Ajankohtaista 10

22.9.2017

Jouko Piho:

Tanner – Itsenäisen Suomen mies

Sain juuri äsken luetuksi toimittaja-kirjailija Lasse Lehtisen tiiliskiveäkin paksumman 880-sivuisen kirjan Väinö Tannerista. Otavan 4.9.2017 julkaiseman elämäkertateoksen nimi ”Tanner – Itsenäisen Suomen mies” kuvaa hyvin Tannerin merkitystä Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten tärkeimpänä vaikuttajana.

Väinö Tannerin (1881-1966) uralle ei Suomesta löydy vertaista. Tanner oli SDP:n puheenjohtajana vuosina 1918-1926 ja 1957-1963. Pääministerinä hän toimi 1926-1927, ministerinä 1937-1944, muun muassa talvisodan aikaisena ulkoministerinä. Osuusliike Elannon toimitusjohtajana Tanner toimi 1915-1946. Tanner oli länsimaisen työväenliikkeen lipunkantaja Suomessa ja sosiaalisen markkinatalouden edustaja, joka ymmärsi sekä työläisen että työnantajan näkökulmia.

Neuvostoliiton kiroaman työväen takuumiehen, kielitaitoisen ja aikansa kansainvälisesti verkottuneimman suomalaisen tarina on erittäin kiinnostava ja ajatteluun haastava.

Väinö Tanner pelasti Suomen kaksi kertaa. Lasse Lehtinen nimeää ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan Tannerin "talvisodaksi", jossa hän taisteli niin kommunisteja kuin äärioikeistolaista Lapuan liikettäkin vastaan. Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Tannerille "jatkosota", jolloin hän pystyi muutamalla vuosikymmenellä lykkäämään suomettumiskehitystä.

Neuvostoliitto vihasi Tanneria, koska Tanner oli voittanut taistelun Suomen työväenluokan sieluista niin, että Suomen Talvisodassa ja Jatkosodassa työläiset taistelivat yhdessä porvareiden kanssa maahan tunkeutunutta puna-armeijaa vastaan.

Ennen sotia pasifisti Tanner oli tosin vastustanut puolustusmäärärahojen korotuksia, koska hän ei uskonut sodan syttyvän ja koska hän halusi ohjata rahoja mieluummin työväestön huonojen olojen parantamiseen.

Kuten tiedämme, toisin kävi. Tanner kärsikin sodan sytyttyä tunnontuskia siitä, että Suomen armeija joutui sotaan varsin huonosti varustautuneena. Tanner lievensi kuitenkin oloaan ajattelemalla, että sosiaaliset uudistukset olivat kuitenkin olleet hyväksi, koska nyt työväestölläkin oli isänmaa jota puolustaa.

Tannerin vastaista vihaa piti yllä varsinkin Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa johtoportaaseen noussut Otto-Wille Kuusinen, joka vielä 1900-luvun alussa kuului samaan ylioppilaiden sosiaalidemokraattiseen yhdistykseen kuin Tannerkin. Mutta Kuusinen lähti radikaalin vallankumouksen tielle ja päätyi Moskovaan perustamaan Suomen kommunistista puoluetta. Tannerista tuli sen sijaan Suomen sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen johtohahmo.

Kirjassa tulee esiin myös aivan uutta materiaalia, nimittäin Tannerin ja hänen Linda-vaimonsa kirjeet, jotka kuvaavat paitsi Suomen historiaa, myös pariskunnan lämmintä, mutta välillä kipakkaa suhdetta.

Linda Tanner joutui olemaan miehensä poissa ollessa, esim. paljon ulkomaanmatkoilla, 8 lapsen äitinä varsin luja ja itsellinen, varsinkin silloin kun Väinö Tanner tuomittiin 7 muun poliitikon kanssa poliittisista syistä järjestetyssä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomituksi vankilaan. Suurin osa kansaa ymmärsi kuitenkin jo silloin, että syyttömät miehet, itse asiassa isänmaan pelastajat, laitettiin silloin sijaiskärsijöiksi Neuvostoliiton kostonhalun takia, vaikka NL itse oli sotaan syyllinen.

Väinö Tanner on jäänyt monille ihmisille ikuiseksi mysteeriksi. Sisällissodan jälkeen maan ruotsinkielinen lehdistö pohtikin moneen otteeseen, miten demaripuolueen johtaja, Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja Elannon menestystarinan arkkitehti kykeni samanaikaisesti olemaan sekä sosialisti että kapitalisti, rikas ja työmies, kaupunkilainen ja maanviljelijä, viileä ja fanaattinen.

Vastaus on siinä, että Tanner oli brändännyt itsensä itsenäiseksi persoonaksi, joka ei sopinut mihinkään muottiin. Tanner oli faktoihin ajattelunsa perustava järki-ihminen, joka ei mennyt tunteiden mukaan. Tanner ei myöskään etsinyt omaa etuaan, vaan mietti aina, mikä on suuremman kokonaisuuden ja isänmaan etu.

Tämän takia Tanner ei kannattanut myöskään lakkoja eikä ainaisia palkkojen korotusvaatimuksia, koska hän tiesi niiden vain lisäävän inflaatiota ja sen jälkeistä devalvaatiota. Valitettavasti suurin osa työläisistä ymmärsi vain yhden asian eli sen, että tasaisin väliajoin palkkoja piti nostaa. Työläinen ei jaksanut murehtia sitä, että sitä seuraavan inflaatiokierteen takia korotuksen merkitys suli piankin heikentyneinä reaaliansioina.

Oma lukunsa Tannerin elämässä oli hänen suhteensa Urho Kekkoseen, joka oli aluksi hyvä, mutta kaikki muuttui vuoden 1943 aikana, jolloin Kekkonen, entinen kommunistisen  Neuvostoliiton kiivas vastustaja, käänsi täydellisesti kelkkansa ja aloitti koko elämänsä kestäneen naapurin mielistelyn, koska hän katsoi sen siinä tilanteessa omaksi edukseen ja Suomen ainoaksi mahdollisuudeksi selviytyä itsenäisenä.

Monia suomalaisia Kekkosen suomettunut Moskovan tahdon noudattaminen ärsytti, myös Tanneria, joka ihmettelikin monta kertaa, ollaanko tässä nyt valitsemassa Suomen vai Neuvostoliiton hallitusta, kun NL puuttui täysin avoimesti siihen, ketkä henkilöt ja mitkä puolueet saivat Suomessa tulla hallitukseen tai kuka sopi presidentiksi. Pitkään aikaan, 26 vuoteen, kukaan muu ei sopinut presidentiksi kuin Kekkonen. Jos oli toista mieltä, oli neuvostovastainen.

Tilanne meni naapurin painostamana (esim. yöpakkaset 1958 ja noottikriisi 1961) vähitellen kuitenkin siihen, että lopulta kaikki puolueet tulivat Kekkosen taakse, koska ilman sitä oli automaattisesti Neuvostoliiton vastustaja ja sen jälkeen paitsiossa ja ulkona kaikesta.

Tannerin v. 1966 tapahtuneen kuoleman jälkeen myös SDP meni Kekkosen tukipuolueeksi, kun Väinö Leskinen, joka oli ollut voimakas tannerilainen, kääntyi hänkin Kekkosen ja Neuvostoliiton kannattajaksi. Suomesta tuli Kekkosslovakia.

Ankea tilanne muuttui vasta v. 1991 Neuvostoliiton hajottua, ja Suomi saattoi siirtyä osaksi länttä, jonne oli kyllä pidetty yhteyksiä pahimpina suomettuneisuuden vuosinakin kauppa- ja kulttuuriyhteyksien avulla.

Väinö Tannerin maine on viime vuosien aikana kohonnut sille kuuluvaan arvoonsa. Lasse Lehtisen kirja on siitä yhtenä osoituksena. Vaikka Neuvostoliitto, kotikommunistimme ja Kekkonen aikoinaan moittivat Tannerta amerikkalaisten imperialistien kätyriksi ja sodanlietsojaksi, kyseessä oli kuitenkin erittäin isänmaallinen mies, yksi suurimmista suomalaisista.

Lehtisen Tanner-kirja on erinomaisen luettava, paljon uutta tietoa antava, hyvin asioita tiivistävä sekä mainosti historiallisia tilanteita myöhempiin aikoihin ja tähän päivään yhdistävä. Suosittelen teoksen lukemista kaikille historiasta ja politiikasta kiinnostuneille.  Suuren sivumäärän ei kannata antaa estää lukemista, koska kirjan tyylillinen letkeys ja sujuvuus vievät kyllä mukanaan.

22.9.2017

Jouko Piho:

Tuleeko huomenna 23.9.2017 maailmanloppu?

Minulta on kysytty, mitä mieltä olen huomisen päivän 23.9.2017 tähtikuviosta, joka vastaa joidenkin raamatunopettajien ja profeetallisten puhujien mielestä Ilmestyskirjan luvun 12 alussa olevaa näkyä naisesta, joka synnyttää poikalapsen.

On myös väitteitä, että planeetta X ohittaa maan 23. syyskuuta 2017, jolloin planeetta aiheuttaisi suurta tuhoa ja pyyhkisi pois suurimman osan maailman väestöstä.

Joidenkin mielestä huomenna tulee maailmanloppu, toisten mielestä huomenna alkaa 7 vuotta kestävä ahdistuksen aika ja vielä joidenkin mielestä huomenna tapahtuu tempaus niin, että uskovat otetaan ylös taivaaseen.

Vastaukseni on, että mitään edellä mainituista asioista ei tapahdu huomenna 23.9.2017.

Ilmestyskirja näyssä taas on kyse siitä, että synnyttävä nainen on Israel, poikalapsi on Jeesus ja lohikäärme on Saatana.

Tähtikuvio voi kyllä olla myös merkki siitä, että olemme lopunajassa, koska Raamatun mukaan lopunaikana tullaan taivaalla näkemään suuria merkkejä.

20.9.2017

Jouko Piho:

Ikitie

Kävin vaimoni kanssa katsomassa tänään viime perjantaina ensi-iltansa saaneen uuden suomalaisen elokuvan Ikititie, joka perustuu kirjailija Antti Tuurin samannimiseen romaaniin.

Ohjaajana on Antti-Jussi Annila, tuottajana Ilkka Mattila ja kuvaajana Rauno Ronkainen. Pääosissa ovat Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman ja Vallan linnakkeesta tuttu tanskalainen näyttelijä Sidse Babett Knudsen.

Tässä tositapahtumiin perustuvan elokuvan juoni lyhyesti.

Eletään 1930-luvun alkua. Yhdysvalloissa jonkin aikaa siirtolaisena asunut Jussi Ketola elää rauhallista elämää perheensä kanssa Kauhavalla. Pasifistista Ketolaa syytetään aiheetta kommunistiksi, jonka takia Lapuan liikkeen miehet hakevat hänet teloitettavaksi Neuvostoliiton ja Suomen rajalle, mutta Ketola pääsee karkuun ja juoksee rajan yli Neuvostoliiton puolelle.

Ketolaa ammutaan, mutta hän selviää ja herää Petroskoin sairaalassa. Ketola alkaa heti suunnitella paluuta Suomeen, mikä ei ole kuitenkaan mahdollista. Neuvostoliiton valtiollinen poliisi antaa hänelle uuden henkilöllisyyden, työpaikan Hopea-kolhoosista ja järjestää jopa uuden vaimonkin. Yhdessä Amerikasta vapaaehtoisesti Karjalaan saapuneiden kristittyjen suomalaisten kanssa Ketola alkaa rakentaa työläisten paratiisia.

Stalinin vainojen myötä paratiisi muuttuu v. 1936-38 helvetiksi, jossa ihmisiä aletaan syyttää vakoojiksi ja heitä viedään leireille tai teloitettaviksi.

En kerro enempää, etten paljasta liikaa juonesta, mutta elokuvan lopussa on yllättäviä käänteitä.

Elokuvan tarina on raskas ja sisältää joitakin melko rankkoja kohtauksia (siksi K-16). Olen itse lukenut aiheesta aika paljonkin, mutta yleisesti ottaen Neuvostoliittoon loikanneiden kommunistien tai sinisilmäisten sosialismin rakentajien kohtaloista jouduttiin vuosikymmenien ajan vaikenemaan, joten on hyvä, että tämä tositarina kerrotaan nyt. Tuottaja Ilkka Mattila sanookin: ”On haluttu vaieta siitä, että Venäjän Karjalassa tapettiin suhteessa eniten suomalaisia. Tämä on tehty, ettei heitä unohdettaisi.”Suomalaisia teloitettiin 30000, joista amerikansuomalaisia oli 2000.

Filmi on elokuvallisesti viiden tähden luokkaa, ohjaus erinomaista, näyttelijät erinomaisia ja Virossa tehty kuvaus komeaa ja ajoittain hyvin kaunista. Jotkut puhuvat jo nyt klassikosta ja mestariteoksesta.

Kannattaa katsoa. Loppukohtaus on erityisen koskettava.

19.9.2017

Jouko Piho:

Suomi jälleen itsenäiseksi!

Kun juhlimme tänä vuonna sitä, että Suomi sai itsenäisyyden 100 vuotta sitten, on meidän myös todettava, että näiden sadan vuoden aikana Suomi on ollut itsenäinen vain vähän yli 20 vuotta. Melkein 80 vuotta itsenäisyytemme ajasta Suomi on kyllä ollut muodollisesti itsenäinen, mutta tosiasiallisesti monet seikat ovat rajoittaneet itsenäisyyttämme voimakkaasti.

Suomen itsemääräämistä ovat kaventaneet ensin Saksa, sitten Neuvostoliitto ja tällä hetkellä EU.

Saksan vaikutus loppui Saksan häviöihin molemmissa maailmansodissa. Jos Saksa olisi voittanut, Suomesta olisi todennäköisesti tullut Saksan vasallivaltio.

Neuvostoliiton painostus loppui Neuvostoliiton hajoamiseen. Ilman Neuvostoliiton hajoamista Suomi olisi saatettu lopulta liittää osaksi Neuvostoliittoa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa Suomi on itse luopunut itsenäisyydestään liittymällä Euroopan unioniin, mikä on merkinnyt oman rahan ja finanssipolitiikan menettämistä sekä sitä, että suurin osan lainsäädäntöä tulee Brysselistä.

Kehitys on myös viemässä kaiken aikaa kohti tiiviimpää liittovaltiota, mikä tulee vähentämään entisestäänkin Suomen itsenäistä määräysvaltaa, minkä jälkeen puhe itsenäisestä Suomesta alkaa olla jo aika kaukana todellisuudesta.

Olen sitä mieltä, että nyt on aika, että Suomi itsenäistyy uudelleen ja on herra omassa talossaan.

Itsenäistyminen merkitsee eroa EU:sta ja tietenkin eurosta sekä ehdotonta eitä Natolle.

Itsenäistyminen vaatii myös sen, että Suomi irrottautuu kansainvälisten pankkien velkaorjuudesta ja alkaa laskea itse liikkeelle oman rahansa markan tarvitsematta ottaa lainaa miltään taholta. Tämä ns. talousdemokratia on ehdottomasti toteutettava, jotta Suomi voisi olla aidosti riippumaton.

Suomen tulee siis olla itsenäinen poliittisesti, lainsäädännöllisesti, sotilaallisesti ja rahapoliittisesti.

Tuleeko näin tapahtumaan?

Kyllä. Suomesta tulee jälleen täysin vapaa ja itsenäinen maa, Pohjolan vahvin valtio, jota kukaan eikä mikään määrää eikä kontrolloi paitsi suomalaiset itse.

18.9.2017

Jouko Piho:

Jumalan valtio – Suomi

Suomi on Jumalan valtio. Jumala hallitsee Suomea, ei Saatana, ei raha- ja valtaeliitti, ei vapaamuurarit, ei globalistit, ei Uuden maailmanjärjestyksen ajajat, ei kulttuurimarxilaiset, ei vihervasemmisto, ei ateistit, ei EU. Näin ei ole vielä nyt, mutta tulevaisuudessa on, jolloin Suomi on seuraavanlainen.

Suomen ylin hallitsija, Suomen kuningas, on Jeesus.

Suomella on vanhurskas presidentti, vanhurskas hallitus ja vanhurskas eduskunta.

Lisäksi Suomella on vanhurskas oikeuslaitos, vanhurskas media, vanhurskas koululaitos ja vanhurskas kirkko.

Suomi ei kuulu tulevan maailmandiktaattorin, Antikristuksen, hallintavaltaan eikä pedonmerkkiä pakoteta ihmisille Suomessa. Suomi ei palvo Saatanaa eikä Antikristus-Petoa vaan Jumalaa.

Suomen armeija on maailman vahvin, koska meillä on ylipäällikkönä Jumala, Herra Sebaot, ja tukena mahtava enkeliarmeija Suomen enkelin johdolla. Apu Suomelle ei tule idästä eikä lännestä, ei Venäjältä eikä Natolta, vaan Korkeimmalta, Pohjoisen ylhäiseltä Valtiaalta, maailmojen Kuninkaalta.

Jumalan hallitsema Suomi laajenee alueellisesti itään aina Vienanmeren Arkangeliin asti, etelään Latvian rajoille asti ja pohjoiseen Jäämerelle asti. Syntyy Suur-Suomi, jonka aika on nyt.

Kun koko maailma joutuu pimeyden valtaan, loistaa Suomessa Jumalan valo.

Kun Israel joutuu lopunaikana vaikeuksiin ja kaikkien hylkimäksi, on Suomi ainoa maa, joka antaa Israelille voimakkaan tukensa.

Suomi on esimerkki muille kansoille kansasta, joka on Jumalalle uskollinen, kun muut maat alistuvat Antikristuksen valtaan.

17.9.2017

Jouko Piho:

Ollako hattu vai myssy?

Ruotsissa oli 1700-luvulla kaksi kilpailevaa poliittista suuntausta. Hatut ajoivat Ruotsin suurvalta-aseman palauttamista ja sotaista suhtautumista Venäjään. Myssyt ajoivat pienempää Ruotsia ja rauhanomaista suhtautumista Venäjään.

Kaikissa maissa on kaikkina aikoina ollut molempia, sekä kiivailijoita että myöntyväisiä.

Myös Suomen historiassa on esimerkkejä kummastakin suhtautumistavasta. Otetaan esimerkiksi ulkoministeri Erkko, joka oli tiukka myönnytysten vastustaja ja J.K. Paasikivi, joka yritti myötäillä Neuvostoliiton vaatimuksia niin pitkälle kuin sielu sieti. Urho Kekkonen on esimerkki molemmista: aluksi Kekkonen oli hyvin jyrkkä hattu, mutta myöhemmin Kekkonen oli erittäin taipuisa myssy suhteessa Neuvostoliittoon.

Kumpi asenne on sitten parempi?

Olen tullut siihen tulokseen, että molemmilla suhtautumistavoilla viholliseen on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen myös ajatellut, että tiettynä aikana ja tietyssä tilanteessa voimakas vastarinta vihollista vastaan on paras reaktio. Näin tapahtui Talvisodassa. Silloinkin jotkut halusivat mieluummin suostua alueluovutuksiin, mutta mielestäni Suomen hattumainen päätös ryhtyä aseelliseen puolustautumiseen oli oikea ratkaisu, parempi kuin Baltian maiden myssymäinen alistuminen neuvostojoukkojen maahantuloon, mikä johti myöhemmin niiden maiden liittämiseen Neuvostoliittoon useiksi vuosikymmeniksi.

Mutta toisinaan on ajankohtia, jolloin aseellisesta taistelusta pidättäytyminen ja myöntyväisyys ovat parempia ja isänmaallisempia vaihtoehtoja. Sellainen tilanne on tulossa Suomelle lähivuosina, jos ja kun Venäjä tulee pyytämään Suomen hallitukselta lupaa armeijalleen läpimarssia varten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomen on silloin ehdottomasti parempi myöntyä Venäjän pyyntöön, koska toisena vaihtoehtona olisi verinen, paljon uhreja vaativa sota, jonka Suomi kuitenkin olisi tuomittu häviämään ydinasevaltio Venäjää vastaan.

Talvisodan aikaan oli siis oikein panna vastaan ja taistella maahantunkeutujaa vastaan, mutta tulevina aikoina Suomen ei tule ryhtyä sotaan Venäjää vastaan, vaan Venäjälle on parempi antaa periksi ja säästää siten maa suurelta tuholta.

Tässä on kyse taktisesta myönnytyksestä, joka johtaa lopulta voittoon. Venäjän armeija ei nimittäin jäisi Suomeen ikiajoiksi, vaan poistuisi Suomesta sen jälkeen kun Venäjän armeija on kokenut suuria tappioita kaikkialla maailmassa, missä se on hyökännyt Euroopan maiden, USAn ja Israelin kimppuun.

Mikään suhtautumistapa ei siis ole aina oikea. Välillä on hyvä olla jyrkkä ja periksi antamaton hattu. Välillä on hyvä olla myöntyväinen ja periksi antava myssy. On suurta viisautta ymmärtää, kumman aika kulloinkin on.

16.9.2017

Jouko Piho:

Pelolle pitää antaa valtaa

Kun islamistisia terroritekoja tapahtuu, saamme kuulla yhä uudestaan, että pelolle ei pidä antaa valtaa.

Ohje on väärä. Oikea ohje on, että pelolle pitää antaa valtaa.

Pelko on nimittäin hyvä asia ihmisille, koska pelon takia ihmiset motivoituvat toimimaan sen hyväksi, että pelottavia asioita ei enää tapahtuisi uudestaan.

Mutta jos pelkoa ei ole, niin mitään ei tehdä, vaan kuvitellaan, että kaikki on hyvin. Pelon alkuperäinen tarkoitus saada aikaan turvallisuutta kohentavia toimenpiteitä ei silloin toteudu.

Joten pelätkää ihmiset, jos siihen on aihetta. Pelko on luonnollinen ja hyödyllinen tunne eikä sitä pidä kieltää.

Saakoon pelko aikaan myös aktiivista toimintaa sen hyväksi, että pelon alkusyyhyn puututaan tehokkaasti. Tällöin on myös uskallettava nähdä ja tunnustaa, mikä se alkusyy on eikä kierrettävä ilmeistä tosiasiaa kuin kissa kuumaa puuroa.

Kunnon pelko saa aikaan paljon hyvää. Vääränlainen pelottomuus on epärehellistä itsensä pettämistä ja lisää turvattomuutta.

Suomen hallituksen toiminta on valitettavan epärealistista ja tosiasioita kieltävää päänsä pensaaseen laittamista, mikä lisää pelottavien asioiden tapahtumisen todennäköisyyttä Suomessa.

Suomalaisten turvallisuudesta huolehtimaan kykenemätön maanpetturihallitus on vaihdettava.

11.9.2017

Jouko Piho:

Jumalattomien pahuutta vastaan

Daavid kirjoitti psalmissa 141: ”Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni jumalattomien pahuutta vastaan.”

Minä teen samoin. Tee sinäkin. Rukoillaan yhdessä pahuutta vastaan ja ajetaan se ulos Suomesta.

Tänään olen rukoillut:

- ateismia vastaan
- islamia vastaan
- homoutta vastaan
- haureutta vastaan
- väkivaltaa vastaan
- murhia vastaan
- terrorismia vastaan
- itsemurhia vastaan
- valheita vastaan
- panettelua vastaan
- varkauksia vastaan
- pettämistä vastaan
- ahneutta vastaan
- ylpeyttä vastaan
- kateutta vastaan
- noituutta vastaan
- kommunismia vastaan
- kulttuurimarxismia vastaan
- arvoliberalismia vastaan
- saatananpalvontaa vastaan
- globalismia vastaan
- raha- ja valtaeliittiä vastaan
- illuminaatteja vastaan
- vapaamuurareita vastaan
- tulevaa Antikristusta vastaan
- itse Saatanaa vastaan

10.9.2017

Jouko Piho:

Ovatko Harvey ja Irma –myrskyt ihmisten aikaansaamia ja sääsodankäyntiä?

En tiedä, ovatko Texasia runnellut Harvey-myrsky ja nyt Floridaa moukaroiva Irma-myrsky luonnollisia vai ovatko ne ihmisten tahallaan aikaansaamia, mutta olen lukenut jonkin verran netistä väitteitä, että kyseessä olisi ihmisten aikaansaama sääilmiö. Sehän tiedetään, että säätä voidaan muokata eri keinoin, on HAARPia ja kaikkea mahdollista. Englannin kielessä käytetäänkin sanontaa ”geoengineering”.

Jos näin on, niin myrskyjen tilaajana olisivat Trumpia vastustavat liberaalit, vasemmistolaiset ja rahaeliitin voimat, jotka ajavat ilmaston muutos –huijausagendaa ja Uutta maailmanjärjestystä, jonka aikaansaamiseksi täysin omaatuntoa vailla oleva globalistit ja luciferistit voivat uhrata muutamia kaupunkeja ja vaikka kuinka paljon ihmishenkiä. Tällöin kyseessä olisi sääsodankäynti Trumpin hallintoa vastaan.

Ohessa on linkki artikkeliin, jossa on hiukan valaistusta tähän asiaan.

http://beforeitsnews.com/weather/2017/09/frankenstorm-irma-blows-the-lid-off-of-globalist-agenda-weather-warfare-exposed-like-never-before-2446224.html

10.9.2017

Jouko Piho:

Kaikki uskonnot ovat lähtökohtaisesti pahoja – paitsi juutalaisuus ja kristinusko

Juutalaisuuden ja kristinuskon lähtökohta on oikea Jumala, taivaan ja maan Luoja. Mutta muiden uskontojen lähtökohtana on Jumalaa vastaan kapinan tehnyt Lucifer ja häneen liittyneet langenneet enkelit eli demonit.

Juutalaisuuden ja kristinuskon käytännön harjoittamisessa on ollut ja on paljon virheitä ja puutteita sekä syntisten yksilöiden kohdalla että uskontojen oppien sisällöissä, joihin on tullut mukaan väärää ainesta, kuten juutalaisuudessa oikean Messiaan eli Jeesuksen torjuminen ja kristinuskossa luopumusta ja useita erilaisia harhaoppeja.

Tästä huolimatta nämä kaksi uskontoa, juutalaisuus ja kristinusko, ovat ainoat, joiden lähtökohta on oikea eli ne ovat saaneet alkunsa oikeasta Jumalasta, ei pahoista hengistä, kuten on laita kaikissa muissa uskonnoissa, joissa ihmiset luulevat palvovansa jumalia, mutta he palvovatkin jumaliksi tekeytyviä demoneja.

Tämä on syytä muistaa myös, kun ajattelemme islamia. Islam ei ole samalla viivalla kristinuskon kanssa, vaan islam on viivan toisella puolella. Islam ja kristinusko ovat periaatteessa täysin sovittamattomia keskenään.

Erottava tekijä on Jeesus, joka on kristinuskon mukaan Jumalan Poika ja Pelastaja ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa takia, mutta islamin mukaan Jumalalla ei ole Poikaa eikä Jeesuksen uskota kuolleen ristillä, vaan pelastus tulee omien tekojen kautta. Nämä näkemykset ovat kuin tuli ja vesi eli täysin vastakkaisia. Molemmat käsitykset eivät voi olla oikeita.

Kaikenlainen veljeily ja yhteistyö näiden uskontojen edustajien kanssa on mahdollista vain, jos jompikumpi antaa periksi tai molemmat tekevät kompromisseja uskonsa sisällön kanssa.

10.9.2017

Jouko Piho:

Kelvottomat maansa tuhoavat johtajat

Luin tänään Jeremian kirjan 12. lukua, josta haluaisin nostaa esiin jakeen 10 alkuosan: ”Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhani.”

Sitten selitys: viinitarha on Israel ja paimenet ovat Israelin kelvottomia maallisia johtajia, jotka ovat tuhonneet maansa.

Ja sitten sovellus: viinitarha voi kuvata myös muita maita, kuten Suomea, jonka huonot johtajat ovat pilanneet ja rappeuttaneet.

Mikä neuvoksi?

En usko, että vinoutunutta ja korruptoitunutta tilannetta voitaisiin muuttaa kansannousulla, sisällissodalla tai edes eduskuntavaalien kautta. Ihmiset äänestävät tottumuksesta yhä uudestaan samoja mätiä puolueita ja samoja sokeita johtajia.

Uskon, että Suomen ainoa apu ja muutosvoima tulee ylhäältä, Suomen Kuninkaalta. Suomi tulee saamaan uusia, Jumalan tahtoa kysyviä ja toteuttavia johtajia.

Maanpetturipoliitikot syrjäytetään ja heitetään historian roskatynnyriin maansa kavaltaneina juudaksina.

9.9.2017

Jouko Piho:

Vaihtoehto Saksalle

Helsingin Sanomissa oli tänään 9.9.2017 Anna-Liina Kauhasen kirjoitus Vaihtoehto Saksalle –puolueesta (AFD) ja varsinkin sen kärkiehdokkaasta Alice Weidelista 24.9.2017 järjestettävissä liittopäivävaaleissa.

AFD on uusi puolue, jolle alkusysäyksen antoi eurokriisin hoidon arvostelu, mikä asia oli se, mikä sai Weidelin liittymään puolueeseen.

AFD on tällä hetkellä 10 prosentin kannatuksella Saksan kolmanneksi suurin puolue. Sijoitus on parempi kuin millään sodanjälkeisellä äärioikeistolaisella liikkeellä.

AFD:n puheenjohtajana on edelleen Frauke Petry, mutta hänet melkein syrjäytettiin viime huhtikuussa, koska hän halusi maltillistaa puoluetta. Näin AFD:ssakin käydään samaa kädenvääntöä maltillisten ja radikaalimpien välillä kuin kaikissa muissakin maailman puolueissa.

Sen sijaan puolueen ykköskasvona on 38-vuotias Goldman Sachs -pankissa työskennellyt ekonomisti Alice Weidel, joka puhuu myös mandariinia hänen asuttuaan kuusi vuotta Kiinassa.

Weidel kuuluu siis koulutuksensa ja työkokemuksensa puolesta eliittiin, jota hän muutoin vastustaa. AFD:ssa on paljon muitakin korkeasti koulutettuja. Weidel onkin todennut, että AFD:n ensimmäisestä eduskuntaryhmästä tulee todennäköisesti liittopäivien korkeakoulutetuin. Vaalilistan kärjessä on tohtoreita ja professoreja.

Weidel on populisti, mutta hän perustelee väitteensä aina talousluvuilla ja tieteellä.

Weidel osaa myös kerätä mediahuomiota, kun hän esim. marssi viime tiistaina ulos tv-sudiosta kesken vaaliväittelyn ja sai median pyörimään monta päivää ympärillään.

Weidel on kansallismielinen ja vastustaa muslimien liiallista maahanmuuttoa, Angela Merkeliä ja valtamediaa.

Weidel on myös arvokonservatiivi, mutta siitä huolimatta hän on lesbo ja elää rekisteröidyssä parisuhteessa sveitsiläisen naisen kanssa. Weidelin arvokonservatiivisuus tulee kuitenkin esiin siinä, että hän on samaa mieltä puolueen ohjelman kanssa siitä, että kouluissa ei saisi puhua seksuaalivähemmistöistä. Weidel on sanonut asiasta näin: ”Valtiolla on koulutustehtävä, kotona on vanhempien tehtävä puhua seksuaalisuudesta. Se ei ole lobbausjärjestöjen asia. En halua, että lapsilleni kukaan selittää koulussa, miten heidän näkökulmastaan maailma toimii. Sen haluan itse tehdä.”

9.9.2017

Eräs uskova

Maahanmuuttopolitiikan tuhoisuus

Jokainen meistä on nähnyt videoita, missä valtavat ihmismassat, nuo nuoret miehet, valuvat, kuin laava tuloalueilleen, peittävät sen, kuin tuhoisa heinäsirkkaparvi ja jättävät jälkeensä tuhotun ja roskatun maan.

Näinkö toimivat ihmiset, jotka tulevat pyytämään apua hätäänsä?

Koko maahanmuuttotouhu on mennyt hulluuden puolelle. Koko Suomi on valjastettu näiden Irakilaisten ja somalien ym hoivaamiseen, miesten, jotka itsekin kertovat tulleensa Suomeen, koska heille on luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tänne tulleet eivät ole pakolaisia, eivät turvapaikanhakijoita, eivät edes siirtolaisia.

He ovat laittomasti maahan tulleita, rikollisia.

Rikollisia kuuluisi kohdella rikollisina, ei vip-vieraina. Heille annetaan sellainen viesti, ettei Suomen laeilla ja rajoilla ole mitään merkitystä -ja niinhän todellisuudessa heidän kohdallaan onkin.

Irakilaisia on lisäksi mahdotonta palauttaa, koska kotimaa ei heitä enää ota vastaan –kas kummaa –ja karkotusmääräyksen saaneetkin jäävät maahan loisimaan maailman tappiin asti.

Kun Torniosta alkoi vyöryä maahamme toisen valtion kansalaisia pidäkkeettömästi, meille kerrottiin, että he ovat täällä vain tutkinnan ajan ja sitten suurin osa poistetaan maasta. Nyt kuitenkin puhutaan asuntomarkkinoiden romahtamisesta, koska näille maahantunkeutujille annetaan etuoikeus vuokra-asuntoihin ja omat kansalaiset saavat jäädä veneen alle. Laittomat ovat siis kuitenkin jäämässä maahamme?

Auttaminen on kaunis asia, mutta mikään moraali ei vaadi tukemaan vieraita kansakuntia omaksi velaksi. Se on Pölhö-Kustaan politiikkaa, josta on tehtävä loppu. Ongelmaa ei voida ratkaista vastaanottamalla, sillä tulijat eivät vastaanottamalla lopu, mutta Suomen valtion ja kuntien rahat ylläpitoon ja kotouttamiseen loppuvat – ovat loppuneet jo, ja narun pää on vetäjien kädessä.

Tällä hetkellä maailmassa on käynnissä kristittyjen kansanmurha. Tuhansittain kristittyjä perheitä pienine lapsineen kuolee kidutettuina juuri muslimien, näiden suojeltujen toimesta. Unkarin rajojen tienoilta, metsistä, on löydetty tänne rynnänneiden puhelimia, joita he ovat heittäneet pois peittääkseen henkilöllisyytensä ja hävittäessään paperinsa. Puhelimista on löydetty tuhansittain videoita kidutuksista ja murhista, joihin tulijat ovat olleet osallisina. Lienee turha kysyäkään, kertovatko he väkivaltaisesta taustastaan meille tullessaan.

Nämä kristityt olisivat niitä hädänalaisia, joita todella pitäisi ja kuuluisi auttaa, mutta harvassa löytyy heitä auttavat, edes tällaisessa jälkikristillisessä maassa, kuin Suomessa. Tämä on taivaaseen asti huutava vääryys! Hädänalaisimmat eivät edes pääse yrittämään matkalle turvaan, vaan joutuvat piileskelemään muslimeita, jotka välittömästi tappavat heidät tavatessaan.

Suomessa eletään jonkinlaisessa hurmoksessa nykyisen invaasion alaisuudessa. Jos sitä ja muslimeja uskaltaa arvostella, saa vastaukseksi välittömästi taikasanan ”rasisti”.

Suurin osa rasismia huutelevista ei ymmärrä, että islam ei ole rotu! Islamin arvostelu ei ole rasismia, vaan realismia. Jokainen voi halutessaan tutustua, mitä islam opettaa ja mihin opetuksillaan tähtää. Se kieltää kaiken toisin ajattelun hengen menettämisen uhalla, se kunnioittaa allahia raiskaamalla toisuskoisia, koska heidän oppinsa mukaan muslimin raiskaama nainen muuttuu muslimiksi ja kuollessaan heidän kynsissään pääsee paratiisiin. Raiskaamalla he siis tekevät lähetystyötään. Lännessä he elävät "sodan huoneessa", jossa heidän statuksensa oikeuttaa hävittämään ja tuhoamaan kaikkea eteensä osuvaa. Jo lapsesta heidät kasvatetaan vuodattamaan vääräuskoisten verta, koska se on ainoa varma keino päästä paratiisiin. Siksi äidit, rakkaudestaan lapsiinsa, kannustavat heitä marttyyreiksi.

Islam pitää tuntea. On todella kauhistuttavaa, että maahamme päästetään tuollaista uskoa edustavia nuoria miehiä vapaasti kulkemaan joukossamme. Uskon elementti on täysin vaiettu maahanmuuttokeskusteluissa ja puhutaan "ääriaineksista" ja "maltillisista". Jälkimmäisiä ei ole olemassakaan. Koraani vaatii jokaista muslimia ja edellyttää tarvittaessa toimimaan. Nyt on meneillään invaasio, jota jo vuosia on opetettu julkisestikin Ruotsissa, Englannissa jne. He tähtäävät maailmanvalloitukseen "käyttämällä hyväkseen lännen humaanisuutta". Se tulee tapahtumaan heidän itsensä pistämättä tikkua ristiin, lännen katkaistessa oman kaulansa humaanisuudellaan.

Maailmassa on n. 3000 eri uskontoa tai niiden haaraa, muttei yhtään yhtä hirvittävää ja vältettävää, kuin islam. Isiksen toimintaa paheksutaan ja pidetään ääritoimintana, mutta se on islamia puhtaimmassa muodossaan. Islam on aina, kautta aikojen ollut tappamisen, väkivallan ja alistamisen uskonto ja sitä se on edelleen tänäkin päivänä.

Jokainen maa, mihin sen on annettu pesiytyä, on joutunut suuriin ongelmiin. Muslimi ei saa eikä voi integroitua vääräuskoiseen maahan, se on koraanissa kielletty ja suuri synti. He noudattavat oppiaan kuolemaan asti ja sen toteaminen tulee maassammekin näkymään hyvin pian. Valehtelemalla he toteuttavat oppinsa leviämistä hyväuskoisten parissa.

Mitä Suomen lainsäädännölle on tapahtunut? Miten tämä hulluus sallitaan?

Olen aina luullut, että se on kirjoitettu suojelemaan ja edistämään suomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta, mutta olen tainnut olla aivan väärässä.

Nyt päivittäin saamme lukea, miten lakiin vedoten milloin raiskaaja on PAKKO vapauttaa liiallisen julkisuuden takia, moniraiskaaja on PAKKO jättää tuomitsematta, koska hänellä on muita rikoksia jo entuudestaan lieventävänä asianhaarana, vaaralliset psykopaattivangit on PAKKO vapauttaa, turvallisista maista tulleet laittomat rajanylittäjät on PAKKO ottaa meille hoitoon, meidän on PAKKO käsitellä karkotuspäätöksen saaneiden valitukset kahdessa oikeusasteessa meidän varoillamme, itsenäisen Suomen rajojen on PAKKO olla apposen auki kaikkien kulkijoiden tulla ja jäädä, tahtonsa mukaan, vaarallisimmat rikolliset on PAKKO jättää Suomeen vaikka saisivat karkotuspäätöksen, koska he voivat omassa maassaan saada kovan rangaistuksen, meidän on PAKKO elättää koko maailma omalla maaperällämme, koska se on humaanisuutta, meidän on PAKKO asuttaa maahanmuuttajat, vaikka omille ei asuntoja löydy, työnhaussa maahanmuuttajalle on PAKKO antaa etusija, meidän on pakko hyväksyä heidän invaasionsa, vaikka kansalaisemme saavat elää pelon vallassa, meidän on PAKKO sulkea silmämme, vaikka totuus on nenämme edessä...

JA JOS ARVOSTELEMME TÄTÄ HULLUUTTA, MEIDÄN ON PAKKO OLLA RASISTEJA.

Maamme on suuressa vaarassa, toivottavasti ei vielä menetetty. Siihen suuntaan olemme kuitenkin menossa tässä hurmoksellisessa auttamishalussa, mikä kohdistuu täysin väärään ihmisjoukkoon.

Päättäjämme on valittu eduskuntaan hoitamaan Suomen ja suomalaisten asioita, edistämään tämän maan parasta ja varjelemaan sitä ulkoiselta uhalta. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen: Tärkeimpiä ovat vieraat, ei ne hätää kärsivämmät, vaan ne, jotka ovat röyhkeimpiä. Kaikki tämä tapahtuu Suomen ja suomalaisten kustannuksella. Päättäjämme keskittyvät edistämään maamme islamilaistumista ja vieraiden päätäntävallan lisäämistä. Se on vastenmielistä, isänmaan ja kansan pettämistä.

Toivoisin, että päättäjämme muistaisivat olevansa suomalaisia, ei mitään yleisglobaaleja kyläpäälliköitä, joille isänmaallisuus ja kansallisvaltio ei enää merkitse mitään.

Suomi on kalliisti lunastettu, eikä sitä meiltä viedä!

Jumala Suomea varjelkoon.

9.9.2017

Auringon purkauksen aiheuttamat revontulet kuin kyyhkynen tai kotka

Raimo Hynynen lähetti minulle seuraavan tekstin.

”Keskiviikon (6.9.17) suureen roihuun liittynyt Auringon koronan massapurkaus saapui odotetusti perjantain vastaisena yönä Maan magneettikehään. Massapurkaus aloitti klo 01:56 vakavan geomagneettisen myrskyn (G4, Kp8), jonka häiriöt olivat suurimpia Suomessa mitattuja nykyisen aurinkosyklin aikana eli viimeiseen yhdeksään vuoteen. Näin suuret geomagneettiset häiriöt voi aiheuttaa lieviä jännitehäiriöitä sähkönjakelun kantaverkossa. Myös satelliittiyhteydet voivat kärsiä häiriöistä ja satelliittipaikannuksen laatu heikentyä.

Tämä auringon purkaus ei ollut vuosisatojen historiassa erikoisen suuri eli G5 tai G5+ luokkaa. Laitan siksi, että alla olevassa linkissä on Rovaniemellä otettu valokuva joka minulle toi kyyhkysen kuvan mieleen. Kyyhkynen tarkoittaa Pyhää Henkeä. Minulle tuli edelleen mieleen, että onko Herra armossaan vuodattamassa Pyhää Henkeään Suomen päälle. Rukoillaan, että näin tapahtuu.”

Kuva revontulista: http://spaceweathergallery.com/indiv_upload.php?upload_id=138948

Jouko Pihon kommentti:

Revontulikuvassa voi nähdä kyyhkysen hahmon, mutta ehkä myös toisen linnun eli kotkan kuvan. Kuten Raimo Hynynen kirjoitti, kyyhkynen kuvaa Pyhän Hengen vuodatusta ja suurta hengellistä herätystä Suomessa, kun taas kotka kuvaa voimaa, itsenäisyyttä, vapautta, profeetallisuutta ja Suomen nousua Pohjolan voimakkaimmaksi valtioksi.

6.9.2017

Jouko Piho:

Uuden puolueen perustaminen siirtyy

Olen tullut muutaman muun henkilön kanssa siihen tulokseen, että emme perusta vielä tässä vaiheessa (jos koskaan) uutta kristillistä ja kansallismielistä puoluetta. Tarve on kyllä ilmiselvä, mutta kaikki palaset eivät ole valmiina ja kohdallaan.

Itse asiassa tilanne on se, että sisäpiirin ihmiset eivät ole edes tavanneet koskaan toisiaan, joten päätimme pitää ensin keskustelu- ja neuvottelutilaisuuden 17.9.2017 Helsingissä, jotta voimme tutustua toisiimme ja ajatuksiimme. Jos olet uskova ja kansallismielinen ja kiinnostunut tulemaan mukaan, ota minuun yhteyttä (jouko.piho@kolumbus.fi), niin kerron tarkemman ajan ja paikan.

Koemme myös, että meidän on ensin odotettava, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu lähimmän puolen vuoden aikana. Voi nimittäin olla, että tapahtuu sellaisia asioita, jotka vaikuttavat suuresti mahdollisen puoluehankkeen menestymiseen.

Koemme myös, että nyt on kyse niin vakavista asioista, että tässä eivät enää ihmisten puheet ja kirjoitukset auta. Nyt tarvitaan Korkeimman apua. Uskon, että tulemme sitä saamaan. Muuten tästä ei tule yhtään mitään.

Kyse on myös siitä, että voi olla, että tällainen uusi puolue syntyy aikanaan, mutta muiden toimesta niin, että minä en ole välttämättä siinä mukana.

6.9.2017

Todellinen amerikkalaisuus

Yhdysvaltalainen radiojuontaja Alex Jones puhuu tässä videossa https://youtu.be/_sXAreNhCR8 todellisesta amerikkalaisuudesta, jossa erilaiset ihmiset auttavat toisiaan. Rotujen välinen vihamielisyys ei kuulu Amerikkaan, mutta USAn taustalla vaikuttava raha-ja valtaeliitti lietsoo, järjestää ja rahoittaa tahallaan rotumellakoita, jotta näin jakaantunutta kansakuntaa olisi helpompi hallita.

4.9.2017

Suosittelemani nettisivusto

Suosittelen kaikille englantia osaaville kristillistä lopunajan nettilehteä The Global Watch Weekly osoitteessa http://www.globalwatchweekly.com/index.htm .

Lehti kirjoittaa ajankohtaisista tapahtumista, jotka johtavat Uuden maailmanjärjestyksen illuminaattiseen maailmanhallitukseen, mutta myös Raamatun profetioista, joiden mukaan Jeesuksen Kristuksen messiaaninen valtakunta tulee lopulta kukistamaan tämän antikristillisen ja orwellimaisen painajaisimperiumin.

30.8.2017

Jouko Piho:

Taistelu on meidän ja heidän välillä

Kirjailija ja tutkija Anthony Sutton (1925-2002) on sanonut osuvasti: ”Meidän täytyy hylätä oikeiston ja vasemmiston ansa, joka on hegeliläinen loukku jakamiseen ja valvontaan. Taistelu ei ole oikeiston ja vasemmiston välillä. Taistelu on meidän ja heidän välillä.”

Keitä ”he” ovat?

Suttonin mainitsemat ”he” ovat illuminaatteja, vapaamuurareita, Skull and bones –tapaisten salaseurojen jäseniä, kuten Bushit, eli maailman raha- ja valtaeliittiä, joka hallitsee pankkimaailmaa, luotonantoa, mediaa, viihdettä, yliopistoja, oikeuslaitosta, kirkkoja ja eri maiden hallituksia.

”He ” haluavat yhä suurempaa valtion ja valtioiden liittymien kuten EU:n keskittynyttä valtaa, jossa yksilö poljetaan maahan ja jossa sananvapaus kaventuu päivä päivältä, kun kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kuin poliittinen johto tahtoo. Jos olet eri mieltä, sinua sensuroidaan, haukutaan, sinusta valehdellaan, potkitaan pois töistä tai estetään uralla eteneminen. Jotkut leimataan mielisairaiksi ja passitetaan laitoksiin ja jotkut yksinkertaisesti tapetaan, mutta se lavastetaan itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.

Tätä on pahan valta. Me olemme menossa kohti pahan absoluuttisen vallan pimeintä aikaa.

Suurin osa Suomen puolueista, mediasta, oikeuslaitoksesta ja yliopistoista sekä osa kirkoista tukee tällaisen pahuuden kehittymistä, jossa kaikki valta päätyy lopulta yhden miehen käsiin, jota on kumarrettava ja jonka merkki on otettava itseensä.

Tähän antikristilliseen imperiumiin ei ole pakko mennä mukaan. Mutta jos ihmiset äänestävät edelleen nykyisiä puolueita (poislukien Perussuomalaiset), niin Suomestakin tulee vääjäämättä Antikristuksen maailmanlaajuisen valtakunnan orjamaakunta, jossa kaikkia toisinajattelijoita, varsinkin uskovia, vainotaan.

Suomi voisi vielä valita toisin.

20.8.2017

Jouko Piho:

Barcelonan päärabbi: ”Eurooppa on menetetty!”

Newsmax-lehti kertoi eilen 19.8.2017 Barcelonan päärabbin Meir Bar-Henin sanoneen juutalaisille: ”Eurooppa on menetetty radikaalille islamille. Muuttakaa Israeliin.”

Espanjan juutalaisyhteisöjen liitto oli rabbin kanssa eri mieltä ja sanoi lausunnossaan, että Espanjan juutalaiset luottavat valtion turvallisuusjoukkoihin, jotka työskentelevät päivittäin estääkseen radikaaleja fanaatikkoja ja islamisteja kylvämästä kaaosta ja tuskaa kaupungeissamme.

Eipä kannattaisi luottaa. Hitlerin aikana jotkut juutalaiset näkivät vaaran ja pakenivat Saksasta ajoissa, kun taas jotkut luottivat sivistyneeseen Saksaan, että kyllä he ovat kunnon kansalaisina turvassa - ja joutuivat tapettaviksi.

Samoin on nyt. Juutalaisten on parempi lähteä Euroopasta ja muuttaa Israeliin. Se on parasta heidän turvallisuutensa takia, ja se on myös Jumalan tahto.

Kantaeurooppalaiset eivät taas voi muuttaa pois omasta maastaan minnekään, ainakaan suurissa määrin, joten Euroopan ainoa mahdollisuus selvitä on ajaa maanosaamme tunkeutuneet islamistit pois takaisin omiin maihinsa eikä päästää enää yhtään mukaturvanpaikanhakijaa Eurooppaan. Koska rajalla ei voida tietää, kuka on tavallinen ihminen ja kuka on jihadisti, on ongelmaan vain yksi ratkaisu ja se on selkeä päätös, että mikään Euroopan maa ei ota enää vastaan yhtään spontaania valepakolaista paitsi valitsemalla itse oikeita pakolaisia leiriltä, jos jokin maa haluaa niin tehdä.

Lähde:

http://www.newsmax.com/Newsfront/Barcelona-rabbi-Jews-move/2017/08/19/id/808603/?ns_mail_uid=19980606&ns_mail_job=1748702_08202017&s=al&dkt_nbr=010102rdtg2v

19.8.2017

Jouko Piho:

Irti kommunismista!

Maailmassa on vallalla voima, joka haluaa tuhota kansallisvaltiot, kristinuskon ja yksilön vapaudet.

Voiman nimi on kommunismi.

Tosin sitä nimeä ei enää juurikaan käytetä.

Nykyisin puhutaan sen sijaan globalismista, kansainvälisyydestä, monikulttuurisuudesta ja Euroopan unionista.

Samasta asiasta on kuitenkin kyse. Globalismi on kommunismia, kansainvälisyys on kommunismia, monikulttuurisuus on kommunismia ja Euroopan unioni on kommunismia, koska ne kaikki vihaavat kansallisvaltioita, kristinuskoa ja yksilön vapauksia.

Minä vihaan ja vastustan kommunismia. Haluan toimia sen hyväksi, että Suomi vapautuu kommunismin ja sen valepukuisen muunnoksen eli kulttuurimarxismin ikeestä.

Sanottakoon lopuksi, että tietenkin oikea kansainvälisyys on OK ja eri kulttuurit ovat rikkaus, mutta valistuneet ihmiset tietävät kyllä, mitä minä tarkoitan. Aivopestyt eivät taasen käsitä tästäkään kirjoituksesta yhtään mitään.

19.8.2017

Jouko Piho:

Uusi kansallismielinen puolue perustetaan viikon kuluttua

Viikon kuluttua eli 27.8.2017 on tarkoitus perustaa Suomeen uusi kansallismielinen puolue eli tarkkaan ottaen ensin yhdistys, joka hakeutuu sittemmin puolueeksi 5000 kannattajakortin keräämisen jälkeen.

Puolueella on jo nimi, mutta se julkistetaan vasta perustamisen jälkeen.

Jos haluat tulla mukaan rakentamaan uutta puoluetta, ota minuun yhteyttä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jouko.piho@kolumbus.fi. Voisit olla aluksi mukana uuden puolueen sähköpostiryhmässä ja auttaa sittemmin meitä korttien keräämisessä. Myös paikallisosaston perustaminen tulee aikanaan ajankohtaiseksi. Ja lopuksi voisit harkita kansanedustajaehdokkuutta huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa.

Olen tiivistänyt oheen neljä uuden puolueen keskeistä ajatusta ja tavoitetta.

1. Puolue on kristillisiä ja perinteisiä arvoja korostava isänmaallinen ja kansallismielinen puolue. Puolue on kristinuskoa, kansallisvaltioita ja perinteisiä arvoja tuhoavaa arvoliberaalia, globalistista ja kulttuurimarxilaista Uutta maailmanjärjestystä vastaan, jonka Suomen vastaisia ohjeita lähes kaikki puolueet noudattavat.

2. Maahanmuuttopolitiikkaa on järkeistettävä. Työtä tekeviä maahanmuuttajia tarvitaan, mutta pakolaisten vastaanotto on lopetettava kokonaan. Vääriin käsiin päätyvä tehoton kehitysapu on lopetettava. Kaikki apu on annettava Suomen köyhille ja apua tarvitseville.

3. Suomen tulee erota eurosta ja EU:sta. Suomen ei tule liittyä Natoon. Suomella tulee olla oma vahva puolustus ja hyvät suhteet sekä itään että länteen. Suomen tulee olla suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella oleva puolueeton maa.

4. Suomen valtion tulee irtaantua kansainvälisten pankkien velkaorjuudesta ja laskea liikkeelle itse oma valuuttansa markka. Suomen kansallisomaisuuden myynti ulkomaisille yhtiöille on lopetettava. Markkinataloutta on säänneltävä ja valvottava pankkien ja suuryhtiöiden liiallisen vallan hillitsemiseksi sekä rahanpesun ja veronkierron estämiseksi. Sen sijaan pk-yritysten toimintaedellytyksiä on parannettava.

19.8.2017

Jouko Piho:

Jo riittää tämä hulluus

Jo riittää tämä hulluus.

Hallituksella on verta käsissään. Hallituksen on erottava.

Myös eduskunnalla on verta käsissään. On järjestettävä uudet vaalit, jotta Suomi saisi Suomen etua ajavia kansanedustajia.

Ja myös valtamedialla on verta käsissään, kun se on myötäillyt kritiikittä vallanpitäjien tuhoisaa politiikkaa.

Maahanmuuttopolitiikkaa on muutettava täydellisesti. Vain työperäinen ja muu asiallinen maahanmuutto hyväksytään.

Pakolaisia ei tule ottaa Suomeen ollenkaan, koska pakolaisuutta käytetään tekosyynä islamin levittämiseen, jihadiin sekä oman elintason nostamiseen ilman työn tekemistä eli Suomen veronmaksajien kustannuksella tapahtuvaan loisimiseen. Apua on annettava kriisialueiden lähettyvillä.

Suomessa olevat ISIS-taistelijat, Supon tietämät radikaalit muslimit ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt on välittömästi karkotettava Suomesta ilman valituslupaa. Lentokoneessa kiljuminen ei saa vaikuttaa asiaan.

Terroriteosta on säädettävä kuolemantuomio.

Suomeen on saatava hallitus, joka kykenee suojelemaan suomalaisia. Nykyinen hallitus sanoo tehneensä kaiken mitä on tehtävissä, mikä on vale, koska juuri nykyinen hallitus on omilla toimillaan mahdollistanut turvattomuuden lisääntymisen Suomessa, ensin raiskauksien ja nyt myös murhien muodossa.

14.8.2017

Jouko Piho:

Puoluehanke jatkuu

Ilmoitin eilen, että uuden puolueen hankkeessa on tullut iso muutos enkä ole vielä päättänyt, mitä teen tämän jälkeen.

Pyysin myös kannanottoja sen suhteen, mitä tekisin. Noin puolet oli hanketta vastaan ja noin puolet rohkaisi jatkamaan.

Olen tehnyt tänään päätöksen, että puoluehanke jatkuu. En etsi omaa kunniaani, vaikka jotkut niin luulevat. Minä en tee rahalla ja maineella yhtään mitään. Minua ajaa vain eteenpäin sisäinen tuli ja näky, että näin pitää tehdä. Etsin Jumalan kunniaa ja Suomen parasta. Odotan sekä hengellistä että kansallista herätystä, jonka takia yhdistän uskoa ja politiikkaa siekailematta ja ennen näkemättömällä tavalla toisiinsa.

Uuden puolueen suunnittelukokous ja mahdollisesti myös yhdistyksen perustamiskokous pidetään muutaman viikon sisällä.

Jos olet kiinnostunut tulemaan tavalla tai toisella uuden puolueen toimintaan mukaan, ota minuun yhteyttä yksityisviestitse Facebookissa tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jouko.piho@kolumbus.fi.

Pyydän edelleen myös nimiehdotuksia uudelle puolueelle.

13.8.2017

Jouko Piho:

Iso muutos uuteen puoluehankkeeseen

Kirjoitin jokin aika sitten uuden kansalliskonservatiivisen ja kristillisisänmaallisen oikeistopuolueen perustamishankkeesta.

Nyt asiaan on tullut iso muutos.

On käynyt ilmi, että uuden puolueen toinen puuhamies, joka ei halua nimeään julkisuuteen, on sitä mieltä, että minä en sovi puolueen näkyväksi keulahahmoksi, koska kirjoitukseni netissä ovat olleet vuosien mittaan hänen mielestään liian erikoisia ja sellaisia, joista media repisi helposti negatiivisia otsikoita, mikä voisi tuhota puolueen parissa päivässä. Olen asiasta eri mieltä, mutta näin hän kokee.

Minun pitäisikin olla tämän henkilön mielestä vain taustalla näkymättömissä niin, ettei minua yhdistettäisi puolueeseen.

Koska en voi lakata kirjoittamasta kaikenlaisista aiheista rohkeasti ja räväkästikin ja koska haluaisin toimia uuden puolueen hyväksi myös näkyvästi ja julkisesti esim. puhumalla ja kirjoittamalla, niin koska sellainen ei olisi mahdollista tämän henkilön mielestä, niin olen tullut siihen loppupäätelmään, että en voi toimia yhdessä toimintaani voimakkaasti rajoittavan henkilön kanssa.

En ole vielä päättänyt, mitä teen tämän jälkeen. Ymmärrätte varmaan, että olo on aika sekava.

Pyydän teiltä kannanottoja, mitä tekisin. Jatkanko uuden puolueen suunnittelua ilman tätä toista puuhamiestä vai luovunko koko ideasta? Jos jatkan puolueen kehittämistä, kuka haluaisi olla mukana?

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos joku haluaa jatkaa uuden puolueen suunnittelua tämän toisen henkilön kanssa, se on OK ja hieno asia. Toivon hänelle ja hänen puoluehankkeelleen kaikkea hyvää.

13.8.2017

Jouko Piho:

Dennis Pragerin video 5

Dennis Prager on amerikkalainen kirjailija ja suosittujen radion puheohjelmien isäntä, joka on tehnyt useita lyhyitä suomeksi tekstitettyjä videotietoiskuja siitä, mikä erottaa vasemmiston ja oikeiston toisistaan.

Ohessa on linkki viidenteen 5:53 minuutin videoon, jossa Prager puhuu siitä, miten vasemmisto ja oikeisto suhtautuvat eri lailla siihen, miten yhteiskunta saadaan paremmaksi.

Vasemmisto kiinnittää huomiota yhteiskunnan puutteisiin ja heikkouksiin, kun taas oikeisto pitää tärkeimpänä yksilön moraalista parantumista.

Pragerin selkeät puheet yksilöiden vastuusta ovat järkeviä ja Raamatun mukaisia, koska yksilöistähän yhteiskuntakin koostuu. Yhteiskunta muuttuu paremmaksi, kun ihmiset muuttuvat paremmiksi.

Tässä Pragerin video 5: https://www.youtube.com/watch?v=GPVDfhXQfw8.

10.8.2017

Jouko Piho:

Dennis Pragerin video 4

Dennis Prager on amerikkalainen kirjailija ja suosittujen radion puheohjelmien isäntä, joka on tehnyt useita lyhyitä suomeksi tekstitettyjä videotietoiskuja siitä, mikä erottaa vasemmiston ja oikeiston toisistaan.

Ohessa on linkki neljänteen 5:11 minuutin videoon, jossa Prager puhuu siitä, miten vasemmisto ja oikeisto suhtautuvat eri lailla tosiasioihin. Vasemmisto kieltää ikävät tosiasiat, kuten ihmisen oman pahuuden, koska sen myöntäminen on liian tuskallista, ja syyttää maailman pahuudesta kaikkia muita paitsi itseään. Oikeisto sen sijaan tunnustaa ikävät tosiasiat ja ottaa vastuun myös ihmisen omasta pahuudesta eikä syytä kaikesta yhteiskuntaa eli muita ihmisiä.

Erilainen suhtautuminen tosiasioihin tulee esille myös siinä, että vasemmisto kieltää ilmiselvät erot miesten ja naisten välillä niin fyysisesti, hormonaalisesti kuin aivojen rakenteissakin, mutta oikeisto myöntää miesten ja naisten eroavuudet.

Pragerin selkeät puheet ovat tervettä maalaisjärkeä nykyisen järjettömyyden keskellä.

Tässä Pragerin video 4: https://www.youtube.com/watch?v=IC7ZU5vGPy0 .

9.8.2017

Jouko Piho:

Jumalan, kreationismin ja Laura Huhtasaaren puolustus

Perussuomalaisten presidenttiehdokasta Laura Huhtasaarta on pilkattu ja vähätelty siksi, että hän on ilmoittanut olevansa kreationisti. Puhutaan hörhöstä hihhulista.

Kuten Jussi Halla-aho on todennut, nyt ei olla valitsemassa uskonnonopettajaa, vaan presidenttiä Suomelle. Koska Suomessa on sekä kristittyjä että ateisteja ja vielä eri tavalla uskovia, ei presidentin henkilökohtaisella uskolla tai sen puutteella ole merkitystä verrattuna siihen, miten hän muutoin hoitaa tehtävänsä.

Mutta mitä tulee itse asiaan, niin ihmisten on syytä tietää, että kreationismia on monenlaista. En tiedä, millaista kreationismia Laura Huhtasaari edustaa, mutta luettelen tässä yleisimmät kreationismin oppisuunnat: vanhan maan kreationismi, aukkojen kreationismi, nuoren maan kreationismi, älykäs suunnittelu, progressiivinen kreationismi ja teistinen kreationismi.

Näiden eri käsitysten välillä on suuria eroja sen suhteen, milloin maapallo on luotu tai miten ihminen on syntynyt. Yhteistä kaikille käsityksille on kuitenkin vakaa usko siihen, että on olemassa Jumala, joka on kaiken olemassa olevan elämän ja eri elämänmuotojen Luoja – tavalla tai toisella. Ei siis uskota siihen, että elämä ja erittäin monimutkainen ihminen olisivat voineet syntyä itsestään ilman voimallista ja viisasta suunnittelijaa.

Näin ajatellen minun käsittääkseni suurin osa suomalaisista on jonkin sortin kreationisteja, koska he uskovat Korkeimman voiman olemassa oloon eivätkä he ole ateisteja tai agnostikkoja.

Ongelma taitaa syntyä siitä, että suuri yleisö luulee kreationismilla tarkoitettavan vain nuoren maan kreationismia, jonka mukaan sekä ihminen että maapallo on luotu n. 6000 – 10000 vuotta sitten. Heidän on hyvä tietää, että on olemassa myös vanhan maan kreationistinen koulukunta, jonka mukaan Aadam kyllä luotiin n. 6000 vuotta sitten, mutta maapallo on luotu aikaisemmin ollen miljardeja vuosia vanha.

En ota nyt kantaa siihen, kumpi kreationistinen suuntaus on oikea vai onko jokin noista edellä mainitsemistani muista kreationismin opeista oikea. Oleellisinta on se, että kaikki kreationistit uskovat Luojaan, joten tällä perusteella suurin osa suomalaisista on kreationisteja.

Ne jotka eivät usko Luojaan, ovat sitten uskossa sattumanvaraiseen ja suunnittelemattomaan kehitykseen, jossa syntyy hyvin monimuotoisia ja monimutkaisia elämänmuotoja ilman tekijää.

Kyllä, uskossa he ovat. Tiedosta ei ole kyse, vaan uskomukseen perustuvasta maailmankatsomuksesta. Ateistit ovat täysiä uskon hörhöjä ja hihhuleita. Minä jään uskossani täysin heidän varjoonsa, koska minulla ei ole noin suurta uskoa, että valtavan ihmeellinen elämä kaikkine avaruuden ja maapallon kasvi- ja eläinrikkauksineen ihmisestä puhumattakaan olisi voinut syntyä ilman Jonkun tahtoa ja kykyä luoda tämä kaikki.

Sanottakoon vielä, että toki lajinsisäistä muutosta eli mikroevoluutiota tapahtuu, mutta makroevoluutiota lajista toiseen ei tapahdu ja itse elämän alku vaatii enemmän kuin vain jonkin sattuman.

Tulee mieleeni esimerkki vaatekaupan näyteikkunassa somistustyötä tekevästä henkilöstä, joka laittaa vaatteita mallinuken ylle. Ateisti sanoisi, että mallinukke on ilman muuta jonkun ihmisen tekemä. Se ei ole voinut syntyä itsestään. Mutta samainen ateisti väittäisi kuitenkin, että mallinukkea vaatettava miljoonia kertoja nukkea monimutkaisempi ja ennen kaikkea elävä ihminen on syntynyt täysin ilman tekijää jostain alkulimasta miljoonien vuosien aikana vähitellen kehittymällä.

Kuinka käsittämättömän suuri onkaan ateistin usko – ja kuinka järjetön!

Ja tällaista hulluutta sitten opetetaan Suomen kouluissa muka tieteenä. Evoluution opetus on ehdottomasti lopetettava kaikissa kouluissa ja tilalle on saatava kreationismin opetusta.

Evoluution opettaminen on kapinaa Jumalaa vastaan ja Jumalan valtasuuruuden kieltämistä. Ateismi ja evoluutio ovat majesteettirikoksia.

Ainoa syy, miksi evoluutiota opetetaan, on se, että ei haluta uskoa Jumalaan. Siksi on kehitetty vaihtoehtoinen tieteelliseltä kuulostava selitysmalli, joka on kuitenkin täyttä satua ja todistamattomia oletuksia toisensa perään.

Tämän huomasi vanhemmalla iällään Charles Darwinkin, joka pahoitteli sitä, että hänen nuorena miehenä esittämänsä epäkypsät ajatukset olivat levinneet ympäri maailman kulovalkean tavoin.

Raamatun mukaan vain hullu sanoo sydämessään, että Jumalaa ei ole. Olkaamme siis ylpeästi Luojaan uskovia kreationisteja, vaikka meillä olisikin yksityiskohtiin nähden erilaisia tulkintoja. Ihmisen tieto on joka tapauksessa aina vajavaista. Oleellista on käsittää pääasia eli Jumala on ja Luoja on. Sen sanominen ei ole hörhöilyä vaan viisautta ja ymmärrystä.

9.8.2017

Jouko Piho:

Dennis Pragerin video 3

Dennis Prager on amerikkalainen kirjailija ja suosittujen radion puheohjelmien isäntä, joka on tehnyt useita lyhyitä suomeksi tekstitettyjä videotietoiskuja siitä, mikä erottaa vasemmiston ja oikeiston toisistaan.

Ohessa on linkki kolmanteen 5:42 minuutin videoon, jossa Prager puhuu siitä, miten vasemmisto ja oikeisto suhtautuvat USAn historiaan hyvin eri tavalla. Vasemmisto näkee Amerikan historiassa enemmän huonoa kuin hyvää ja oikeisto näkee Amerikan historiassa enemmän hyvää kuin huonoa.

Tässä Pragerin video 3:

https://www.youtube.com/watch?v=SpIbLxAYOhg

8.8.2017

Jouko Piho:

Dennis Pragerin video 2

Dennis Prager on amerikkalainen kirjailija ja suosittujen radion puheohjelmien isäntä, joka on tehnyt useita lyhyitä suomeksi tekstitettyjä videotietoiskuja siitä, mikä erottaa vasemmiston ja oikeiston toisistaan.

Ohessa on linkki toiseen 5:39 minuutin videoon, jossa Prager puhuu siitä, miten oikeisto tekee eri asioiden kohdalla oikean järkeen perustuvan kysymyksen ”Tekeekö se hyvää?”, kun taas vasemmisto tekee väärän tunteisiin perustuvan kysymyksen ”Tuntuuko se hyvältä?”. Näihin erilaisiin kysymyksiin vastaaminen johtaa hyvin erilaiseen politiikkaan.

Kannatan ehdottomasti Pragerin selväjärkisiä ajatuksia. Vasemmiston politiikka on todellakin sellaista epärealistista ja tunteenomaista unelmahöttöä kuten on aina sanottu. Suomessa ei ole yhtään oikeistolaista puoluetta, mutta sellainen tarvittaisiin.

Tässä Pragerin video 2:

https://www.youtube.com/watch?v=_rOb_z-yYrU .

8.8.2017

Jouko Piho:

Hylkäys tuli Perussuomalaisilta

Jussi Halla-ahon valinnan jälkeen hain 20.6.2017 jäsenyyttä Perussuomalaisissa, koska katsoin, että puolue on muuttunut niin paljon omia näkemyksiäni vastaavaksi, että voisin ajatella toimivani Perussuomalaisissa.

Sain tänään 8.8.2017 vastauksen, että jäsenyyshakemukseni on hylätty. Ilmoituksessa ei ollut mitään perusteluja hylkäämiselle.

En tiedä, miksi minua ei hyväksytty Perussuomalaisiin. Voi olla, että kyse on vain lievästi sanottuna värikkäästä persoonastani, mutta voi olla myös niin, että koska olen kahden viime viikon ajan kirjoittanut julkisuudessa uuden kristilliskansallismielisen oikeistopuolueen tarpeesta, niin mikäli tällainen kirjoitteluni on mennyt PS:n puoluehallituksen tietoon, niin se on ehkä katsottu esteeksi jäsenyydelleni PS:ssa.

Olen tosiaan ollut viimeiset kaksi viikkoa sitä mieltä, että paikkani ei ole sittenkään Perussuomalaisissa, mutta päätin kuitenkin jäädä odottamaan puolueen omaa päätöstä. Nyt se on tullut ja asia on selvä. Jos päätös olisikin ollut myönteinen, olisin joutunut pohtimaan vielä vakavasti, kumman valitsen, Perussuomalaiset vai uuden puolueen perustamisen. Nyt en tarvitse sellaista pohdintaa, vaan ainoa miettiminen on siinä, onko minun paikkani olla jollain tavoin edistämässä uuden konservatiivipuolueen syntymistä Suomeen.

7.8.2017

Jouko Piho:

Dennis Pragerin video 1

Dennis Prager on amerikkalainen kirjailija ja radiopersoonallisuus, joka on tehnyt useita lyhyitä suomeksi tekstitettyjä videotietoiskuja siitä, mikä erottaa vasemmiston ja oikeiston toisistaan.

Tässä ensimmäinen 5:17 minuutin video, jossa Prager puhuu vasemmiston hellimästä suuren hallinnon suosimisesta ja siitä johtuvista monista ongelmista. Oikeisto sen sijaan haluaa antaa enemmän vapautta ja vastuuta yksilöille ja minimoida hallinnon koon ja vallan.

Kannatan ehdottomasti Pragerin ajatuksia. Suomessa ei ole yhtään oikeistolaista puoluetta, mutta sellainen tarvittaisiin.

https://www.youtube.com/watch?v=sxe5GcMH5yA

6.8.2017

Jouko Piho:

Uuden puolueen perustaminen siirtyy

Keskustelin juuri äsken erään uskovan kanssa puhelimessa. Hän on sitä mieltä, että uuden puolueen perustaminen viikon päästä sunnuntaina 13.8.2017 on sittenkin liian aikaista, koska ohjelmatyö on kesken eikä hän tunne mukaantulijoista ketään muuta kuin minut ja mekin olemme tavanneet vain kerran. Lisäksi pitäisi miettiä hyvin tarkkaan myös sitä, miten uusi puolue tuotaisiin julkisuuteen.

Vaikka minä olisin omasta puolestani ollut valmis puolueen perustamiseen jo nyt, ja minähän tätä nopeaa aikataulua alun perin ehdotinkin, niin ymmärrän kyllä tämän näkökannan ja olen suostunut siihen, että me perumme 13.8.2017 päivälle suunnitellun perustamiskokouksen Loviisassa. Meidän luonamme ei siis ole kokousta.

Tämä uskova henkilö arveli, että meidän aikamme voisi olla helmikuun 2018 presidentinvaalien jälkeen. Tällöin jos kaikki menee hyvin, pitäisi 5000 kannattajakorttia kerätä hyvin pian eikä siihen menisi yhtä vuotta.

Mutta sitä ennen eli seuraavan puolen vuoden aikana pitäisi hioa ohjelma ja muu strategia kuntoon, jotta kaikki olisi valmista silloin, kun puolue perustetaan. Ehkä siihen mennessä olemme keksineet puolueelle nimenkin.

Henkilökohtaisesti tässä on vielä sellainenkin asia, että olin suunnitellut jo keväällä 2017, että teen seuraavan kolmen kuukauden Israel-matkani joulukuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisenä aikana kirjoittaakseni Israel-kirjasarjani kolmannen osan. Jos olisin nyt ja myös tulevana talvena kiinni uuden puolueen toiminnassa hyvin tiiviisti, en voisi lähteä kolmeksi kuukaudeksi Israeliin. Mutta jos ja kun tämä puoluehanke siirtyy ensi vuoden keväälle, voin toteuttaa suunnitellun Israel-matkani.

Saakoon Jumala johdattaa ja tapahtukoon Hänen tahtonsa!

6.8.2017

Jouko Piho:

J.V. Snellman – Mies ja suurmies

Sain juuri äsken luetuksi fil.tri Marja Jalavan v. 2006 ilmestyneen 357-sivuisen kirjan J.V. Snellman – Mies ja suurmies.

Jouduin toteamaan saman kuin Svinhufvudinkin kohdalla, että olen tiennyt loppujen lopuksi aika vähän Snellmanista enkä hänen yksityiselämästään mitään.

Olikin siksi varsin mielenkiintoista ja opettavaista tutustua kansallisfilosofi Snellmanin (1806-1881) keskeisimpiin ajatuksiin ja traagisiinkin elämänvaiheisiin, kun Snellmanin 22 vuotta nuorempi vaimo Jeanette kuoli 29-vuotiaana lapsivuoteeseen ja Snellman jäi viiden lapsensa kanssa leskeksi eikä avioitunut enää uudelleen.

Kirjassa seurataan kehitystä, jossa ruotsinkielisestä Tukholmassa syntyneestä pojasta sukeutui fennomaanisen suomalaisuusliikkeen aatteellinen johtaja, vaikeaselkoisesta Hegel-filosofista teräväsanainen ja välillä äkäinenkin sanomalehdissä julistaja ja syrjitystä oppositiomiehestä vallan kabineteissa viihtyvä keisari Aleksanteri II:n luottohenkilö.

Samalla suurmieskultin takaa nostetaan esiin yksityinen ihminen, joka etsi tietään suurten muutosten ja jatkuvan epävarmuuden keskellä, oli valinnoissaan määrätietoinen ja rohkea, mutta toisinaan myös hämmentynyt ja epätoivoinen. Vaikka teos keskittyy ennen kaikkea Snellmaniin, päähenkilö toimii myös eräänlaisena suurennuslasina, jonka kautta aukeaa näkökulma modernin Suomen syntyyn ja perustaan, jolle suomalaista valtiota, kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisuutta alettiin 1800-luvulla rakentaa.

Snellman oli mm. vaikuttamassa Suomen kansakoululaitoksen syntyyn yhdessä Uno Cygnaeuksen kanssa sekä suomen kielen aseman paranemiseen, kielen, jota hän ei itse ruotsinkielisenä oppinut koskaan täysin hyvin, mutta jonka merkityksen hän oivalsi täydellisesti. On siksi perusteltua, että Snellmanin syntymäpäivää 12.5. vietetään liputuspäivän lisäksi myös suomalaisuuden päivänä.

Snellmania juhlitaan myös 1860-luvun rahareformin ja Suomen oman markan isänä, jonka ansiosta Snellman sai sittemmin kuvansa sadan markan seteliin ja patsaan Suomen Pankin eteen.

Suosittelen Jalavan Snellman-kirjan lukemista kaikille historiasta ja yhteiskunnallisesta elämästä kiinnostuneille. Kirjan kuvaamissa tilanteissa, ongelmissa ja ristiriidoissa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä meidän aikaamme, vaikka aikaetäisyyttä on yli 200 vuotta.

4.8.2017

Jouko Piho:

Miten Helsingin Sanomista laatulehti?

Helsingin Sanomat on monilta osin edelleenkin hyvä lehti, jossa on paljon luettavaa. En ole sen tähden liittynyt niiden hyvin monien ihmisten joukkoon, jotka ovat lopettaneet harmistuneina Hesarin tilaamisen ja lukemisen.

Ymmärrän kuitenkin näitä Hesarille suuttuneita ihmisiä. Syy heidän boikottiinsa on ilmeinen: Helsingin Sanomat politikoi liikaa ja on politiikkaan sekaantuessaan vielä erittäin yksipuolinen ja puolueellinen.

Minun nähdäkseni laatulehden pitäisi olla puolueeton ja riippumaton media, joka julkaisee uutisia, mutta ei ota itse kantaa eikä asetu jonkun puolelle jotain vastaan.

Helsingin Sanomat on toiminut jo kauan ja toimii edelleen toisin. Helsingin Sanomat ei tyydy asioiden selostamiseen, vaan ryhtyy itse poliitikoksi asettuen tukemaan milloin mitäkin, kuten Suomen EU-jäsenyyttä ja ydinenergiaa, tai vastustaen milloin mitäkin, kuten Israelia ja nyt Halla-ahon Perussuomalaisia.

Olisi paljon parempi, jos Helsingin Sanomat vain kertoisi lukijoille uutisten lisäksi eri mielipiteistä ja arvioisi niiden vaikutuksia, mutta ei ottaisi lehtenä kantaa jonkin näkökannan puolesta tai jotain vastaan.

Jos sitten lehdessä julkaistaan kirjoituksia, joissa on voimakas mielipide jonkin asian puolesta tai jotain vastaan, kuten vaikka yleisönosastossa tai kolumneissa, niin tasapuolisuuden vuoksi kirjoituksia pitäisi julkaista niin, että molempia näkökantoja tulee esille yhtä paljon.

Jos Helsingin Sanomat lopettaisi nykyisen politiikkaan sekaantumisen yhtenä poliittisena toimijana ja keskittyisi enemmän omaan osaamiseensa eli journalistiikkaan ja asioiden monipuoliseen taustoittamiseen, lehti voisi saada takaisin lukijoiksi ja tilaajiksi hyvin monia ihmisiä.

Yksi tilannetta auttava asia olisi vihervasemmistolaisten toimittajien joukkoerottaminen ja kunnon asiatoimittajien palkkaaminen heidän tilalleen. Tai voisivathan vihervasuritkin jäädä, jos he tekisivät parannuksen ja lakkaisivat politikoimasta jättäen sen homman poliitikoille. Ja jos sitä ei voi millään tehdä, vaan politiikka vaan syyhyttää, niin jättäköön toimittajan työnsä ja ryhtyköön poliitikoksi.

Sanottakoon lopuksi, että tämä mitä olen kirjoittanut Helsingin Sanomista, koskee yhtä lailla kaikkia muitakin Suomessa ilmestyviä valtamedian lehtiä.

3.8.2017

Jouko Piho:

Kirkon ja mafian liitto

Katsoin juuri äsken TV1:n Ulkolinjan ohjelman ”Kirkon ja mafian liitto”.

Ohjelma tuo esille järkyttävän liiton Italian katolisen kirkon ja maata riivaavan rikollisjärjestö mafian välillä. Mukana on jopa Vatikaanin pankki, jota mafia käyttää huumerahojen pesuun.

Monet papit ja seurakunnat ovat yhteistyössä mafian kanssa tai ovat ainakin hiljaa mafiasta ja vähättelevät sen pahuutta. Syyt moiseen epäpyhään allianssiin ovat ilmeiset: pelko tapetuksi tulemisesta, jos asettuu vastaan, sekä varsin runsaat kolehtirahat, joita mafiapomot lahjoittavat kirkolle.

Tilannetta hämmentää vielä se outo asia, että monet mafiosot ovat hyvin uskonnollisia, mutta heidän uskonnollisuutensa on kieroutunutta ja vain heille sopivia osia katolisesta uskosta valikoivaa. Gangsterit sivuuttavat esim. käskyn ”Älä tapa” ikään se ei koskisi heitä ollenkaan.

Kaikesta näennäisestä uskonnollisuudesta ja messuissa käymisestä huolimatta mafiarikolliset eivät ole siis uskovia, vaan he ovat ilman katumusta takuulla matkalla helvettiin.

Katolinen kirkko on yrittänyt viime aikoina hiukan asettua mafiaa vastaan. Esim. paavit Johannes Paavali II ja nykyinen paavi Franciscus ovat puhuneet mafiaa vastaan. Siitä huolimatta osa papeista myötäilee edelleen mafiaa tai on suoranaisesti yhteistyössä heidän kanssaan.

Monet papit ja tuomarit, jopa aivan sivulliset ihmiset, ovat saaneet surmansa mafian kostoiskuissa. Välillä myös sadoittain mafian jäseniä on kuollut eri ryhmittymien välisissä valtataisteluissa.

Jonkin verran mafiapomoja on saatu oikeudessa tuomituiksi, mutta taistelu jatkuu eikä mafiaa ole vieläkään saatu voitetuksi.
Minusta tilanne on täysin käsittämätön. Mutta ilmeisesti on niin, että liian monet ihmiset hyötyvät mafiasta, joten heidän toimensa mafiaa vastaan ovat ponnettomia. Kirkon lisäksi mafia voitelee tietysti poliitikkoja, yritysjohtajia, tuomareita ja poliisia eli koko yhteiskuntaa.

Toivon kuitenkin, että jonain päivänä mafia saa kuoliniskun. En pysty kuvittelemaan mitään inhottavampaa ja vihatumpaa asiaa kuin järjestäytynyt rikollisuus, joka kiristää ihmisiltä rahaa tyhjästä ja tappaa heidät, jos he eivät maksa. Tämän päälle tulee vielä sitten kaikki muu saasta, kuten huume- ja prostituutiorikollisuus.

No, on yksi asia vielä inhottavampaa ja vihatumpaa, nimittäin se, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on veljeillyt ja osittain veljeilee vieläkin näiden rahanhimoisten ja väkivaltaisten murhaajien kanssa.

Sellainen ei voi olla Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Sellainen on porttokirkko.

30.7.2017

Jouko Piho:

Hankalat sanat

Sanojen käyttö on monesti hankalaa ja johtaa väärinkäsityksiin ja aiheettomiin syytöksiin, mutta kun ilman sanojakaan ei voi olla, niin koetetaan tulla toimeen niin hyvin kuin mahdollista.

Politiikassa sanoja käytetään paljon leimakirveinä vastustajia kohtaan. Koska Suomessa on ollut pitkään vihervasemmistolainen ja porvaripuolueidenkin omaksuma kulttuurimarxilainen ajattelutapa ja hegemonia, niin vasemmistolaiset ovat määritelleet monia hyviä sanoja arveluttaviksi ja kartettaviksi. Näitä muka pahoja sanoja ovat kansallismielisyys, nationalismi, patriotismi, isänmaallisuus, oikeisto, konservatiivisuus, maahanmuuttokriittisyys ja kristillisyys.

Lopputuloksena on se, että mainittuja sanoja käyttävä henkilö määritellään hyvin äkkiä natsiksi, fasistiksi, rasistiksi, äärikristityksi tai äärioikeistolaiseksi, vaikka mikään noista sanoista ei ole oikea eikä kuvaa tosiasiallista tilannetta.

Tässä käy vain niin ikävästi ja epäoikeudenmukaisesti, että kun joskus historiassa jotkut kristityt ja jotkut kansallismieliset ovat toimineet väärin, niin heidän toimintansa kaikki synnit laitetaankin nykyisten kristittyjen ja kansallismielisten päälle ikään kuin kaikki kristityt ja kansallismieliset olisivat pahoja, kun historiassa jotkut kristityt ja kansallismieliset ovat tehneet hirveitä tekoja. Kuitenkaan esim. minulla ei ole mitään tekemistä katolisen kirkon monien kauhistavien tekojen tai natsi-Saksan rasismin ja juutalaisvainojen kanssa, jotka minä tuomitsen yhtä lailla kuin kaikki muutkin.

Miten meidän syyttä syytettyjen pitäisi tällaiseen polttomerkitsemiseen suhtautua?

Mieleeni on tullut kolme asiaa. Ensinnäkin asiattomista haukuista ei tarvitse välittää. Toisekseen ei pidä luopua käyttämästä näitä sanoja, vaan niitä pitää julistaa entistä avoimemin ja rohkeammin. Liberaalilla vasemmistolla ei ole mitään oikeutta määritellä hyvien sanojen sisältöä joksikin pahaksi. Kun he sen kuitenkin tekevät, ihmisten tulisi ymmärtää, että kyseessä on vasemmiston vääristävä propaganda ja tietoinen vihapuhe. Kolmanneksi täytyy yrittää vähitellen kärsivällisesti selvittää, mitä me noilla sanoilla tarkoitamme.

Jos sana on oikea ja kunniallinen, sitä ei tarvitse hävetä eikä pelätä sen käyttöä. Tulee mieleeni sana ”kristitty”, joka oli aluksi pelkkä haukkumanimi Jeesukseen uskoville, mutta Nasaretilaiset kannattajat eivät siitä välittäneet, vaan ajattelivat, että hei, itse asiassa tämä vastustajien antama pilkkanimi ”kristitty” on oikein hyvä nimi meille Kristuksen seuraajille.

Olkaamme samalla tavalla pää pystyssä kristillisiä ja isänmaallisia, oman kansamme parasta ajavia patriootteja, vaikka ateistiset ja kommunistiset isänmaan petturit sanoisivat mitä tahansa.

30.7.2017

Jouko Piho:

Liikaa määräyksiä

Suomessa on aivan liian paljon turhia, tarpeettomia ja vahingollisia sääntöjä, kieltoja ja määräyksiä, jotka pitäisi kumota. Varsinkin elinkeinotoiminnan menestymisen kannalta liiallisen byrokratian purkutalkoot olisivat tarpeen, mutta myös yksittäisen ihmisen elämä helpottuisi paljon, kun säännösviidakkoa karsittaisiin lujalla kädellä.

Liikasääntely ei ole vain nykyaikaa, vaan byrokratian kanssa on painittu ennenkin. Suuri suomalainen kansallisfilosofi J.V. Snellman ironisoi huhtikuussa 1845 perustamassaan Saima-lehdessä valtaeliitin ja byrokraattisen virkamieskoneiston asenteita seuraavasti: ”Valtaeliitti ei usko lähimmäisensä kykyyn viedä lusikka suuhun ilman että toimenpidettä säädellään jollain määräyksellä.”

Olen sitä mieltä, että säännösviidakkoa on raivattava ja ne virkamiehet, jotka eivät ole ehdottoman tarpeellisia, on laitettava muihin töihin.

29.7.2017

Jouko Piho:

Radikaali oikeistopuolue profetoitiin ja se on syntymässä

Eräs uskova mies sai 28.7.2015 Jumalalta seuraavan ilmoituksen: ”Perussuomalaiset tulevat jakaantumaan ja syntyy uusi puolue vanhan rinnalle. Uusi puolue tulee olemaan radikaalein puolue eduskunnassa. Siihen liittyvät kovimmat oikeistovoimat. Hallitus hajoaa ja järjestetään uudet vaalit. Suomi eroaa EU:sta.”

Tänä kesänä on profetian alkuosa toteutunut: Perusuomalaiset ovat jakaantuneet.

Luulin ennen, että profetian jatko uuden puolueen syntymisestä viittaisi siihen, että uusi puolue syntyy tästä jakaantumisesta, mutta nyt käsitän asian niin, että kyseessä on täysin uusi puolue, joka syntyy Perussuomalaisten rinnalle.

Tämä uusi puolue on radikaali ja oikeistolainen, joten kyseessä ei voi olla Sininen tulevaisuus.

Kyseessä on sen sijaan uusi puoluehanke, jonka perustamiskokous pidetään 13.8.2017. Uudella puolueella ei ole vielä vahvistettua nimeä, mutta hyviä ehdotuksia on jo kolme.

Minä olen toiminut uuden puolueen puuhamiehenä, mutta mukana on muitakin henkilöitä. Tällä hetkellä meitä on yhdeksän, joista osa on tunnettuja persoonia. Mukana olevien nimet, jos ei kaikki, niin ainakin luottamustehtäviin valitut, julkaistaan kuitenkin vasta puolueen perustamisen jälkeen.

Puolueen ohjelma julkaistaan perustamisen jälkeen, mutta tiivistetysti sanottuna uusi puolue on kristillisiä ja konservatiivisia eli perinteisiä arvoja korostava isänmaallinen ja kansallismielinen puolue, joka kannattaa oikeistolaista talouspolitiikkaa eli valtion turhia menoja ja kankeaa byrokratiaa tulee vähentää ja yksilön ja perheiden omaa vapautta ja vastuuta tulee lisätä sekä työntekoa ja yrittäjyyttä on rohkaistava. Kannatamme lisäksi talousdemokratiaa eli Suomen valtion tulee päästä irti kansainvälisten pankkien velkaorjuudesta ja laskea sen sijaan itse liikkeelle oma valuuttansa markka. Suomen tulee palata täyteen itsenäisyyteen eroamalla sekä eurosta että EU:sta eikä Natoon tule liittyä.

Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan uuden isänmaallisen oikeistopuolueen rakentamiseen Suomea vuosikymmeniä piinanneen vihervasemmistolaisen ja kulttuurimarxilaisen valtakauden jälkeen, ota minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni on jouko.piho@kolumbus.fi.

Nyt on vallanvaihdon aika. Nyt on oikeiston aika. Oikeisto on oikeassa.

28.7.2017

Jouko Piho:

Saksa romahtaa ja Venäjän armeija tulee väliin

Sain juuri äsken sähköpostia eräältä Brysselissä asuvalta mieheltä, joka kysyi minulta, voisiko Xanderniewsin artikkelin tietoihin luottaa, joiden mukaan koko Saksan yhteiskunta romahtaisi syyskuussa 2017, koska Saksassa tehtäisiin tuhansia muslimien terrorihyökkäyksiä, jonka jälkeen Venäjän armeija puuttuisi tilanteeseen pelastaakseen korruptoituneen maan.

Vastasin hänelle, että tuollainen tapahtuma on profetioiden mukainen, mutta ainoastaan aikataulu on kysymysmerkki, tapahtuvatko nämä asiat jo syksyllä 2017.

Lähde: http://xandernieuws.punt.nl/content/2017/07/Islamitische-terreuroorlog-tegen-Europese-bevolking-barst-in-september-los

28.7.2017

Jouko Piho:

Amerikan toinen sisällissota

Tunnettu amerikkalainen kirjailija ja radiopersoona Dennis Prager kirjoitti 24.1.2017 Townhall-sivustolla kolumnin “Amerikan toinen sisällissota”.

Olen kääntänyt oheen joitakin ydinkohtia kirjoituksesta. Lopussa on linkki alkuperäiseen artikkeliin.

Prager aloittaa sanomalla: ”Yhteiskuntamme on aika tunnustaa ikävä totuus, että Amerikassa soditaan parhaillaan Toista sisällissotaa.” Prager jatkaa: ”Itse asiassa amerikkalaiset ovat tänään jakautuneempia moraalisesti, ideologisesti ja poliittisesti kuin Ensimmäisen sisällissodan aikana.”

Prager toteaa, että onneksi tämä nykyinen Sisällissota on ollut toistaiseksi enimmäkseen väkivallatonta, vaikka joitakin merkkejä väkivallastakin on nähtävissä.

Sitten Prager sanoo suoraan, että sekä oikealla että vasemmalla on niitä, jotka puhuvat amerikkalaisten yhteyden puolesta, mutta sellaiset toiveet ovat lapsellisia ja petollisia. Pragerin mukaan yhteys oikeiston ja vasemmiston välillä ei ole mahdollista, koska ei ole olemassa mitään tärkeitä yhteisiä arvoja. Yhteys voi syntyä vasta sen jälkeen kun vasemmisto kukistaa oikeiston tai oikeisto voittaa vasemmiston, kuten amerikkalaisten yhteys syntyi Ensimmäisen sisällissodan jälkeen vasta sen jälkeen kun Etelän armeija oli voitettu ja orjuus oli poistettu.

Prager sanoo, että vasemmisto yrittää pyyhkiä pois Amerikan juutalais-kristilliset perustukset ja tukahduttaa sananvapautta missä tahansa se on mahdollista leimaamalla ei-vasemmistolaisen puheen vihapuheeksi.

Prager toteaa, että tässä Toisessa sisällissodassa toinen osapuoli eli vasemmisto on se, joka on lähinnä taistellut ottamalla haltuunsa koulut ala-asteesta yliopistoihin asti, viihdeteollisuuden ja lähes kaiken uutismedian. Konservatiivit ovat hävinneet kaikilla näillä alueilla, koska heillä ei ole ollut taistelutahtoa.

”Vasemmisto koki kuitenkin tappion viime presidentinvaaleissa ja muissakin vaaleissa, joten nyt olisi Amerikan oikeiston viimeinen tilaisuus voittaa Amerikan vasemmisto, mutta niin ei käy, ellei liberaaleista ja konservatiiveista koostuva oikeisto ymmärrä, että me taistelemme Amerikan eloonjäämisen puolesta”, tiivistää Dennis Prager sanomansa lopuksi.

Lähde: https://townhall.com/columnists/dennisprager/2017/01/24/americas-second-civil-war-n2275896

25.7.2017

Jouko Piho:

Olen tehnyt päätökseni: uusi puolue perustetaan

Asioita pohdittuani ja rukoiltuani olen päätynyt sille kannalle, että Suomeen on perustettava uusi kristillinen, arvokonservatiivinen, kansallismielinen, isänmaallinen ja haittamaahanmuuttokriittinen puolue. KD on liian lepsu eikä ole EU- eikä maahanmuuttokriittinen ja Perussuuomalaiset ei ole tarpeeksi kristillinen. Sitten on vielä Väyrysen Kansalaispuolue, mutta se ei eri syistä johtuen tunnu sopivan kaikille.

Kun ajatellaan, että Suomessa on 7 globalistista, vihervasemmistolaista ja kulttuurimarxilaista  avointa maahanmuuttoa suosivaa puoluetta ja niiden vastapainona vain kaksi puoluetta eli PS ja Kansalaispuolue, niin olen sitä mieltä, että Suomessa on poliittinen tilaus ja aukko vielä kolmannelle Suomen etua ajavalle puolueelle. Uusi puolue ei hajottaisi kansallismielisiä, vaan vahvistaisi isänmaallista konservatiivirintamaa.

Olen viimeisen kuukauden aikana huomannut myös sen seikan, että Facebookissa on useampia kirjoittajia, jotka ovat tuoneet esille mielipiteenään, että Suomeen pitäisi perustaa uusi kristillinen suomalaisuuden puolue. Tämä on rohkaissut minua ajatuksessa, että voisi todellakin olla aika perustaa uusi puolue eli ryhtyä sanoista tekoihin.

Minä toivon Perussuomalaisille ja Kansalaispuolueelle menestystä. Minä ja tämä uusi puolue ei olisi niitä vastaan vaan yhteisrintamassa Suomen puolesta.

Kysynkin nyt suoraan, haluaisitko sinä tulla uuden puolueen perustamiskokoukseen. Olen ajatellut alustavasti, että aika voisi olla sunnuntaina 6.8.2017 klo 15 ja siitä eteenpäin jossakin Helsingin ravintolan kabinetissa. Ilmoitan myöhemmin paikan, kun se varmistuu.

Ilmoita minulle, jos haluat tulla perustamaan uutta puoluetta. Mieti samalla sopivaa nimeä ja logoa uudelle puolueelle. Minulla on jo mielessä eräs nimi- ja logoehdotus, mutta kerron ne sitten kokouksessa.

22.7.2017

Jouko Piho:

Valtion paras

Suomen valtion johdon tulisi katsoa kaikessa politiikassaan ensisijaisesti Suomen parasta, mikä merkitsee omien kansalaisten parhaaksi toimimista, sillä me suomalaiset muodostamme Suomen valtion.

Tämän päivän poliittinen johto ei kuitenkaan toimi näin, vaan laittaa muualta Suomeen tulevien ihmisten edut etusijalle, vaikka se vahingoittaa valtion ja sen omien kansalaisten elämää ja turvallisuutta ja rapauttaa vakavasti ihmisten käsitystä oikeudenmukaisuudesta.

Miksi Suomen poliittinen johto toimii näin omaa kansaansa vastaan?

Siksi, että käsky tällaiseen järjettömään ja maata tuhoavaan käyttäytymiseen on tullut ja tulee koko ajan Suomen ulkopuolelta. Suomen poliitikot ovat nössöjä pelkureita, jotka tottelevat ulkopäin tulleita määräyksiä, koska jos he eivät tekisi niin, he menettäisivät pian asemansa ja rahansa.

Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman opetti täysin toisenlaista toimintatapaa v. 1842 ilmestyneessä kirjassaan Valtio-oppi, jonka viimeisillä sivuilla Snellman kirjoitti valtion edun ensisijaisuudesta. Yleistä ihmisrakkautta ei Snellmanin mielestä pitänyt koskaan asettaa valtiollisessa toiminnassa valtion parhaan yläpuolelle. Snellman totesi realistisesti: ”Kaikki kansakunnat ovat ja niiden täytyy olla itsekkäitä.”

Tällainen oikea itsekkyys olisi Suomen ja suomalaisten ja myös Suomessa asuvien ulkomaalaisten edun mukaista, mutta nykyinen hallitsematon maahanmuutto ihmisoikeuksiin vedoten tuhoaa Suomen.

Koska nykyiset vallanpitäjät ja poliittiset päättäjät eivät pysty tai halua ajatella Suomen valtion ja sen kansalaisten parasta, on tällaiset maanpetturipoliitikot vaihdettava isänmaan etua ajaviin poliitikoihin. Se on mahdollista kevään 2019 eduskuntavaaleissa, ellei jo aikaisemminkin, jos vain Suomen kansa ymmärtäisi olla äänestämättä Suomea vahingoittavien puolueiden edustajia valtaan. Jos siis haluatte muutosta parempaan, älkää äänestäkö Kokoomusta, Keskustaa, Sosiaalidemokraatteja, Vihreitä, RKP:ta tai Vasemmistoliittoa.

22.7.2017

Jouko Piho:

Fasismin lumous

Olipa luku-urakka ja olipa lukukokemus! Sain juuri äsken luetuksi emeritusprofessori Tarmo Kunnaksen järkälemäisen v. 2013 julkaistun teoksen Fasismin lumous. Kirjan 646 sivua ovat täynnä runsaita yksityiskohtia, mutta aina välillä myös niin kiinnostavia tietoja ja näkökulmia, että teoksen lukemista oli pakko jatkaa, vaikka se ei joka hetki ihan kevyttä ollut.

Nykynäkökulmasta fasismia ja kansallissosialismia pidetään absoluuttisen pahan edustajina. Maailmansotien välissä fasistiset liikkeet vetosivat kuitenkin niin eurooppalaiseen älymystöön, varsinkin kirjailijoihin, kuin kansaankin. Miksi fasismi oli niin lumovoimainen aate? Ja minkä vuoksi fasismi vietteli lahjakkaita, kriittisiä ihmisiä puolelleen?

Fasismin lumous pureutuu eurooppalaisen älymystön fasismi-innostukseen. Teos pohjautuu huikeaan määrään kaunokirjallisuutta, historiaa, filosofiaa ja aikalaislehtiartikkeleita. Saksa ja Italia tunnetaan fasismin kannattajina, mutta Kunnas osoittaa, miten fasismin kannatus levisi läpi Euroopan, myös Pohjoismaihin. Fasismi sitoi yhteen aikakauden aatevirtaukset: taiteen ja uskonnon, rotuopin ja elämänvoiman, filosofian ja kirjallisuuden, ja sen lumoissa olivat niin Nobel-kirjailija Knut Hamsun kuin Lapuan liike ja Akateeminen Karjala-Seurakin.

Fasismin lumous avaa myös näköalan siihen, miten poliittiset ilmiöt ja aatteet syntyvät ja mikä on politiikan olemus. Vallantahto, aatteellinen manipulaatio ja usko illuusioihin ja suuriin johtajiin ei väijy vain fasistista politiikkaa vaan kaikkea poliittista toimintaa. Nykymaailma heijastaa edelleen fasismin vaikutteita.

Varsinaisesti aatteena fasismi syntyi Italiassa, joka oli ensimmäisen maailmansodan alussa puolueeton. Maassa oli kuitenkin liike, johon kuului muun muassa Benito Mussolini, joka halusi Italian osallistuvan sotaan ympärysvaltojen puolella. He halusivat Italian liittyvän voittajien puolelle ja luoda uudelleen Italian imperiumin.

Italian fasismi ei ollut alun perin rasistinen eikä antisemitistinen, toisin kuin saksalainen natsismi. Rasismi ja antisemitismi tulivat mukaan Italian fasismiin vasta myöhemmin 1930-luvulla.

Kunnas käsittelee laajassa teoksessaan viidestätoista maasta kotoisin olleiden eurooppalaisten intellektuellien suhdetta fasismiin etsien näin myös eurooppalaista vertailukohtaa suomalaisen älymystön fasismisuhteelle. Varsinaiset fasistit ja kansallissosialistit olivat kuitenkin Suomessa melko pieni ryhmä.

Kunnas tutki fasismin houkutusta jo väitöskirjassaan vuonna 1972. Myöhemmin hän on käsitellyt aihepiiriä muun muassa Knut Hamsunia käsitelleissä teoksissaan.

Fasismin lumo on jatkumoa myös Kunnaksen pahuutta käsitteleville tutkimuksille. Hän korostaa, ettei pyrkimys tutkimuskohteen ymmärtämiseen tarkoita sen poliittista hyväksymistä.

Yksi asia tuli kirjaa lukiessani selvästi esille ja se on fasismin monimuotoisuus: oli hyvin erilaista fasismia ja erilaisia painotuksia.

Yhteisiä piirteitä erilaisille fasistisille liikkeille olivat kommunisminvastaisuus, ihmiskuvan pessimistisyys ja kokemus kansalliseen tai eurooppalaiseen kulttuuriin kohdistuvasta uhkasta.

Myös antirationalismi oli osa fasistisen älymystön ajattelua: haluttiin antautua mystisen hengen tai voiman valtaan ja hyljätä järki. Nietzsche oli tärkeä taustavaikuttaja.

Fasismi korosti myös antimaterialismia, ja oli siksi sekä materialistisen kommunismin että materialistisen kapitalismin vastustaja. Tällainen ihanteellisuus vetosi moniin ihmisiin.

Fasismissa oli antisemitismin lisäksi myös antikristillisyyttä, mutta ei niin paljon kuin ateistisessa kommunismissa. Oli myös kristittyjä fasisteja, jotka koettivat yhdistää toisiinsa kristinuskoa ja pakanallista natsismia. Se olikin haastava tehtävä, kun Kristuksesta piti tehdä voimakas arjalainen soturi ja kristinuskon pehmeämmät puolet, kuten sääli ja rakkaus, piti jättää sivuun.

Fasismi vetosi pikemminkin tunteisiin kuin järkeen. Sille oli ominaista irrationaalisuus, epäluulo intellektuelleja kohtaan, luonnon ja talonpoikien ihannointi ja sotaiset fantasiat. Toisaalta fasistiseen ideologiaan kuului myös tottelevaisuuden ja epäitsekkyyden kaltaisia klassisia hyveitä. Kansallissosialismissa kiehtoivat samat asiat kuin muissakin aatteissa, jopa uskonnoissa: ihanteellisuus, hyveet, yhteinen hyvä, usko tulevaisuuteen, moraali tai vaihtoehtoisesti moraalittomuus. Fasistiälyköt eivät olleet pahoja, vaan monella heistä oli korkeat ihanteet ja tavoitteena maailman parantaminen.

Jälkikäteen fasismista tulee yleensä mieleen ihmisoikeuksien loukkaukset ja tuhoamisleirit. Ne eivät kuitenkaan olleet niitä asioita, joista useimmat älyköt kiinnostuivat. He olivat huolestuneita rappeutuvasta moraalista, elämän taianomaisuuden katoamisesta ja Euroopasta, jonka sielu näytti tuhoutuvan modernisaation rattaisiin.

Biologiset rotuteoriat eivät kuuluneet kaikkiin fasismeihin, eivätkä kaikki saksalaisetkaan fasistit pitäneet niitä tärkeinä, vaikka monilla oli toki juutalaisvastaisia mielipiteitä. Toisaalta fasismi ei syntynyt irrallaan muusta maailmasta, vaan vastaavia ajatuksia kuului muihinkin ideologioihin ja myös demokraattiset valtiot syyllistyivät ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Fasismia oli siis moneksi. Kunnas kirjoittaakin fasismin muistuttaneen ”suurta tavarataloa, josta jokainen saattoi poimia sen, mikä miellytti”.

Fasismin kannattajat eivät välttämättä nähneet aatettaan niinkään poliittisena kuin politiikan yläpuolelle nousevana liikkeenä tai politiikan puhdistajana – kokonaisvaltaisena yhteiskunnan, kulttuurin ja ihmisyyden pelastajana. Pelastamisen kanssa kävi vain köpelösti. Kunnas lopettaa kirjansa sanoihin: ”Fasististen aatteiden ja liikkeiden historiasta tuli kuitenkin yhden Euroopan kuolinkorahdus.”

Suosittelen Kunnaksen Fasismin lumous –kirjaa kaikille poliittisesta historiasta, ja varsinkin aate- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille henkilöille. Kirja antaa tiedon lisäksi paljon ajattelemisen aihetta – mikäli joku haluaa ajatella.

22.7.2017

Suomen liittouduttava Venäjän kanssa

Jouko Piho:

Oheinen Suomen Kuvalehdessä julkaistu Alpo Juntusen, Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen emeritusprofessorin, asiallinen kirjoitus kannattaa lukea.

Olen Juntusen loppuehdotuksesta samaa mieltä. Suomen ei kannata liittoutua Naton kanssa. Suomen luonnollisin liittolainen on naapurimaa Venäjä, koska tämä liitto poistaisi Venäjän pelot Suomen kautta tulevasta Naton hyökkäyksestä ja olisi samalla turva Suomelle.

Suomen omaa puolustusta tulee myös kehittää, mutta sotilaallista yhteistyötä, vaikka suoranaista liittoakaan ei tehtäisi, tulee harjoittaa itänaapurin kanssa.

Mennyt historia tietysti vaikeuttaa tällaista ajattelua, mutta mennyt on mennyttä, ja nyt voidaan luoda uutta historiaa.

Aivan lähitulevaisuudessa ei liitto Venäjän kanssa ole mahdollinen. Käy pikemminkin päinvastoin, kun Venäjä Nato-pelossaan miehittää osan Suomesta.

Mutta tulevaisuudessa, kun Venäjän armeija on poistunut Suomesta, Suomen tulee pyrkiä läheiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa. Tuolloin se myös onnistuu, koska sekä Suomella että Venäjällä on silloin uusi johto.

Tässä Alpo Juntusen kirjoitus.

Alpo Juntunen:

Suomen liittouduttava Venäjän kanssa

Syyskuussa 2007 puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) linjasi Yhdysvalloissa Center for Strategic and International Studies -instituutissa (CSIS) pitämässään puheessa, että ”Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

Puhe herätti keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Lausuntoa arvostelivat välittömästi niin sanotun suomettuneen ulkopoliittisen linjan edustajat, kuten silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok), joka piti Venäjä-lausetta epäonnistuneena, ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), joka arvosteli Häkämiestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hämärtämisestä.

Kansainvälinen tutkijayhteisö puolestaan totesi suomalaisen ministerin lopultakin lähteneen realismin tielle. Kylmän sodan aikana Suomi vältti tietoisesti kaikkea, jonka pelättiin ärsyttävän itäistä naapuria. Se oli suomettumista. Kommunismin romahtamisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen läntisessä maailmassa – Suomi mukaan lukien – uskottiin, markkinatalouden, liberalismin ja ihmisoikeuksien lopulliseen voittoon. Muutamassa vuodessa Venäjä tulisi lännen kaltaiseksi.

Käsitys perustui vakaumukseen oman järjestelmämme paremmuudesta. Tätä uskomusta epäilin kirjoissani Itään vai länteen. Venäjän vaihtoehdot (2003) ja Imperiumin paluu (2012).

Molemmissa teoksissa tähdensin Venäjän suurvaltaolemusta, joka ensisijaisesti ohjaa maan ulkopolitiikkaa.  Käsite oli selvä Mannerheimille ja Paasikivelle. Nykyisin asia näyttää unohtuneen varsinkin lehtimiehiltä, jotka henkilöivät Venäjän aggressiivisuuden Vladimir Putiniin.

Kummallisia ovat myös väitteet Venäjän arvaamattomuudesta, kun maan ulkopolitiikka on selvää ja johdonmukaista. Sisäpoliittisista muutoksista huolimatta Venäjä haluaa olla mukana päättämässä maailman asioista ja pitää selvänä, että valta ilmenee sotilaallisena voimana.

“Suomen ollessa suuriruhtinaskunta Venäjän voima takasi turvallisuuden.”

Muun muassa esitelmöidessäni Paasikivi-opistossa ja luennoidessani Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa olen maininnut Suomen turvallisuusongelmien loppuvan solmittuamme sotilaallisen sopimuksen Venäjän kanssa. Esitykseni ei ole saanut osakseen ymmärrystä tai myötätuntoa. Talvisota ja Karjalan riisto ovat jättäneet jälkensä Venäjän ja Suomen suhteisiin.

Toisaalta on muistettava Venäjän antaman sotilaallisen turvan taanneen Suomelle rauhan ja mahdollisuuden kehittyä. Suomen ollessa osa Ruotsia maamme oli jatkuvasti sotatantereena, kun taas Suomen ollessa suuriruhtinaskunta Venäjän voima takasi turvallisuuden. Vasta imperiumin romahdus ja anarkian leviäminen Venäjältä aiheuttivat vapaussodan, joka johti maamme itsenäistymiseen.

Venäjällä omaksuttu aggressiivinen kommunismi etäännytti ja eristi Neuvostoliiton Suomesta ja läntisestä maailmasta. Tosiasiassa suurvaltavenäläisyys voitti Stalinin johdolla jo 1920-luvun alussa maailmanvallankumouksesta haaveilleen kommunismin. Kommunismi alistettiin palvelemaan imperialismia, joka toisen maailmansodan loppuselvittelyissä osoittautui ylivoimaiseksi. Neuvostoliiton valta ulotettiin eri asteisena kaikkiin maihin, jonne sen asevoimat etenivät.

Suomen kohdalla Moskova turvautui peh­meään politiikkaan. Talvi- ja jatkosodassa Suomi oli puolustautunut paremmin kuin yksikään toinen sotaan joutuneista pikkuvaltioista. Tämän seurauksena Neuvostoliiton johto katsoi viisaimmaksi turvautua politiikkaan, jonka juuret olivat vallankumousta edeltäneessä strate­giassa. Suomi oli saatava ystävyyspolitiikan tielle ja tukemaan Neuvostoliiton puolustusta.

Tukemalla kommunisteja ja muita vasemmistolaisia Neuvostoliitto houkutteli onnistuneesti suomalaisia kannattajikseen, ja Suomeen kehittyi huomattava joukko Moskovan politiikkaa palvelleita myötäilijöitä, jotka vuosikymmenien ajan täyttivät Neuvostoliiton toiveet Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa.

Neuvostoliitto pääsi sotilaalliseen tavoitteeseensa vuokrattuaan Porkkalan tukikohdakseen ja solmittuaan Suomen kanssa Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen (YYA). Neuvostoliitto halusi Suomen huolehtivan puolustuksestaan eikä rajoittanut Suomen varustautumista. Rannikkopuolustusta koskevissa neuvotteluissa Andrei Ždanovin ja Mannerheimin näkemykset olivat lähellä toisiaan. Suomen puolustusta halusivat heikentää britit, jotka pelkäsivät neuvostoliittolaisten hyötyvän Suomen aseistuksesta.

Eräät tutkijat ovat kutsuneet YYA-kautta toiseksi autonomiaksi. Väite on oikeutettu. Vuosien 1809 ja 1945 geopoliittiset tilanteet muistuttavat toisiaan. Vuonna 1809 ei ollut valtiota Suomi, mutta Venäjän suojeluksessa Suomi rakensi omaa valtiollisuutta jopa siinä määrin, että syntyi ristiriitaisuuksia Venäjän kanssa. Vastakohtaisuudet olivat vähäisiä, mutta ne antoivat perustan nationalistisille aktivisteille, jotka halusivat irti anarkiaan ajautuneesta Venäjästä.

Vapautuminen bolševistisesta Venäjästä ja valkoisten voitto sisällissodassa antoivat uskoa Suomen mahdollisuuksiin itsenäisenä valtiona. Vaikka maa oli saanut itsenäisyytensä asein, maanpuolustus ei saanut kansan varauksetonta tukea.

Sosiaalidemokraatit olivat avoimen pasifistisia ja uskoivat maailmanrauhaan. Maalaisliittolaiset kauhistuivat varustautumisen kustannuksia. Ainoastaan oikeisto kannatti maanpuolustuksen kehittämistä. Mahdolliseksi viholliseksi käsitettiin kommunistinen Neuvostoliitto, sillä kotikommunistit halusivat ulottaa bolševismin Suomeen.

Poliittisten vastakkaisuuksien tähden maanpuolustuksesta tuli sisäpoliittinen kiistakysymys. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä 1930-luvun lopulla Suomi ei ollut riittävästi varautunut tilanteeseen poliittisesti eikä sotilaallisesti.

Neuvostoliiton vähättely ja venäläisten halveksunta johtivat virheelliseen ulkopolitiikkaan. Neuvostoliiton turvallisuusongelmia ei haluttu ymmärtää eikä uskoa. Maan sotilaalliseen kyvyn kasvun näkivät vain ammattisotilaat, joiden varustautumisvaatimuksia poliitikot pitivät sotakiihkoiluna.

Jälkiviisaasti on todettu, että sotien välisenä aikana harjoitettiin väärää politiikkaa. Tuolla politiikalla oli kuitenkin eduskunnan ja väestön tuki. Sotilaspoliittinen kehitys osoitti, etteivät suurvallat kunnioittaneet pieniä kansakuntia. Maailmansodan jälkeen imperiumien rau­nioille syntyneet valtiot olivat keskenään erilaisia eivätkä kyenneet tehokkaaseen yhteistyöhön. Suurvallat katsoivat pikkuvaltioiden vain häiritsevän Euroopan vakautta.

Suomi selvisi sodasta paremmin kuin sotaan joutuneet naapurinsa. Armeijaa ei ollut lyöty, ja poliittinen järjestelmä säilytti toimintakuntonsa.

“Suomen ulkopolitiikka on joutunut loukkuun.”

Neuvostoliiton voitto muutti ratkaisevasti Euroopan voimasuhteita. Vielä vuosina 1944–1948 Suomessa eläteltiin toiveita lännen tuesta. Pariisin rauhanneuvotteluissa länsi ei kuitenkaan tukenut Suomea, ja YYA-sopimuksessa 1948 Neuvostoliitto sai toteutettua strategiset tavoitteensa Suomen suunnalla. Suomen oli selvittävä Neuvostoliiton kanssa omin voimin.

Kylmän sodan rintamalinjojen vakiinnuttua myös Suomen asema pysyi vakaana. Paasikiven-Kekkosen linjan edustajien mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen muuttumattomuus oli hyve, jota ei saanut millään tavoin horjuttaa.  Vuosikymmenien mittaan tilanne johti itsesensuuriin ja niin sanottuun ”silmän politiikkaan”. Suomi oli Neuvostoliitosta riippuvainen, ja siksi voidaan puhua toisesta autonomiasta.

Kommunismin romahduksen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen aikaisempi politiikka joutui kriisiin. Monet Suomessa ajattelivat Venäjän uhan poistuneen ja alkoivat hakeutua länteen muiden Neuvostoliiton vaikutusvallassa olleiden pikkuvaltioiden tavoin. Geopoliittiset realiteetit ja historia unohdettiin. Suomella on yhteinen noin 1 300 kilometriä pitkä raja Venäjän kanssa, luonnonolot ovat samat kuin Pohjois-Venäjällä ja Venäjän tärkeimmät kaupungit sijaitsevat Suomen läheisyydessä. Itämeri on myös Venäjän ja lännen tärkein yhdysväylä.

Vuosituhannen vaihteessa Nato ja Venäjä lähentyivät, ja Venäjällä keskusteltiin vakavasti maan liittymisestä Natoon. Venäjä ja Nato eivät enää olleet toistensa vihollisia, vaan molempien yhteinen vihollinen oli kansainvälinen terrorismi. Liittymistä ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Nato ei halunnut Venäjää jäsenekseen. Suuren Venäjän jäsenyyden myötä Nato olisi muuttunut toisenlaiseksi.

Suhteiden ylläpito on kyllä katsottu tarpeelliseksi. Nato avasi 2011 edustuston Moskovassa ja Venäjä Brysselissä. Siitä alkaen ne ovat pitäneet yllä suhteita ajoittaisista poliittisista erimielisyyksistä huolimatta. Suomelle Naton ja Venäjän suhteiden lähentyminen olisi avannut portin Naton jäseneksi.

Historiasta kumpuavat pelot ja vanhat asenteet muuttivat kehityksen. Länsi kuvitteli olevansa ylivoimainen Venäjään nähden ja ulotti valtansa alueille, jotka Venäjä katsoi vaikutuspiiriinsä kuuluviksi. Neuvostoliiton ylivallasta vapautuneet maat Virosta Moldovaan halusivat mahdollisemman selvän eron Venäjään. Ne ovat kaikin keinoin vastustaneet Venäjän ja lännen lähentymistä.

Venäjällä pidetään lännen tukea Kaukasialle, Krimille ja Ukrainalle yrityksinä heikentää Venäjää. Moskovan kannalta Krim ja Ukraina ovat strategisesti niin tärkeitä alueita, että se on valmis puolustamaan reviiriään asein. Lännen tuki Venäjän reviiriin kuuluneille alueille on antanut perusteen väitteille lännen petollisuudesta ja tavoitteista hyökätä maahan. Lännestä tehtiin taas vihollinen.

Tässä tilanteessa Suomen ulkopolitiikka on joutunut loukkuun, josta Paasikiven-Kekkosen linjan asiantuntijat varoittivat Suomen liittyessä Euroopan unioniin. Krimin valtauksen jälkeisistä talouspakotteista Suomi on kärsinyt raskaasti. Hälyttävää olisi Baltian esimerkin seuraaminen. Viron tie ei ole meidän.

Mikä olisi Suomen asema Venäjän ja lännen välisen avoimen konfliktin puhjetessa? Suomi jäisi jälleen yksin kuten 1939. Länteen tukeutuminen olisi turhaa, sillä sieltä ei tulisi apua. EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä Nato vaarantaisi asemiaan Itämeren alueen pikkuvaltioiden tähden. Naton johtajan Yhdysvaltojen strategiset intressit ovat muualla.

Vaihtoehtoisena ratkaisuna on nähty vahva uskottava puolustus ja liittoutuminen tai sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa. Ruotsin 200-vuotinen puolueettomuustraditio estää kuitenkin sotilaallisen liittoutumisen. Sen sijaan se on valmis sotilaalliseen yhteistyöhön. Tämä merkitsisi paluuta talvisodan aikaan, jolloin Ruotsista tuli vapaaehtoisia taistelijoita ja materiaalista apua.

Todella konkreettinen ratkaisu maamme turvallisuuteen olisi vahva puolustus ja liittoutuminen Venäjän kanssa. Liitto poistaisi venäläisten epäilykset Suomen puolustuksen uskottavuudesta.

Joutuisiko Suomi sitten lännen hyökkäyksen kohteeksi? Ei, koska lännellä ei ole mitään tarvetta hyökätä Venäjälle. Sopimus olisi laadittava huolellisesti molempien maiden edut huomioon ottaen ja kansainvälisen yhteisön lakeja ja menettelytapoja kunnioittaen.

Kirjoittaja Alpo Juntunen on Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen emeritusprofessori. Kirjoitus on ensi kerran julkaistu Kanavassa 8/2016.

18.7.2017

Jouko Piho:

Poliittisen johtajan riippumattomuus

Hallitsijan tai poliittisen johtajan tulisi olla mahdollisimman riippumaton mistään tahoista, jotka voisivat painostaa häntä vääriin ratkaisuihin.

Demokratiassa onkin jatkuva ongelma sen suhteen, että valitut poliittiset toimijat joutuvat kaiken aikaa miettimään kansansuosiotaan ja sitä, valitaanko heidät uudelleen. Tällainen riippuvuus äänestäjistä rapauttaa päätöksenteon rohkeuden ja itsenäisyyden.

Toinen suuri ongelma liittyy siihen, että poliitikot joutuvat ottamaan liian paljon huomioon pankkimaailman ja markkinoiden vaatimukset. Tässä kamppailussa suuri raha voittaa helposti pienen poliitikon, joka pelkää rahoituksen menettämistä tai joutumista muutoin boikottiin, kun rahavallan omistama media alkaa hyökätä häntä vastaan, jos hän ei toimi raha- ja valtaeliitin tahdon mukaan.

Nykyajan poliitikot ovat edellä mainituista syistä melkoisen kahlehdittuja sätkynukkeja toteuttamaan toisten tahtoa. Omaa liikkumatilaa on hyvin vähän.

Ihannetilanteessa poliittinen johtaja ei olisi riippuvainen sen paremmin rahasta ja suurista firmoista kuin häilyvien äänestäjien mielipiteistäkään, vaan hän toteuttaisi oikeaksi kokemaansa politiikkaa johdonmukaisesti, vaikka sitä ei aina ymmärrettäisikään luottaen siihen, että myöhemmin hänen tekojaan arvostetaan.

Poliittisen johtajan ei pitäisi olla missään riippuvuussuhteessa kehenkään eikä mihinkään.

No, yksi poikkeus tähän on. Poliittisen johtajan tulisi olla riippuvainen Jumalasta, mutta vain hänestä.

18.7.2017

Jouko Piho:

Lauluni Only in my dream

Aki-Pekka Sinikoski kävi luonani muutama vuosi sitten ja kuvasi oheisen videon, jossa laulan ja soitan sanoittamani ja säveltämäni kappaleen "Only in my dream", jolla osallistuin Suomen euroviisukarsintaan syksyllä 2012. Sanon videolla vahingossa vuoden 2011, mutta oikea vuosi on 2012.

Youtubessa on julkaistu aiemmin kappaleesta studiossa tehty demoversio, mutta tässä on nyt toinen versio, joka on tehty tuosta vain olohuoneessani.

Tässä Youtube-osoite: https://www.youtube.com/watch?v=w0vMpJxtkGs .

16.7.2017

Jouko Piho:

Suomen kansan yhteys ja yhtenäisyys

Suomessa on liikaa kateutta, vihamielisyyttä ja vastakkainasettelua niiden välillä, joiden pitäisi mieluummin vetää yhtä köyttä.

Suomen kansan tulee pyrkiä laittamaan sivuun pienemmät erimielisyydet ja pyrkiä sen sijaan yhteyteen ja yhtenäisyyteen, samaan henkeen kuin mitä voidaan kokea, kun kaikki ovat jossain urheilutilanteessa Suomen puolesta tai mitä koettiin viime sotien aikana.

Odotan siksi Suomen kansan yhtenäisen voiman takia, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset löytävät toisensa, maalaiset ja kaupunkilaiset huomaavat olevansa samassa veneessä, työnantajat ja työntekijät alkavat puhaltaa samaan hiileen, miehet ja naiset eivät ole toisiansa vastaan, nuoret ja vanhemmat ymmärtävät toisiaan, uskovat ja ei-uskovat koettavat kuunnella toisiaan, kansallismieliset ja kansainvälismieliset yrittävät löytää yhteistä säveltä sekä arvoliberaalit ja arvokonservatiivit pohtivat yhdessä, josko sittenkin löytyisi myös yhteisiä arvoja.

Tällainen yhteys syntyy vielä. Yhtenäistä kansaa ei voita kukaan eikä mikään.

15.7.2017

Paavo Väyrysen kannattajakortti presidenttiehdokkaaksi

Oheisesta linkistä voi käydä tulostamassa kannattajakortin, jolla ilmaistaan kannatus Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuudelle. Tällaisia kortteja tarvitaan 20000 kpl 6.12.2017 mennessä.

Kävin täyttämässä kortin. Käy sinäkin. Osoite on:

http://kansalaispuolue.fi/upload/File/KANNATTAJAKORTTI.pdf?678998

Täytetyt lomakkeet lähetetään osoitteeseen: Seppo Hauta-aho/Webbinetti Terminaalitie 10 13430 Hämeenlinna.

15.7.2017

Jouko Piho:

Defend Europe puolustaa Eurooppaa

Helsingin Sanomat kertoi tänään 15.7.2017 Defend Europe –nimisen aktivistiryhmän heinäkuussa alkavasta toiminnasta, jonka tarkoituksena on tarkkailla avustusjärjestöjen yhteistyötä ihmissalakuljettajien kanssa. Monet avustusjärjestöjen alukset partioivat nimittäin lähellä Libyan rannikkoa pelastaakseen Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä, mutta juuri tämä seikka näyttää olevan se houkutustekijä, joka saa Eurooppaan pyrkivät ihmiset lähtemään merelle huterissa ja ylikuormitetuissa veneissä. Järjestöt yrittävät siis auttaa ihmisiä hukkumasta, mutta samalla ne rohkaisevat lähtijöitä ottamaan suuria riskejä ja tuovat heidät Italiaan, vaikka heidät pitäisi palauttaa Libyaan. Avustusjärjestöt toimivat siis eräänlaisina Välimeren ilmaisina vesitakseina.

Defend Europen tarkoituksena on liikkua Välimerellä C Star –nimisellä vuokra-aluksella, joka toimi aikoinaan Suomen Merenkulkulaitoksen tutkimusaluksena ennen kuin se myytiin ulkomaille. Jos Defend Europen ryhmä kohtaa Eurooppaan laittomasti pyrkiviä ihmisiä, he palauttavat nämä ihmiset takaisin Libyaan.

Defend Europen takana on Generation Identitaire –liike, joka vastustaa maahanmuuttoa, islamia, poliittista korrektiutta ja monikulttuurisuutta. Liikkeen kannattajien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arviot liikkuvat tuhansissa.

Helsingin Sanomat kutsuu Defend Europe –ryhmää ääriliikkeeksi. No, siinä tapauksessa Helsingin Sanomat on äärilehti.

15.7.2017

Jouko Piho:

Ehdotan Paavo Väyrystä Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi

Koska Paavo Väyrynen on ilmoittanut osallistuvansa ensi vuoden presidentinvaaleihin, mikäli 20000 kannattajakorttia vaativa valitsijayhdistys saadaan perustetuksi, ehdotan, että Perussuomalaiset asettuu Paavo Väyrysen taakse eikä aseta omaa ehdokasta.

Tiedän, että oma ehdokas toisi Perussuomalaisille paljon julkisuutta ja mahdollisuuden tuoda omia näkökantoja esille. Mutta tuo julkisuuden aika on toisaalta kovin lyhyt eli presidentinvaalikampanjaa tullaan käymään vain pari kuukautta, joten sillä ei sittenkään ole järin suurta merkitystä, koska Perussuomalaiset saavat julkisuutta joka tapauksessa tarpeeksi paljon, koska se on ainoa varteenotettava vaihtoehtopuolue nykymenolle.

Väyrysen taakse asettuminen olisi kuitenkin hyvä veto ennen kaikkea siksi, että Perussuomalaisten ei kannata laittaa ehdokkaaksi joko Jussi Halla-ahoa tai Laura Huhtasaarta, koska Halla-ahoa tarvitaan seuraavan hallituksen pääministerinä ja Huhtasaarta jonain muuna ministerinä. Koska molemmat ovat hyvin suosittuja, tässä olisi se vaara, että jompikumpi valittaisiinkin presidentiksi, mikä ei siis olisi tässä vaiheessa järkevää mainitsemieni syiden takia.

Olen sitä mieltä, että nyt kannattaa kaikkien isänmaallisten ja kansallismielisten ihmisten yhdistää voimansa yli puoluerajojen erittäin kokeneen Paavo Väyrysen saamiseksi Suomen valtiolaivan peräsimeen.

14.7.2017

Jouko Piho:

Ihmisoikeus

Nykyään sana ”ihmisoikeus” on taikasana, jolla perustellaan vaikka mitä.

On muka jokaisen ihmisen ihmisoikeus saada tulla Suomeen, koska on ihminen.

Tällaisessa yksipuolisessa ajattelussa vain unohtuu, että on niitä muitakin oikeuksia kuin ulkomaalaisten ihmisoikeudet, esim. kantasuomalaisten ihmisoikeudet saada elää rauhassa omassa maassaan omaa kulttuuriaan viljellen ja omia tapojaan noudattaen sekä Suomen valtion oikeus määritellä, keitä otetaan maahan ja keitä ei oteta.

Tämän seuraavan sanomiseni voivat ateistit hypätä yli, mutta muille sanon, että kyseessä on myös Jumalan oikeus säätää ja määrätä, mitkä kansat asuvat missäkin osassa maapalloa ja mitkä ovat heidän rajansa, kuten apostoli Paavali Ateenan torilla pitämässään puheessaan sanoi.

Kyseessä onkin kansallisvaltioiden vastainen tietoinen kansojen sekoitusoperaatio, joka verhotaan humanismin ja ihmisoikeuksien kauniiseen valepukuun, mutta joka on pelkkää liberaalia ja kulttuurimarxilaista aivopesua ja propagandaa, jonka tarkoituksena on hävittää kansallisvaltiot, kristinusko ja perinteiset arvot.

Kun siis seuraavan kerran kuulet sanan ”ihmisoikeus”, älä luule, että kyse on jostain hyvästä asiasta. Kyse on Suomen tuhoamisesta.

14.7.2017

Jouko Piho:

Yrjö Raution outo kolumni

Yrjö Rautio kuvaili Apu-lehdessä 27/2017 Halla-ahon johtamia perussuomalaisia kiihkonationalisteiksi ja rasismia ja fasismia säteileväksi ongelmajätteeksi, jolle riittää Suomessa tilaajia, mutta ”tuskin kuitenkaan muutamaa prosenttia enempää, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa”.

Yrjö Rautio tulee kokemaan elämänsä järkytyksen, kun Perussuomalaisten kannatus tulee olemaan v. 2019 eduskuntavaaleissa paljon enemmän kuin muutama prosentti, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa.

Perussuomalaiset ei ole rasistinen, fasistinen eikä kiihkonationalistinen puolue. Lähinnä Pohjoismainen vastarintaliike voisi olla jotain sellaista. Rautio elää jossakin mielikuvien maailmassa, joka ei vastaa todellisuutta. Sitä maailmaa kutsutaan propagandaksi.

Vahinko, että Apu-lehti antaa tilaa tällaiselle valheisiin perustuvalle kiihotukselle yhtä kansanryhmää vastaan. Onko Apu-lehtikin valemedia?

 

Kirjan "Fasismin lumous" kansikuva liittyy 22.7.2017 julkaistuun kirja-arvioon.
Kuva liittyy 6.8.2017 julkaistuun kirja-arvioon.
Dennis Prager. Kuva liittyy 7.8.-13.8.2017 julkaistuihin videoihin.
AFD:n kärkiehdokas syksyn 2017 liittopäivävaaleihin on Alice Weidel. Kuva liittyy 9.9.2017 julkaistuun kirjoitukseen.
Elokuvajuliste liittyy 20.9.2017 julkaistuun elokuva-arvioon.
Jani Ylinampin 8.9.2017 Rovaniemellä ottama kuva revontulesta, joka on kuin kyyhkynen tai kotka. Kuva liittyy 9.9.2017 julkaistuun kirjoitukseen.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

NIMESSÄNI | Vastaa 09.09.2017 05.55

https://3.bp.blogspot.com/-lZC1aPHKhag/WBOt4ct6-aI/AAAAAAAAC3M/snFozOcLqIsrC5IVOtdEKBsAbRGYiyXdwCLcB/s200/Kuvapatsas.jpg

Kunnia Jumalalle. Pyhä. Pyhä. | Vastaa 06.09.2017 22.48

Koen äärimmäisen vakavan ajan olevan ovella. Tuomari ja sotilas. Miekka ja vaaka. Kaikki muuttuu. Ennustukset toteutuvat. Valitut astuvat tehtäviin.

minä | Vastaa 22.07.2017 19.32

kyllä suomi saa karjan takaisin, mutta osana venäjää, etelä suomi karjalanko ja pohjois suomi muurmanskiin liitettynä, kuten Alexander dugin on kavaillut.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

eilen | 19:04

Moi,raamatussa sanotaan, että maailmalla ei ole henkeä.Se on totta.Varmaa on myös se,että Jeesus tulee pian takaisin ja noutaa omansa maailmasta.

...
21.09 | 10:38

Jatkoa. Siinä po. pastorin kieltäytymisen kautta TUETTIIN SUORAAN HOMOLIITTOA, kun heikennettiin Aito avioliitto - hankkeen kannatusta.

...
21.09 | 10:32

Jatkoa. Eräskin Baptisti - pastori kieltäytyi ottamasta päätoimittamaansa hengelliseen lehteen tarjoamaani kehotusta kannattaa Aito avioliitto - hanketta.

...
21.09 | 10:28

Vapaidenkin suuntien srk:n tilaa kuvaa se, että pihaustakaan ei niiltä ole kuulunut julkisuudessa homo - " avioliittoa " vastaan. Hyvin on maailmaan mukauduttu.

...
Tykkäät tästä sivusta