat arabikylän asunnot purettiin nykyaikaisten asuntojen tieltä.

Kesarea on Israelin ainoa yksityisen yrityksen pyörittämä asutuskeskus. Sen toiminnasta vastaa Kesarea Edmond Benjamin de Rothschild Development Corporation ja sen asukkaat maksavat palvelumaksun kiinteistöveron sijaan. Kesareaan on rakennettu sittemmin hotelleja, golfkenttä ja teollisuuspuisto.

Kesareassa on kolme nähtävyyttä, joista teen omat raportit erikseen, nimittäin nykytaiteen museo Ralli, muinaisen talon lintumosaiikkilattia ja Hannah Szenesin talo.

Kuvassa talonäkymä Kesareasta majapaikkaani vastapäätä Yahalom-kadulla.

 

 
Jouko Piho Eli ja Marjaana Kedarin talon edustalla Kesareassa 30.11.2019.


Israel-raportti 1

30.11.2019

Jälleen Israeliin tekemään neljättä Israel-kirjaa

Tulin tänään 30.11.2019 Finnairin yölennolla klo 00.15 kuudennen kerran Israeliin tehdäkseni neljännen Israel-kirjani sellaisista asioista ja kohteista, joista en ole kertonut aiemmissa kirjoissani.

Olen tällä kertaa majoitettuna Eli ja Marjaana Kedarin luona Kesareassa Välimeren rannalla. Minulla on yksi huone käytössäni heidän isossa talossaan. Kerron Elistä ja Marjaanasta sekä Kesareasta enemmän myöhemmissä raporteissani.

Marjaana olikin minua vastassa Ben Gurionin lentokentällä, joten pääsin hänen autollaan nopeasti ja mukavasti majapaikkaani. Aikaisemmilla matkoillani minulla on yleensä ollut tullessani vaikka minkälaista hässäkkää, mutta nyt kaikki kävi sujuvasti.

Lämpötila oli yöllä tullessani +16 C ja tällä hetkellä tätä kirjoittaessa keskipäivällä + 23 C-astetta, joten vaikka huomenna on jo joulukuu, täällä on kuin kesällä Suomessa.

Talon edustalla on kaunis puutarha ja uima-allas, jossa ei tosin tällä hetkellä ole vettä, koska lapset ovat muuttaneet pois ja mieskin ui mieluummin läheisessä Välimeressä.

Kuvassa Jouko Piho Eli ja Marjaana Kedarin talon edustalla Kesareassa 30.11.2019.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Johan A Saari | Vastaa 03.12.2019 02.06

Emme voi ottaa matamme haltuun,ennen kakstuhattaneljäkymentä lukua.ISRALIN ! Korvin kuulin sanoman Aamulla?! kuulin sen 20 v. sitten

Kasaria | Vastaa 01.12.2019 01.43

Wautsi vau. Kylläpä näyttää komealta ja värikkäältä ja lämpimältä siellä Mediterranealla. Huh huh. Ei muuta kuin siunattua oloa Herran runsaudessa ja pidossa.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 05:05

Mielestäni Suomen kannattaisi rakentaa nyt kasvihuoneita,ja turvata näin kotimainen ruokaviljely tulevaisuudessa.Suomen tulisi olla omavaraisempi ruoan osalta.

...
tänään | 04:57

Suomeen saattaa tulla kylmä jakso johtuen mahdollisesta Golfvirran hidastumisesta ja reittimuutoksesta,ja näinollen Suomeen tulisi kylmä jakso.Varautuminen nyt!

...
eilen | 17:11

Näky EU:n hajoamisesta voi pitää paikkansa, mutta onko tämä profetia vai
pimeiden voimien näkijän ilmoitus (näkijäsuku)?
Onko siis näky Jumalasta?

...
eilen | 15:46

Mielenkiintoinen profetia, josta Pekka Sartolakin on puhunut.

...
Tykkäät tästä sivusta