Israel 6

20.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 85

Kaikella on aikansa. Nyt on tullut vuoro kirjoittaa 26.4.2016 alkaneen matkani viimeinen Israel-raportti.

Lähden vielä tänä iltana bussilla kohti Tel Avivia ja sieltä taksilla Ben Gurionin lentokentälle, jossa meneekin sitten koko yö turvatarkastuksissa ja aamulla klo 5:30 lähtevää lentoa odotellen.

Lennän tällä kertaa Helsinkiin Ukrainan Kiovan kautta, jossa on koneen vaihto. Alun perin minulla oli varattuna takaisinlento Turkin Istanbulin kautta, mutta se peruuntui ja jouduin vaihtamaan lentoa. Viime aikojen Turkin levottomuuksia ajatellen muutos oli Jumalan varjelevaa johdatusta.

Tämä aikani Israelissa on ollut jälleen varsin merkittävää. Olen saanut tutustua hyvin moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ihmisiin. Olen kirjoittanut sen lisäksi Israelin juhlista ja useamman kerran siitä, miten Israel on Jumalan israelilaisille lupaama ikuinen perintömaa.

On ollut ilo välittää näistä asioista tietoa muille suomalaisille. Saamani hyvin myönteinen palaute on rohkaissut minua uskomaan, että ilmeisesti raporttini ovat olleet monille ihmisille siunaukseksi.

Koska Shalom-homessa ei ollut nyt kesällä ketään, joka olisi pitänyt suomalaiskokouksia, olen pitänyt majapaikassani kerran viikossa hengellisiä kotikokouksia Tiberiaan ja lähialueiden suomalaisille, joita on osallistunut tilaisuuksiin 5-13 hengen väliltä.

Nämä tänään valmistuneet 85 Israel-raporttia tulevat ilmestymään kirjana elokuun aikana. Viime syksyn matkastani tekemäni kirjan nimi on Ihmeellinen Israel. Tämä jatkokirja on nyt sitten nimeltään Ihmeellinen Israel 2.

Jos Herra suo ja elämme, niin minulla on suunnitelmissa tulla ensi talven aikana vielä uudestaan Israeliin raportoimaan niistä kohteista, joista en ole vielä kirjoittanut. Ja niitähän ihmeellisessä Israelissa riittää! Arvasit oikein, sen kirjan nimeksi tulee Ihmeellinen Israel 3.

 

 

 

19.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 84

Juutalaisten ja kristittyjen ystävyyden koetinkivet

Kuten tunnettua, Israelilla ei ole maailmassa kovin monia ystäviä, mutta sitäkin enemmän arvostelijoita ja suoranaisia vihollisia.

Evankeliset ja raamattu-uskolliset kristityt on yksi ryhmä ihmisiä, jotka tukevat ja siunaavat koko sydämestään Israelia, koska he näkevät, että Raamattu kehottaa Israelin siunaamiseen ja koska heidän mielestään v. 1948 syntynyt Israelin valtio on lopunajan merkki Messiaan ajan lähestymisestä.

Luulisi tässä tilanteessa, että jokainen juutalainen ja sionisti olisi iloinen tällaisesta kristittyjen tuesta Israelille sen vaikeina aikoina. Kun kristityt sanovat, että he rakastavat Israelia, voisi kuvitella, että juutalaiset sanoisivat: ”Kiitos Jumalalle!”

Monet kiittävätkin Jumalaa, mutta on myös niitä, jotka ovat varauksellisia, koska he pelkäävät, että kristityt ovat vain sen takia myönteisiä, että he pyrkivät varastamaan juutalaisten sieluja ja käännyttämään heitä kristinuskoon.

Uskonnon vaihtamisesta ei ole kuitenkaan kyse, vaan siitä, että kristityt haluaisivat juutalaisten löytävän oman juutalaisen Messiaansa, joka syntyi profeetta Miikan ennustuksen mukaan Betlehemissä parituhatta vuotta sitten.

Myös menneiden vuosisatojen vainojen, vääryyksien, ristiretkien, pogromien ja holokaustien sekä pakotettujen kääntymysten takia tällainen vieroksuva asenne kristittyjä kohtaan on ymmärrettävää, vaikka onkin toivottavaa, että juutalaiset pääsisivät vähitellen menneitten pelkojen yli ja voisivat katsoa tilannetta tämän päivän kannalta.

Asiaa hankaloittaa vielä se, että molemmin puolin on paljon tietämättömyyttä toisen uskon sisällöstä.

Tässä tilanteessa Israelia rakastavat kristityt joutuvat helposti sekä juutalaisten että toisten kristittyjen kritisoimiksi ja samoin kristittyjen rakkauden hyväksyvät juutalaiset saavat osakseen arvostelua toisten juutalaisten taholta.

Rukoillaan, että Jumala auttaa kristittyjä löytämään oikean tavan Israelin siunaamiseen. Ja rukoillaan, että Jumala auttaa juutalaisia pääsemään irti turhista peloista ja ennakkoluuloista.

Rukoilemme tätä Messias Jeshuan nimessä.

Majatalo Lähde.

18.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 83

Majatalo Lähde

Keski-Israelin retken kahdeksas kohteeni oli Majatalo Lähde, jota ylläpitää Lähdeystävät ry –niminen voittoa tavoittelematon yhdistys.

Majatalo Lähde sijaitsee luonnonkauniissa Neve Shalomin kylässä noin 25 kilometriä Ben Gurionin lentokentältä Jerusalemin suuntaan. Majatalo sijaitsee kukkulan laella, jonka ympärillä ovat läheisen Latrunin luostarin hedelmä- ja oliivitarhat sekä ikivihreät metsät.

Rauhallinen ja kodikkaan viihtyisä Majatalo Lähde palvelee suomalaisia matkailijoita Israelissa järjestämällä majoitusta, kursseja, lomailua ja juhlia. Majatalossa on kuusi erikokoista huonetta kolmessa eri kerroksessa, joten taloon mahtuu 18 henkilöä.

Aivan majatalon läheisyydessä on iso kesäisin avoinna oleva uima-allas. Kauniissa luonnossa voi myös patikoida tai pyöräillä.

Majatalo toimii vapaaehtoistyöntekijöiden avulla, joista tapasin paikassa käydessäni yhden eli Johannan, joka on majatalossa kolmen kuukauden ajan auttamassa lähinnä käytännön eli perheenäidin töissä. Johanna on kokenut aikansa Lähteellä erittäin hyvänä. Parasta on se, että saa olla Israelissa, josta jo äiti opetti Raamatun kertomusten kautta, ja se, että saa tavata uusia ihmisiä.

Tapasin majatalossa myös Lähdeystävät ry:n puheenjohtajan, 50-vuotiaan Jarmo Pakarisen, joka asuu perheensä kanssa Ylöjärvellä.

Jarmo tuli uskoon 21-vuotiaana ja on siitä lähtien toiminut erilaisissa tehtävissä ja projekteissa Israelissa.

Jarmo kertoi, että Markus ja Seija Aitto-oja aloittivat 1990-luvun lopussa Jerusalemissa Keidas-nimisen majatalotoiminnan, jota jatkui vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen perustettu uusi yhdistys jatkoi toimintaa Majatalo Lähteen nimellä ja muutti nykyiseen paikkaan v. 2013.

Jarmo mainitsi, että he eivät juurikaan mainosta julkisesti majataloa, koska he haluavat sen pysyvän uskovien paikkana, jotta talon hengellinen ilmapiiri säilyisi.

Jarmo Pakarinen toivookin, että Suomen uskovat voisivat olla Jumalan kirkkauden välikappaleina Israelissa.

Linkki Majatalo Lähteen nettisivulle: http://www.lahde.fi/ .

 

Iris Amoyal.

17.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 82

Iris Amoyal

Keski-Israelin seitsemäs kohteeni ei ollut paikka vaan henkilö, 34 vuotta Israelissa asunut suomalainen 53-vuotias Iris Amoyal, jonka tapasin Mini-Israelin edustalla.

Iris asuu juutalaisen miehensä Moshen kanssa Tel Avivin naapurustossa Rishon LeZionissa, joka on Israelin neljänneksi suurin kaupunki. Heillä on kolme poikaa.

Iris oli sanonut jo 10-vuotiaana tyttönä, että hän haluaa lähteä Israeliin. Naapurin uskova nainen oli vaikuttanut tähän kaipuuseen, kun hän oli lukenut Raamatun kertomuksia Pyhästä maasta Irikselle jo siitä lähtien kun tämä oli 3-vuotias. Eräässä vaiheessa Iris alkoi myydä tekemiään patalappuja ihmisille yhden markan hinnalla, jotta hän pääsisi jonain päivänä Israeliin.

Iriksen haaveet alkoivat toteutua v. 1978, kun hän tuli 15-vuotiaana ensimmäisen kerran Israeliin erään nuorten ryhmän mukana.

Lukion jälkeen Iristä poltti kova kaukokaipuu ja hänellä oli suunnitelmia lähteä au pairiksi Yhdysvaltoihin. Suunnitelmasta ei tullut kuitenkaan mitään, koska hän ei saanut tarvittavaa viisumia.

Sen sijaan Iris sai v. 1982 yhdeksäksi kuukaudeksi au pair –paikan suomenjuutalaisessa perheessä Israelissa ja sen jälkeen vielä joksikin aikaa toisessa perheessä.

Tänä aikana Iris tapasi Moshen ja he menivät naimisiin maaliskuussa 1983.

Seuraavana vuonna 1984 Iris alkoi opiskella lastentarhanopettajaksi, missä työssä hän oli vuoteen 2000 asti.

Vuodesta 2002 alkaen ja edelleen Iris on työskennellyt Rishon LeZionin museon oppaana. Sitä varten Iris alkoi opiskella v. 2005 lisää Israelin historiaa.

Monet suomalaiset tuntevat Iriksen myös siitä, että hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien yksityishenkilöiden tai Toiviomatkojen ryhmien oppaana keväisin ja syksyisin.

Kysyin Irikseltä, miten aika Israelissa on mennyt.

Iris vastasi: ”Elämä Israelissa on haastavaa. Täällä on aika ajoin sotia ja pommeja. Pojatkin joutuivat kolmeksi vuodeksi armeijaan. Täällä oppii sen, että ei voi muuta kuin luottaa Jumalaan. Mutta toisaalta liian helppo elämä ei tyydytä, koska siinä ei ole haasteita. Luotan täydellisesti Jumalan suunnitelmiin omalla ja perheeni kohdalla sekä oman kaupungin ja Israelin kohdalla. Olen onnellinen. En vaihtaisi osaani mihinkään.”

Kysyin lopuksi Irikseltä, mikä on hänen unelmansa.

Iris vastasi: ”Unelmoin siitä, että voisin järjestää matkoja, jotta Israelissa saataisiin käymään enemmän nuoria ihmisiä. Nythän täällä käy lähinnä 50-60 –vuotiaita vanhempia henkilöitä. Olisi tärkeää, että myös uusi sukupolvi ymmärtäisi Israelin ja Raamatun tärkeyden. Jos et ole vieraillut Israelissa, tule käymään niin nopeasti kuin mahdollista.”

 

Tel Avivin pilvenpiirtäjiä Mini-Israelissa.

16.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 81

Mini-Israel

Keski-Israelin retken kuudes kohteeni oli tien 424 varrella oleva Mini-Israel, joka on Latrunin ja koko Israelin uusimpia vetonauloja.

Eiran Gazit –niminen israelilainen yrittäjä sai idean puistosta v. 1986 nähtyään vastaavanlaisen paikan Hollannissa, mutta palestiinalaisten kansannousun takia rakennustöihin päästiin vasta v. 1994.

Suunnittelijoita, arkkitehtejä ja pienoismallien rakentajia oli yli sata henkilöä Israelin kaikista uskonto- ja yhteiskuntaluokista. Monet heistä olivat juuri äskettäin Venäjältä muuttaneita juutalaisia.

Vuonna 2002 avatussa Mini-Israelissa voi nähdä 1:25 suhteen pienoiskoossa 385 hyvin taitavasti rakennettua Israelin tärkeintä historiallista, arkeologista ja uskonnollista rakennusta ja nähtävyyttä eli muutamassa tunnissa koko Israelin Jerusalemin pyhistä paikoista jylhiin erämaanäkymiin ja Tel Avivin pilvenpiirtäjistä Kapernaumin synagogan raunioihin. Opastekstit ovat hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi.

Daavidin tähden muotoisia polkuja kulkiessa voi selvästi havaita, miten hämmästyttävän monimuotoinen maa Israel on.

Myös se tosiasia, että Israel on kolmen uskonnon pyhä maa, tulee hyvin esille, kun alueella esitellään tasapuolisesti juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tunnetuimpia paikkoja erikoisuuksina vielä bahai-uskon ja druusien temppelit.

35000 m2:n huvipuistossa on myös runsaasti viherkasveja, bonsaipuita, liikkuvia leikkijunia ja –autoja sekä seitsemän cm:n kokoisia erilaisia israelilaisia miniatyyri-ihmisiä, joita on huikeat 25000 kappaletta.

Mini-Israel on nopea ja mielenkiintoinen oppitunti ihmeellisestä Israelista. Kun alue on läpikäyty, voi paikan ravintoloissa ihmetellä ja sulatella näkemäänsä ja ehkä pistäytyä myös matkamuistomyymälässä.

 

Jalustalle nostettu tankki Panssarimuseossa.

15.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 80

Panssarimuseo

Keski-Israelin retken viides kohteeni oli Latrunissa tien 424 varrella oleva Yad La-Shiryonin maailmankuulu panssarimuseo, Juudean Parola, johon on koottu Israelin panssarivaunuja Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien aina Israelin omaan Merkava-tankkiin asti.

Paikan virallinen nimi on The Armed Corps Memorial Site and Museum at Latrun (Panssarijoukkojen muistopaikka ja museo Latrunissa), jossa muistellaan rakkaudella ja kunnioituksella vuodesta 1948 lähtien sodissa kaatuneita lähes 5000 panssarisotilasta, joiden nimet on kaiverrettu pitkään muistoseinään.

Vuonna 1982 avattu panssarimuseo on rakennettu brittimandaatin aikaisen linnoitusta muistuttavan Tegartin poliisirakennuksen ympärille, josta aikoinaan valvottiin strategisen tärkeää Jerusalemiin johtavaa tietä. Museon sisällä on kirjasto, synagoga, auditorio ja näyttelyjä.

Panssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja on valtava määrä eli 110 kappaletta ympäri laajaa pihaa. Osa on omia ja osa on vihollisilta sotasaaliiksi saatuja tankkeja, joten museossa on israelilaisia, amerikkalaisia, brittiläisiä, ranskalaisia, saksalaisia ja venäläisiä tankkeja. Mahtavan kokoelman täydentämiseksi ulkomailta on myös ostettu tankkeja.

Yhdessä nurkkauksessa on korkealle jalustalle, entisen brittien vesitornin päälle nostettu tankki, amerikkalainen M4 Sherman, joka oli yksi ensimmäisiä Israelin Puolustusvoimien tankkeja. Koska vesitorni oli suunniteltu kestämään vain 25 tonnin painon, jouduttiin 34 tonnia painavasta tankista poistamaan sekä moottori että vaihteisto.

Panssarimuseo on varsin vaikuttava paikka kenelle tahansa, mutta sotahistorian harrastaja on varmaankin aivan ekstaasissa. Kyse ei ole kuitenkaan vain panssariaseista, vaan kaikkialla henkii myös pienen ja jatkuvasti uhatun valtion voimakas uhrimieli ja puolustustahto.

 

Latrunin luostari.

14.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 79

Latrunin luostari

Keski-Israelin retken neljäs kohteeni oli 25 km Jerusalemista länteen sijaitseva Latrunin hiljaisten munkkien trappistiluostari.

Kristillisen tradition mukaan Jeesuksen toisella puolella oleva ”hyvä” ryöväri oli kotoisin tältä alueelta, jonka vuoksi paikka sai nimeksi Castellum bonu Latronis eli Hyvän varkaan linnoitus. Ranskalaisten ristiretkeläisten mukaan kyseessä oli Le Toron des Chevaliers eli Ritareiden linna. Kun nämä kaksi nimeä yhdistyivät, syntyi nimi Latrun.

Luostari on korkealla kukkulalla, josta on hyvät näkymät Aijalonin laaksoon, jossa Jumala pysäytti Joosuan pyynnöstä auringon ja kuun päiväkaudeksi paikoilleen, jotta israelilaiset ehtisivät voittaa amorilaiset ennen pimeän tuloa (Joos. 10:12-14).

Latrunin alueella käytiin kiivaita taisteluja Israelin Itsenäisyyssodan aikana v. 1948, jonka jälkeen se kuului Jordanialle vuoteen 1967 asti, jolloin Israel sai Latrunin hallintaansa.

Paikalla on ollut aikaisemmin ristiretkeläislinnoitus, mutta ranskalaiset, saksalaiset ja flaamilaiset trappistimunkit aloittivat luostaritoiminnan v. 1890 Maccabee Hotel –nimisessä rakennuksessa. Nykyinen komea luostarikirkko on rakennettu v. 1954.

Askeettiset trappistimunkit noudattavat täydellistä hiljaisuutta, paitsi rukoillessa, mutta turistien kanssa asioidessa siitä joustetaan, kun matkailijoille myydään itse tuotettuja oliiviöljyjä ja viinejä, jotka tunnetaan kautta Israelin.

Kauniin puutarhan ympäröimä upea Latrunin luostari on miellyttävä tutustumiskohde.

 

Neve Shalomin talonäkymiä.

13.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 78

Neve Shalom - Wahat al-Salam - Rauhan keidas

Keski-Israelin retken kolmas kohteeni oli Latrunissa Jerusalemin ja Tel Avivin puolivälissä sijaitseva pieni Neve Shalomin eli arabiaksi Wahat al-Salamin (Rauhan keidas) kylä, joka on yhteistoiminnallinen kokeiluyhteisö, jossa asuu vähän yli 200 muslimia, juutalaista ja kristittyä

Neve Shalomin kylän asukkaat haluavat osoittaa, että oman uskonsa ja kulttuurinsa pohjalta toisella tavalla uskovien ja ajattelevien hyväksyntä ja yhteistyö on mahdollista.

Neve Shalomin perusti v. 1970 dominikaaniveli Bruno Hussar alueelle, jonka hän sai käyttöönsä lähellä olevalta Latrunin luostarilta.

Paikan nimi tulee Raamatusta (Jes. 32:18), joka kuuluu englanniksi: ”My people shall dwell in an oasis of peace (Minun kansani elää rauhan keitaalla).” Suomalainen Raamattu puhuu rauhan majoista.

Bruno Hussar oli maallistuneiden juutalaisten Egyptissä syntynyt poika, joka kääntyi kristinuskoon ollessaan Ranskassa opiskelemassa insinööriksi. Nähtyään Toisen maailmansodan aikana Ranskassa voimakasta antisemitismiä Hussar tuli tietoiseksi juutalaisista juuristaan, muutti Israeliin v. 1953 ja sai Israelin kansalaisuuden v. 1966.

Neve Shalomkaan ei ole idealistisista tavoitteista huolimatta täydellinen paratiisi, vaan eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien kesken on välillä jännitteitä ja kiistoja, kuten missä tahansa kylässä kaikkialla maailmassa, mutta Neve Shalomissa ristiriidat eivät kuitenkaan leimahda väkivallaksi, kuten valitettavan usein muualla Israelissa, koska kylässä on riittävän paljon rohkeita ja idealistisia uranuurtajia, jotka haluavat edes yrittää tehdä käytännössä jotakin tässä Lähi-idän kuumimmassa ruutitynnyrissä.

Neve Shalomissa on myös suomalainen majatalo Lähde, mutta teen siitä erillisen raportin.

Tässä on linkki Neve Shalomin nettisivulle http://wasns.org/ ja tässä Facebook-sivulle: https://www.facebook.com/oasisofpeace .

 

Netanian kävelykatu.

12.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 77

Netania

Keski-Israelin retken toinen kohteeni oli Välimeren rannalla 30 km Tel Avivista pohjoiseen sijaitseva rantalomakaupunki Netania (Jumalan lahja), jossa on 202000 asukasta, joista monet ovat Venäjältä, Ranskasta ja Etiopiasta tulleita viime aikojen siirtolaisjuutalaisia.

Kaupungilla ei ole vanhaa historiaa, joten se on siinä suhteessa poikkeus Israelissa. Netania on sionistinen pioneerikaupunki, joka perustettiin v. 1929.

Netanian (myös Natania) nimi on kunnianosoitus amerikanjuutalaiselle liikemiehelle ja filantroopille Nathan Strausille (1848-1931), joka oli jo antanut huomattavan paljon rahaa, kaksikolmasosan omaisuudestaan, arabien ja juutalaisten hankkeisiin Palestiinassa, kun Strausilta toivottiin saatavan vielä rahaa uuden kaupungin kehittämiseen. Kun Straus ilmoitti, että hänellä ei ole enää varoja siihen tarkoitukseen, Netanian nimeä ei kuitenkaan enää muutettu.

Netania on kasvava teollisuuskeskus, joka on tunnettu timanttihiomoistaan, mutta pääelinkeinona on turismi 14 km pitkien upeiden hiekkarantojen ollessa suurin vetonaula. Myös kauniit ravintoloiden reunustamat kävelykadut ovat varsin viehättäviä.

Netanian kohdalla Israel on kapeimmillaan: Länsirannalle on vain 14 km. Toisen palestiinalaisten kansannousun pahin terrori-isku tehtiin v. 2002, kun Länsirannalta tullut naiseksi pukeutunut mies käveli Netaniassa Park-hotellin ruokasaliin ja räjäytti itsensä tappaen 29 ihmistä, joista suurin osa oli vanhuksia.

Tämän ja monien muiden itsemurhaiskujen takia Israel päätti rakentaa Länsirannan ja Israelin väliin 700 km pitkän turvamuurin, joka on vähentänyt terrorihyökkäyksiä huomattavasti.

 

Kesarean ristiretkeläisajan linnoitusmuureja.

11.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 76

Kesarea

Tein 11.7.2016 Keski-Israelin matkan, jonka ensimmäinen kohde oli Välimeren rannalla Haifan ja Tel Avivin puolivälissä oleva Kesarea.

En tarkoita muutaman tuhannen asukkaan nykyaikaista pikku kaupunkia, vaan sen lähellä olevaa vanhaa Kesareaa, jonka Herodes Suuri rakennutti ja nimesi satamakaupungin Rooman keisari Augustuksen mukaan, joka oli omaksunut kunnianimen Caesar (keisari).

Viidessä vuodessa pienen kyläpahasen raunioille nousi suuri satama, kylpylöitä ja temppeleitä. Kesareasta tuli roomalaisen vallan merkittävä keskuspaikka, jossa myös Herodeksella oli oma komea palatsi.

Vielä ristiretkeläisaikana Kesarea oli tärkeä linnoituskaupunki, mutta islamilaisvallan aikana Kesarea vaipui vähitellen unohduksiin.

Raamatussa Kesarea on mainittu muutaman kerran. Evankelista Filippus asui Kesareassa ja Paavali kävi Kesareassa joitakin kertoja.

Kesareassa asui myös roomalainen sadanpäällikkö Kornelius, joka kutsutti Joppesta (nykyinen Jaffa) Pietarin luokseen kertomaan hänelle ja hänen perheväelleen tarkemmin Jumalan tiestä (Apt. 10).

Nykyään vanha Kesarea on kunnostettu suosituksi kansallispuistoksi, jossa on laajoja raunioalueita roomalais- ja ristiretkeläisajoilta, hippodromi, jossa ajettiin hevosvaunuilla kilpaa, roomalainen amfiteatteri (nykyään restauroitu, jossa on monenlaisia tapahtumia) sekä useita kauppoja ja ravintoloita. Sukelluskoulukin näkyi olevan aallonmurtajan päässä sekä muutaman kilometrin päässä pohjoisessa upea akvedukti, jota myöten Kesareaan saatiin vettä.

Alueella on todella paljon nähtävää, jota täydentää vielä elokuvateatterissa näytettävä filmi Kesarean historiasta.

 

Naveed Anjum - sionistinen muslimi.

10.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 75

Naveed Anjum – sionistinen muslimi

Niin yllättävältä kuin se voi kuulostaakin, Israelissa ja ympäri maailmaa on muslimeja, jotka ovat Israelin puolella olevia sionisteja.

Yksi heistä on Naveed Anjum, joka on tehnyt nettiin sarjan nimeltä Israel – juutalaisten perintö, jossa Anjum osoittaa, että Israelin maa on juutalaisten perintömaata. Yksi Anjumin iskulauseista onkin ”Juudea juutalaisille, Arabia arabeille”.

Anjum on huomannut, että monet ihmiset, varsinkin islamilaisissa maissa, uskovat, että juutalaisilla ei ole mitään yhteyttä Israelin maahan. Sen sijaan he uskovat, että maa oli alun perin Palestiina ja se kuului muslimeille.

Muslimeille opetetaan, että juutalaiset olisivat Euroopasta ja muualta tulleita maahantunkeutujia, jotka karkottivat palestiinalaiset pois ja miehittivät Palestiinan maan.

Naveed Anjum osoittaa nettisivuillaan http://israelislegitimate.org/, että tällaiset väitteet ovat täysin vääriä kirjoittaen, että juutalaisvaltion laillisuuden todistavat Koraani, islamilainen traditio, Raamattu sekä kaikki historialliset ja arkeologiset faktat.

Naveed Anjumin ajatuksiin voi tutustua myös Facebookissa hänen sivullaan Legitimacy of the Zionist State (Sionistivaltion laillisuus) osoitteessa https://www.facebook.com/zioniststate .

Naveed Anjum on saanut kärsiä näkemystensä takia paljon vainoa ja pahoinpitelyjä muslimien taholta. Lopulta hän joutui jättämään oman maansa ja pakeni Kamputseaan, sitten Laosiin ja Thaimaahan, jossa hän on saanut opiskelijaviisumin, koska hän opiskelee thai-kieltä.

Naveed Anjum on nyt tehnyt pro-Israel –työtä seitsemän vuoden ajan ja jatkaa sitä kaikista vaikeuksista huolimatta.

 

Colel Marketin ruokakauppa Safedissa.

9.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 74

Colel Chabad -avustusjärjestö

Israelissa on paljon köyhiä ihmisiä, joita eri järjestöt auttavat.

Yksi tällainen avustusjärjestö on v. 2008 toimintansa aloittanut Colel Chabad, jolla on Israelissa neljä Colel Market –nimistä ainutlaatuista ruokakauppaa, joiden tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan auttaa vähävaraisia ostamaan peruselintarvikkeita 40 % alennettuun hintaan.

Colel Chabad on toiminut jo vuodesta 1788 alkaen jakamalla avustuspaketteja Israelin köyhimmille perheille.

Koska jokaisella ihmisellä on kuitenkin sisäsyntyinen halu pärjätä itse, kehitti Colel Chabad uudenlaisen toimintatavan, jossa suoran avustuksen sijaan ihmiset voivat tehdä päätöksensä itsenäisesti ja hankkia ruokatarvikkeita hyvin edullisesti säilyttäen täten omanarvontunnon paremmin kuin jos he olisivat täysin avustusten varassa.

Yksi tapa, miten hinnat on saatu alas, on se, että näissä kaupoissa ei myydä kalliita merkkituotteita lainkaan. Toinen tapa on ostaa kerralla suuria määriä tuotteita.

Kauppa on auki kaikille, niin juutalaisille, muslimeille, kristityille, beduiineille kuin druuseille, kaikille, joilla on tarvetta ostaa peruselintarvikkeita halvalla.

Toimintansa avulla Colel Chabad haluaa toteuttaa Raamatun sanaa (5. Moos. 15:11): ”Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sen tähden käsken minä sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on.”

Linkki Colel Chabadin nettisivulle: https://www.colelchabad.org/Donate_Now.htm…

 

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu 5.7.2016 Keniassa keskellä evankelisia Israelia tukevia kristittyjä.

8.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 73

Netanyahun vierailu Afrikkaan

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu teki 4.-7.7.2016 merkittävän ja historiallisen valtiovierailun seitsemään Afrikan maahan, Ugandaan, Keniaan, Ruandaan, Etelä-Sudaniin, Etiopiaan, Sambiaan ja Tansaniaan.

Netanyahun matkaa on luonnehdittu käänteentekeväksi, mihin viittaa myös pääministerin sanonta: ”Israel tulee takaisin Afrikan luo ja Afrikka tulee takaisin Israelin luo.”

Netanyahu tapasi matkallaan myös Afrikan evankelisia kristittyjä. Kenian Nairobissa oli tiistaina 5.7.2016 suuri kokous, jossa Netanyahu puhui kristityille Israelin tukijoille. Kun Netanyahu astui saliin, kolme miestä ja kolme naista puhalsivat shofariin jylisevien kättentaputusten seuraamina.

Netanyahu kysyi puheensa alussa, kuinka moni on käynyt Israelissa. Kun vain muutama käsi nousi ylös, pääministeri esitti yleisölle avoimen kutsun: ”Tulkaa Pyhään maahan joko ensimmäisen kerran tai uudestaan nähdäksenne kaikki ne ihmeelliset paikat, joista te luette Raamatussa.”

Netanyahu jatkoi: ”Olen iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus, oikeastaan etuoikeus, tulla Afrikkaan teitä tapaamaan. Meillä ei ole maailmassa parempia ystäviä kuin kristityt.”

Israelin pääministeri kosketteli puheessaan myös kristittyjen vainoja Lähi-idässä todeten lopuksi: ”Lähi-idässä on yksi paikka, jossa kristityt menestyvät ja ovat turvassa. Tämä paikka on Israel.”

Matkan ensimmäisenä päivänä Netanyahu osallistui Ugandassa seremoniaan, joka pidettiin sen muistoksi, että Israelin puolustusvoimat suorittivat v. 1976 40 vuotta sitten rohkean salamaoperaation, jossa 102 kaapattua israelilaista siviiliä vapautettiin Entebben lentokentällä.

Tehtävän vaikeudesta huolimatta vain yksi israelilainen sotilas sai surmansa. Netanyahulle oli varmasti tunteita herättävä hetki muistella tapahtunutta, koska tuo yksi israelilainen uhri oli Yoni Netanyahu, hänen veljensä.

 

Temppeliritareiden tunneli Akkossa.

7.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 72

Temppeliritareiden tunneli

Länsi-Galilean retken kahdeksas kohteeni oli Akkon vanhassakaupungissa sijaitseva temppeliritareiden tunneli.

Ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin v. 1099. Temppeliritareiden uskonnollissotilaallinen järjestö perustettiin v. 1118. Kun temppeliritarit tulivat Jerusalemiin, he asettuivat Temppelivuorelle, mistä he saivat nimensä. Ritarit muuttivat muslimien Kalliomoskeijan kirkoksi laittaen ristin sen huipulle.

Saladinin valloitettua Jerusalemin v. 1187 temppeliritarit joutuivat siirtymään Johanniittojen tavoin Akkoon, josta tuli ristiretkeläisten voimakkain ja viimeisin tukikohta Pyhässä maassa. Temppeliritarit linnoittivat niemen eteläosan ja rakensivat sitten salaisen tunnelin linnoituksesta satamaan.

Vuonna 1291 mamelukit valloittivat Akkon ja tuhosivat sen täysin. Akkosta tuli vuosisadoiksi unohdettu pikku kaupunki, jonka salaisesta tunnelistakaan kenelläkään ei ollut tietoa.

Temppeliritareiden linnoitusta ei ole enää olemassa, mutta tunneli löydettiin sattumalta v. 1994, kun sen päällä asuva nainen valitti viemäritukoksesta.

Viiden vuoden työn jälkeen tunnelin länsiosa avattiin yleisölle v. 1999. Kun itäosakin saatiin kaivettua esiin, voitiin koko tunneli avata kävijöille v. 2007, jonka jälkeen 350 metriä pitkää tunnelia on päässyt kulkemaan Khan al-Umdanin läheisyydestä satama-alueen majakan kohdalle tai samaa reittiä takaisin.

Tunnelin seinustoille on laitettu ristiretkeläiselämästä kertovia kuvia.
Tunneli on enimmäkseen korkea ja leveä, mutta jossakin kohtaa kuitenkin aika matala, joten jouduin kulkemaan välillä selkä kyyryssä.

 

Khan ash-Shawarda Akkossa.

6.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 71

Khanit

Länsi-Galilean retken seitsemäs kohteeni olivat Akkon vanhankaupungin alueella olevat khanit, jotka ovat laajan sisäpihan ympärille rakennettuja Turkin vallan aikaisia majataloja.

Turkin kielellä näitä kestikievareita kutsutaan nimellä karavanserai.

Suurin ja parhaiten säilynyt khani on v. 1784 rakennettu Khan al-Umdan, jonka tunnistaa korkeasta v. 1906 lisätystä kellotornista.

Valitettavasti alue oli siellä käydessäni suljettu. Khania oltiin välillä muuttamassa hotelliksi. Vaikka ne suunnitelmat ovat nyt pysähdyksissä, turistit eivät silti pääse katsomaan khania läheltä. Minäkin jouduin vain kurkistamaan aidan raosta.

Muita khaneja ovat Khan al-Shuna, Khan al-Franj ja Khan ash-Shawarda, josta otin valokuvan.

Khan ash-Shawarda (kauppiaitten majatalo) on ainoa neljästä khanista, joka on tällä hetkellä kaupallisessa käytössä. Tämäkin khani oli laiminlyötynä pitkiä aikoja, mutta viime vuosina paikkaa on kunnostettu ja kaunistettu melkoisen viihtyisäksi. Aukion ympärillä on jo lukuisia ravintoloita matkailijoita odottamassa.

 

Johanniittain linnoituksen ruokasalin paksuja pylväitä.

5.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 70

Johanniittain linnoitus

Länsi-Galilean retken kuudes kohteeni oli Akkon vanhankaupungin alla oleva massiivisen suuri Johanniittain linnoitus, joka kuului ristiretkien aikaan Johanniittain ritarikunnalle(koko nimi: Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa).

Mahtavapylväisiä keskiaikaisia ritarisaleja, asuinhuoneita ja tunneleita on vähitellen kaivettu esiin, ja nykyään vaikuttava neljän eri osan rakennuskompleksi on erittäin suosittu matkailunähtävyys.

Johanniittain ritarikunta sai alkunsa Jerusalemissa, jossa ritareilla oli v. 1080 perustettu sairaala, jonka takia heitä kutsutaan usein myös hospitallereiksi. Toiminta hospitaalissa sairaiden hyväksi muodosti alkuun ritarikunnan toiminnan ytimen. Sairaala saattoi ottaa hoitoonsa jopa 2 000 potilasta.

Muiden ritarikuntien tavoin myös johanniitat taistelivat muslimiarmeijoita vastaan, mutta sotimisen ja sairaanhoidon lisäksi heidän pääasiallinen tehtävänsä oli Euroopasta tulleiden pyhiinvaeltajien vastaanottaminen ja suojeleminen heidän matkallaan Jerusalemiin ja takaisin.

Kun Jerusalem menetettiin muslimeille v. 1187, myös Akko joutui muslimien käsiin neljäksi vuodeksi, mutta kuningas Rikhard Leijonamielen johdolla Akko valloitettiin jälleen v. 1191, jonka jälkeen Akko muodostui johanniittojen pääpaikaksi sadan vuoden ajaksi vuoteen 1291 asti. Ritarikunta linnoitti kaupungin ja rakensi sen sisälle sairaalan, majatalon ja kirkkoja.

Ritarikunnan tunnus on punaisella pohjalla oleva valkoinen risti, joka tunnetaan myös nimellä Maltan risti, mikä tulee siitä, että kun muslimit ajoivat lopulta ristiretkeläiset pois Pyhältä maalta, johanniitat menivät ensin Kyprokselle, sitten Rodokselle ja lopuksi v. 1530 Maltalle.

 

Akkon vanhankaupungin suoraan Välimereen laskeutuvat muurit.

4.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 69

Akko

Länsi-Galilean retken viides kohteeni oli Akko, Israelin pohjoisrannikon pieni kaupunki (47000 asukasta), jolla on suuri historia.

Suunnistinkin siksi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaan Akkon vanhaankaupunkiin, jota ympäröivät muurit laskeutuvat lännessä suoraan Välimereen.

Akko on mainittu jo Vanhassa testamentissa (Tuom. 1:31), kun sanotaan, että Asserin heimo ei pystynyt valloittamaan Akkoa.

Kreikkalaisille ja roomalaisille kaupunki oli Ptolemais, jonne Paavalin 3. lähetysmatkan meriosuus päättyi (Apt. 21:7).

Akkon loistokausi oli ristiretkien aikana, kun Euroopasta tulleet ristiretkeläiset tulivat ensin laivoilla Akkoon jatkaakseen sieltä Jerusalemiin.

Saladinin onnistui valloittaa Akko v. 1187, mutta kuningas Rikhard Leijonamieli palautti kaupungin kristityille v. 1191. Akko olikin ristiretkeläisten viimeinen jalansija Pyhässä maassa, kunnes mamelukit kukistivat sen lopulta v. 1291.

Napoleonkin seikkaili Akkossa v. 1799 onnistumatta kuitenkaan valloittamaan kaupunkia. Sen muistoksi uudemmassa Akkossa on Napoleonin kukkula.

Brittimandaatin aikana Akkossa oli pahamaineinen vankila, jossa pidettiin vangittuja juutalaistaistelijoita, joista tunnetuimpia olivat Etzel-järjestön johtaja Zeev Jabotinsky ja myöhemmin puolustus- ja ulkoministeriksi noussut Moshe Dayan. Näitä asioita voi muistella vanhankaupungin pohjoislaidalla olevassa Vangittujen vapaustaistelijoiden museossa.

Haifan tapaan Akko on pyhä kaupunki bahai-uskonnon seuraajille.

Akkon asukkaista n. 70 % on juutalaisia. Loput ovat islaminuskoisia tai kristittyjä arabeja. Akkoa pidetään esimerkkinä arabien ja juutalaisten rinnakkaiselon mahdollisuudesta, vaikka eri väestöryhmien välit ovat kärjistyneet välillä, kuten tapahtui v. 2008 viisi päivää kestäneissä mellakoissa, jotka alkoivat siitä, kun eräs arabimies ajoi autolla Jom Kippurin päivänä juutalaisasutuksen läpi.

Akkon vanhakaupunki on mielenkiintoinen nähtävyys, mutta minulle se oli aika sekava, koska eksyin monta kertaa. Onneksi Jumala lähetti minulle kaksi eri henkilöä, jotka karttaa tutkiessani kysyivät minulta, tarvitsinko apua. Kun menin heidän neuvojensa mukaan, löysin oikeat paikat.

 

Gettotaistelijoiden museo.

3.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 68

Gettotaistelijoiden museo

Länsi-Galilean retken neljäs kohteeni oli Gettotaistelijoiden museo, joka sijaitsee valtatien 4 varrella kaksi kilometriä Akkosta pohjoiseen.

Läheisen kibbutsin, Kibbutz Lohamei Hagetaot (Gettotaistelijoiden kibbutsi), holokaustista selvinneet ja gettotaisteluihin, varsinkin Varsovan kansannousuun, osallistuneet jäsenet perustivat museon v. 1949, joka on siten maailman ensimmäinen juutalaisten joukkotuhon muistoa kunnioittava museo ja ainoa, jonka holokaustista selvinneet ihmiset ovat itse perustaneet.

Museo kertoo filmien, valokuvien ja muun havaintoaineiston avulla Toisen maailmansodan aikaisesta urheasta taistelusta natseja vastaan korostaen rohkeutta ja hengen voimaa vaikeissakin olosuhteissa ja henkiinjääneiden uskomatonta kykyä rakentaa elämänsä uudelleen uudessa maassa, josta he olivat unelmoineet – Israelin valtiossa.

Valitettavasti museo oli siellä käydessäni jostain syystä kiinni, vaikka sen olisi pitänyt olla auki, eikä missään ollut mitään selitystä kiinnioloon.

Vieressä oleva erillinen v. 1995 perustettu Lasten museo oli kyllä auki ja siellä näkyi olevan juuri jokin koululaisten ryhmä oppimassa gettojen lasten elämästä lapsille ymmärrettävällä tavalla.

Museon vieressä on vanha akvedukti ja suuri amfiteatteri, jossa pidetään erilaisia juhlia ja konsertteja.

 

Naharian Ha Ga’aton –kanava ja bulevardi.

2.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 67

Naharia

Länsi-Galilean retkeni kolmas kohde oli Naharia, Akkon ja Libanonin välissä oleva Israelin pohjoisin rannikkokaupunki, jossa on n. 54000 asukasta.

Saksasta saapuneet juutalaiset perustivat Naharian v. 1935. Myöhemmin kaupunkiin liitettiin lähellä oleva maahanmuuttajien leiri.

Naharian nimi tulee kaupungin läpi virtaavasta Ga’atonin kanavaksi muutetusta joesta (hepreaksi ja arabiaksi nahar), jossa ei siellä käydessäni ollut kuin hiukan vettä. Talven sateiden aikana tilanne on toinen, kun joen vedet syöksyvät kohti Välimerta.

Kanavan molemmin puolin on komea eukalyptuspuiden reunustama Ha Ga’aton –bulevardi, jonka varrella useimmat kaupat, kahvilat ja ravintolat ovat.

Nahariassa ei ole mitään erikoisia nähtävyyksiä bysanttilaisen kirkon jäännöksiä lukuun ottamatta, mutta uimarannat ovat pitkiä ja kauniita ja rantakatu, jota myöten on hyvä kävellä ja pyöräillä, ulottuu 10 km:n päässä olevaan Akkoon asti.

Naharian seutu on rauhallista, paitsi sotien aikana, kun Nahariaankin on menneinä vuosina ammuttu lukuisia raketteja. Nahariassa on hiukan teollisuutta, mutta pääosin kaupunki elää turismista.

Kaupunkiin pääsee myös junalla, koska Nahariassa on Beersebasta lähtevän ja Tel Avivin kautta kulkevan junaradan pääteasema.

Tunnetuin kaupungin asukas on Gilad Shalit, v. 1986 Nahariassa syntynyt Israelin puolustusvoimien alikersantti, jonka palestiinalaistaistelijat kidnappasivat v. 2006, mutta joka vapautui v. 2011, kun hänet vaihdettiin yli tuhanteen palestiinalaisvankiin.

 

Rosh HaNikran luolastoa.

1.7.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 66

Rosh HaNikra

Länsi-Galilean retken toinen kohteeni oli Rosh HaNikra (Luolien pää), joka on aivan pohjoisessa Libanonin rajalla sijaitseva spektaakkelimainen luolasto.

Luolat ovat syntyneet vuosituhansien kuluessa, kun Välimeren aallot ovat muokanneet valkoista ja pehmeää kalkkikivikalliota. Yhteensä luolatunneleita on n. 200 metriä.

Aikaisemmin luoliin pääsivät tutustumaan vain kokeneet sukeltajat, mutta nykyään paikka on hyvin suosittu nähtävyys kenelle tahansa, koska alas luoliin pääsee köysiradan vaunun kyydissä ja samalla tavalla takaisin ylös. Väitetään, että köysiradan kaltevuuskulma 60 astetta olisi maailman jyrkin. Kahden minuutin matka meni kuitenkin varsin mukavasti.

Sisällä luolissa oli upean näköistä, mutta myös mahtavan kuuloista, kun veden pauhu kohisi korvissa kuin jumalainen sinfonia. On sen tähden aivan paikallaan, että luolaan menevän tunnelin alussa oli taulu, jossa on kirjoitettuna englanniksi raamatunpaikka Ps. 93:4: ”Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.”

Luolan katoissa elää hedelmälepakkoja, joiden piipitystä voi joskus kuulla, mutta minun käynnilläni kuului vain veden pauhua.

Paikassa voi nähdä myös v. 1942 rakennetun tunnelin pään, jonka tarkoituksena oli yhdistää Kairo-Haifan rautatie Beirutiin ja sen kautta Istanbuliin.

Toisen maailmansodan päätyttyä oli tarkoituksena avata reitti myös siviililiikenteelle, mutta v. 1947 lopussa alkaneet levottomuudet arabien ja juutalaisten välillä estivät hankkeen. Lopullinen isku tuli, kun juutalaisten Hagana-järjestön Karmelin divisioona räjäytti tunnelin 14.3.1948, koska he pelkäsivät, että arabit toisivat rataa myöten aseita ja miehiä Libanonista silloin arabien vallassa olevaan Haifaan.

 

Lea ja Igal Zevulun ja heidän välissään talon lähistölle iskeytyneen raketin jäännökset.

30.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 65

Shlomi ja Lea Zevulun

Tein tänään 30.6.2016 vuokra-autolla Länsi-Galilean retken, jonka ensimmäisenä kohteena oli Shlomi, joka on aivan pohjoisessa näköetäisyyden päässä Libanonin rajasta oleva pienehkö kaupunki, jonka paikalla oli ennen Al-Bassa niminen arabikylä, mutta sen tuhouduttua Israelin Itsenäisyyssodassa v. 1948 alueelle muutti juutalaisia maahanmuuttajia Marokosta ja Tunisiasta.

Uusi kaupunki Shlomi perustettiin v. 1950. Kuten niin monet muutkin paikat Israelissa, Shlomin nimikin tulee Raamatusta eli Asserin heimon Selomi-nimisestä johtajasta (4. Moos. 34:27).

Tapasin Shlomissa savolaisen Lapinlahdelta kotoisin olevan Lea Zuvulunin ja hänen Igal-poikansa. Lean mies Joosef oli joutunut lähtemään asioita hoitamaan, joten emme voineet kohdata tällä kertaa.

Lea on tuntenut koko ikänsä, että vaikka Suomi on hyvä maa, niin se ei ole kuitenkaan hänen paikkansa. Sydän veti Israeliin.

Lea päätti toteuttaa kaipuunsa v. 1980, kun hän tuli töihin Afulan lähellä olevaan Beit Hasitan kibbutsiin. Parin kuukauden jälkeen Lea lähti kuitenkin kiertämään Israelia päätyen Akkoon, jossa hän tapasi Tunisiasta muuttaneen Joosefin.

Rakkaus syttyi nopeasti ja heidät vihittiin vuoden 1980 lopussa Suomessa, jonne pariskunta päätti kuitenkin asettua. Varsinkin Joosef viihtyi hyvin Suomessa.

Tilanne muuttui kuitenkin 15 vuoden jälkeen, kun Joosefia kohtasi ikävä työtapaturma, joka johti eläkkeelle joutumiseen, minkä jälkeen koko perhe, jossa oli nyt neljä lasta, päätti muuttaa v. 1995 Israeliin.

Aluksi kokeiltiin elämää eri paikkakunnilla, kuten Akkossa ja Nahariassa. Virallisten papereiden hankkimisessa oli välillä kovaa työtä, ennen kuin kaikki saatiin kuntoon.

Välillä Lea oli vuoden Suomessakin, jolta reissulta kaksi vanhinta tytärtä jäi Suomeen.

Lea muutti uudestaan Israeliin v. 1998 ja silloin perhe meni Netivitan moshaviin.

Lopulta Zevulunit muuttivat v. 2002 nykyiseen asuntoonsa Shlomiin, jossa 61-vuotias Lea on ollut 8 vuotta apuhoitajana odottaen kohta eläkkeelle pääsyä ja 28-vuotias Igal toimii koulun vartijana, joten hänellä on työssään ase mukana.

Vuoden 2006 toinen Libanonin sota tuntui täällä rajan läheisyydessä voimakkaasti, kun kaupunkiin ammuttiin toistatuhatta rakettia, joista yksi iskeytyi 200 metrin päähän Zevulunien talosta. Sen raketin kappaleet ovat muistona talon reunustalla.

Shlomissa ei ole seurakuntaa, mutta Lea ja Igal käyvät 10 km:n päässä Nahariassa olevassa Or HaGalil (Galilean valo) –nimisessä messiaanisessa seurakunnassa.

Lea kokee edelleenkin kuten vuosikymmeniä sitten, että hän paikkansa on Israelissa. Lea sai jo nuorena siihen liittyvän profetian, joka kuului seuraavasti: ”Tulet levittämään kirkkauden pilveä hengellisesti pimeän maailman keskellä.” Israel on kaikesta Pyhän maan asemasta huolimatta hengellisesti hyvin kova ja haastava maa.

Kun välillä on ollut vaikeuksia, on joskus tullut mieleen palata Suomeen, mutta Lea ei ole sitä toteuttanut, koska hän kokee Jumalan juurruttaneen hänet Israeliin.

Lea kokee, että kaikesta huolimatta Israelissa on turvallista olla. Lea pitää myös täkäläisistä ihmisistä, jotka voivat olla välillä temperamenttisia, mutta joiden kanssa hän tuntee voivansa olla vapaammin kuin Suomessa.

 

 

 

Eeva Niirasen kirja Vuoteni Galileassa – vuosikymmen Aapeli Saarisalon sihteerinä.

29.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 64

Eeva Niirasen Israel-laulu

Mainitsin Aapeli Saarisalon raportin yhteydessä hänen sihteerinsä Eeva Niirasen, jonka mielenkiintoisen kirjan Vuoteni Galileassa löysin ja luin täällä majapaikassani. Laitan tähän hänestä hiukan lisää tietoa sekä yhden hänen lauluistaan.

Eeva Niiranen syntyi 25.5.1939 Lapinlahdella. Niiranen kävi Pelastusarmeijan Upseerikoulun ja oli kenttätyöntekijänä 1957-1961, kartanpiirtäjänä valtion virastossa 1961-1973, toimistosihteerinä rakennusliike Hakassa 1973-1975, kunnes hänestä tuli professori Aapeli Saarisalon sihteeri vuosina 1973-1986. Saarisalon kuoltua v. 1986 Niirasella oli erilaista yritystoimintaa 1988-2015.

Eeva Niiranen on kirjoittanut kolme Israeliin liittyvää kirjaa: Yksin autolla Israeliin (1991), Vuoteni Galileassa (2000) ja Jäljet kivessä (2006).

Nyt eläkkeellä ollessa ja näkövammaisena Helsingissä asuvan Eeva Niirasen tunnuslause on: ”Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.”

Seuraavassa on Eeva Niirasen tekemä Israel-laulu. Valitettavasti en saanut nuotteja näkymään, mutta sanat ovat tässä.

Huoneenhaltijan laulu

Ken Herran huoneenhaltija, hän uskollisin kaikista, on kaikista. Ja leiviskäänsä hoitaen on huoleton kuin lapsonen. Isältä kaiken saapi. Hän työhön varustaapi, lastaan jätä ei. Oi, siksi, mitä teettekin, se tehkää mielin iloisin.

Ken Herran kansan rinnalla, hän siinä saa ain kohdata, saa kohdata sen kentän, missä tulisin on vastus Lusiferin. Jos Herran puoleen huudan, suo avun Jalopeura, Juudan ruhtinas. Oi, siksi, mitä tehnenkin, saan tehdä käsin voittoisin.

Ken Israelin matkalla, hän saa jo itse katsella, saa katsella kuin versoo vanha öljypuu, ja erämaakin antautuu. Vaikk paljon tehdään työtä, sä muista, itses vyötä lähtöön valmiina. Oi, siksi, mitä teettekin, se tehkää mielin valvovin.

 

Palestiinalaisia kivittäjiä.

28.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 63

Palestiinalaisten päivittäinen terrorismi

Israelissa palestiinalaisten tavallisiin ihmisiin kohdistuva terrorismi on jokapäiväistä, mutta ihmiset eivät tiedä siitä mitään, koska media raportoi vain isoimmista iskuista, joissa on kuolonuhreja.

Hatzalah Judea & Samaria –hätätilajärjestön mukaan Juudean ja Samarian alueella on joka päivä 10-15 kivitys- tai palopommihyökkäystä.

Itse asiassa esim. autoihin kohdistuvia kivityksiä on enemmänkin, mutta jos kivet lentävät ohi tai eivät kuitenkaan aiheuta suurempaa vahinkoa, useimmat autoilijat eivät viitsi raportoida asiasta poliisille.

Tällä hetkellä tilanne on se, että isommat iskut ovat tilastollisesti vähenemässä, mutta pienemmät hyökkäykset jatkuvat kuten ennenkin.

Kivien ja palopommien heittämistä joskus vähätellään, mutta hyvin osuessaan kivikin voi olla kuolettava ase. Joka tapauksessa kyse on rikollisesta väkivallan teosta. Kyse on myös terrorisodankäynnistä, jossa käydään sotaa, jota ei ole julistettu ja jota käydään siviilejä, ei sotilaita vastaan.

Rukoillaan siksi edelleen Israelin ja Jerusalemin rauhan puolesta vaikka näillä kuningas Daavidin sanoilla: ”Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.”

Israelissa on myös paikkoja, joissa ei ole juurikaan terrori-iskuja. Asun itse sellaisella rauhallisemmalla alueella eli Galilean Tiberiaassa, jossa hyökkäyksiä ei ole ollut ollenkaan.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

eilen | 16:34

karpatson palaa valtaan

...
21.08 | 00:18

Sipilä, Orpo, Risikko ym. eivät ole uskaltaneet laittaa rajoja kiinni suvakkien vihan pelossa. Hallitus ei takuulla nauti kansan luottamusta, eikä eduskuntakaan

...
21.08 | 00:15

On hirvittävää että islam on suomalaisen politiikan ja valtapelin pelinappula henkilökohtaisten etujen ja poliittisten voimasuhteiden taistelussa.

...
20.08 | 10:39

Kyllä se siltä vaikuttaa, niin kovin se leiri yrittää kampittaa Trumpia, keinoja kaihtamatta. Outoa käytöstä ex-presidentiltä.

...
Tykkäät tästä sivusta