Israel 5

Rabbi Akivan vaimon Rahelin hauta Tiberiaassa.

27.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 62

Rahel ja rabbi Akiva

Gennesaretin järven ympärikierroksen yhdeksäs kohteeni oli Tiberiaassa sijaitseva Rahelin hauta, josta on tullut uskonnollisten juutalaisten pyhiinvaelluspaikka, jossa rukoillaan, sytytetään kynttilöitä ja muistellaan juutalaisuuden suurinta rakkaustarinaa.

Toisen temppelin aikaan elänyt Rahel oli rikkaan jerusalemilaisen Kalba Savuan tytär, joka rakastui isänsä köyhään ja kouluja käymättömään Akiva-nimiseen paimeneen, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

Rahel näki kuitenkin Akivan kyvykkyyden ja suostui menemään hänen kanssaan naimisiin sillä ehdolla, että Akiva menee kouluun.

Salaisten häiden jälkeen Rahelin isä hylkäsi pariskunnan, joka joutui elämään suuressa köyhyydessä.

Akiva ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan kouluun menosta, koska hän oli 40-vuotiaana mielestään liian vanha oppimaan enää mitään.

Rahel ei antanut periksi, vaan vei miehensä lähteelle, jonka vedet kuluttivat vähitellen päivä päivältä reiän kovaan kallioon. Yhtäkkiä Akiva ymmärsi, että jos pisara vettä voi muuttaa kallion, niin hän voi oppia Tooraa.

Silti Akivalle oli kova paikka mennä kouluun yhdessä ekaluokkalaisten kanssa. ”Kaikkihan nauravat minulle”, valitti Akiva surkeana.

Mutta viisas Rahel sanoi: ”Olet oikeassa. Monet nauravat sinulle ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä yhä harvemmat nauravat ja kolmantena päivänä ei kukaan naura, vaan kaikki alkavat kunnioittaa sinua, että sinä haluat oppia lukemaan vielä vanhemmalla iälläsi.”

Ja näin kävi. Akiva oppi lukemaan yhdessä pienen poikansa kanssa ja meni sen jälkeen kuuluisaan Jerusalemin Akatemiaan palaten sieltä 12 vuotta myöhemmin mukanaan 12000 häntä kunnioittavaa opiskelijaa.

Naapurit arvostelivat Rahelille sitä, että hänen miehensä oli ollut niin kauan aikaa poissa, jolloin Rahel sanoi: ”Jos minä saisin toivoa, niin minun mieheni olisi vielä toiset 12 vuotta Akatemiassa.”

Akiva sattui kuulemaan vaimonsa sanat ja hän päätti lähteä siltä seisomalta takaisin Akatemiaan, josta hän palasi kotiin jälleen 12 vuoden kuluttua nyt mukanaan 24000 innokasta seuraajaa.

Rahel riensi juosten miestään vastaan, mutta opiskelijat eivät tunnistaneet köyhtynyttä ja ryysyissä olevaa Rahelia, vaan sysäsivät hänet tylysti syrjään.

Silloin Akiva riensi vaimonsa luo ja sanoi opiskelijoilleen: ”Kaikki viisaus, mitä minä olen oppinut tai jakanut teille, tulee tältä naiselta – minun vaimoltani.”

Rabbi Akivasta (50-135 jKr.), jonka hauta on myös Tiberiaassa, tuli yksi juutalaisuuden merkittävimmistä Tooran opettajista hänen hurskaan vaimonsa sinnikkään ja peräänantamattoman uskon takia.

 

Aapeli Saarisalon v. 1975 ilmestynyt elämäkertateos Rymättylän räätälin poika, joka on myös majapaikkani kirjahyllyssä Saarisalon signeeramana. Aapeli Saarisalon v. 1975 ilmestynyt elämäkertateos Rymättylän räätälin poika, joka on myös majapaikkani kirjahyllyssä Saarisalon signeeramana.

26.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 61

Aapeli Saarisalo

Mainitsin eilisessä raportissani hiukan Aapeli Saarisalosta, mutta kerron tänään hänestä lisää.

Olen törmännyt Saarisaloon majapaikassani useastikin, koska täällä on monia hänen kirjojaan.

Kaikkein hauskinta oli kuitenkin lukea Saarisalosta täällä löytämästäni Eeva Niirasen kirjasta Vuoteni Galileassa, jossa Niiranen kuvaa elävästi toimimistaan Saarisalon sihteerinä 1970- ja 1980 –luvuilla.

Rymättylän räätälin poika Aapeli Saarisalo (1896-1986) oli Pyhän maan arkeologi, tuottelias kirjailija, teologian tohtori ja Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori.

Israelissa ollessaan Saarisalo asui enimmäkseen Tiberiaassa, jossa hän sai v. 1983 Tiberiaan kunniakansalaisen arvonimen ensimmäisenä ei-juutalaisena.

Tiberiaassa vaikutti samoihin aikoihin myös toinen suomalainen hengen jättiläinen, nimittäin Kaarlo Syväntö, jonka luona kävin v. 1981. Syväntö teki vuosikymmenien ajan merkittävää erikielisten raamattujen levitystyötä.

Saarisalo ja Syväntö tapasivat aina silloin tällöin jakaakseen kokemuksiaan ja pohtiakseen maailman menoa. Helluntailainen Syväntö kutsuikin luterilaista Saarisaloa Galilean piispaksi, mihin Saarisalo reagoi vain hiljaa myhäillen.

Saarisalon alkuperäinen sukunimi Österman (itämies) taisi olla jo enne viitaten hänen tulevaan työalueeseensa.

Tuleva tutkija oli jo lapsena hyvin lukuhaluinen. Ensimmäiseksi Aapeli luki Kuvaraamatun ja sitten Schellerin kirjan Tunnetko Pyhää maata, joihin tutustuessaan Aapeli alkoi kaivata niille seuduille, joista kirjat kertoivat.

Saarisalo teki ensimmäisen matkan Pyhään maahan, silloiseen Palestiinaan, v. 1920, minkä jälkeen matkoja kertyi lukematon määrä.

Aapeli Saarisalo kirjoitti useita yleistajuisia teoksia Raamatun henkilöistä, Pyhästä maasta ja sen historiasta sekä kristillisistä vaikuttajista Suomessa.

Saarisalo toimitti ja kirjoitti myös monia Raamatun tietosanakirjoja, joista tunnetuin on v. 1936 ilmestynyt Raamatun sanakirja, jota minäkin käytän usein hakuteoksena. Saarisalo oli myös toimittamassa 1970-luvulla ilmestynyttä kolmiosaista Isoa Raamatun tietosanakirjaa.

Saarisalo on myös julkaissut oman käännöksensä Uudesta testamentista, Psalmeista ja Jobin kirjasta pyrkien mahdollisimman suureen sanatarkkuuteen.

Kansainvälistä kuuluisuutta Saarisalo alkoi saada 1920- ja 1930 -luvuilla, kun hän alkoi käyttää rauniokumpujen ikämäärittelyssä uutta tutkimusmenetelmää, jossa ikä selvitettiin kaivausten sijaan keramiikan sirpaleista.

Tämä uusi tutkimustapa auttoi Saarisaloa sijoittamaan oikein Raamatussa mainitut muinaiset paikannimet, jotka oli katolisen kirkon tradition mukaisissa kartoissa merkitty väärille paikoille.

Paitsi Palestiinassa ja sittemmin Israelissa Saarisalo teki tutkimusmatkoja myös Lähi-idän muihin maihin, kuten Irakiin ja Egyptiin.

Saarisalo kunnostautui arkeologiassa varsinkin historiallisen maantiedon tutkimuksessa, jossa Raamatussa mainitut paikkakunnat sijoitetaan nykyiselle kartalle. Galilean alueen raamatullisten paikkojen kartoituksessa Saarisalo teki uraauurtavaa työtä. Hän kulki jalkaisin pitkiä matkoja, yöpyi maalla paikallisten asukkaisen luona alkeellisissa olosuhteissa ja teki itsenäisesti arkeologisia tutkimuksia.

Pitkä uurastus palkittiin myös siten, että Aapeli Saarisalolle myönnettiin Israelin kunniakansalaisen arvonimi hänen Israelin arkeologian hyväksi tekemästään työstä.

Aapeli Saarisalo tuli tunnetuksi myös terveellisten elintapojen ja luonnonravinnon puolestapuhujana, joka söi runsaasti sipuleita ja kedoilta löytämiään yrttejä.

Niinpä kun minäkin pistelen täällä poskeeni sipulia ja valkosipulia, muistelen samalla terveysapostolia, tutkimusmatkailijaa, kirjailijaa, arkeologia, professoria ja suurta Jumalan miestä Aapeli Saarisaloa, joka asui tässä samassa asunnossa talvella 1984-85.

 

 

Sisäänkäynti Tamar Bakfarin mauste- ja taatelikauppaan.

25.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 60

Tamar Bakfar

Gennesaretin järven ympärikierroksen kahdeksas kohteeni oli Tamar Bakfar, kuuluisa mauste- ja taatelikauppa, joka sijaitsee Kinneretin moshavin alueella Gennesaretin järven rantamilla noin kuusi km Tiberiaasta etelään.

Tapasin kaupassa tarmokkaan oloisen Lilach Shneidmanin, jonka miehen Ranin isoisä Avigdor Shneidman muutti 9-vuotiaana poikana v. 1897 Ukrainasta Palestiinaan ja oli perustamassa 20-vuotiaana Kinneretin farmia v. 1908. Avigdorin vaimo Nehama saapui sitten myöhemmin eli v. 1921 Liettuan Vilnasta.

Alkuaikoina eli vuodesta 1925 alkaen moshavissa asui jonkin aikaa myös professori ja arkeologi Aapeli Saarisalo, josta Lilach puhui paljon ja lämpimästi näyttäen minulle Saarisalon v. 1980 julkaistun kirjankin Muuttuva Pyhä maa. Saarisalo maksoi etukäteen puolen vuoden vuokran, jolla farmilaiset saattoivat ostaa lehmän arabien varastaman tilalle.

Shneidmanin perheen tyttäret perustivat v. 1999 nykyisen suuren ja suositun kaupan, josta saa kaikkea maistuvaa mitä Israel voi tarjota: yrttejä, mausteita, taateleita, kuivattuja hedelmiä, taatelihunajaa, hilloja, erilaisia mehuja, yrttiteetä, viinejä, oliiviöljyä ja luonnon kosmetiikkaa.

Paikassa on myös elokuvateatteri, jossa kävin katsomassa 15 minuutin mielenkiintoisen elokuvan Shneidmanin perheen historiasta. Myös Aapeli Saarisalo vilahti eräässä filmin kohdassa.

Koska Tamar Bakfar sijaitsee aika lähellä Jordan-joen kastepaikkaa, tulevat monet ryhmämatkalaiset bussilasteittain tutustumaan myös maustekauppaan. Minun siellä ollessani oli hiljaisempi aika, mutta Lilach kertoi, että kaupassa käy hyvin paljon asiakkaita, sekä arabeja, juutalaisia että turisteja, kaikkialta Israelista.

 

Alijan tekeviä juutalaisia saapumassa Israeliin.

24.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 59

Alija-päivä

Jerusalem Post kertoi 21.6.2016 uutisen, että Israelin parlamentti Knesset oli hyväksynyt edellisenä päivänä 20.6.2016 lain, jonka mukaan Israel saa kalenteriin uuden juhlapäivän, kansallisen Alija-päivän, jota vietetään Heshvan-kuun seitsemäntenä päivänä, mikä on gregoriaanisen ajanlaskun mukaan lokakuun lopun ja marraskuun alun välissä.

Alija-päivänä on tarkoitus juhlia Israelin maahanmuuton historiaa ja maahanmuuttajien tärkeyttä Israelin valtion rakentamisessa. Lakiteksti sanookin: ”Israelin vauraus on saavutettu osittain niiden ihmisten ansiosta, jotka jättivät kaiken taakseen ja muuttivat Israelin maahan.”

Valitun päivän aikaan synagogissa luetaan Toorasta kohta (1. Moos. 12:1), joka kertoo, miten Jumala käski Aabrahamia tekemään alijan eli muuton Pyhään maahan: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Aabraham totteli ja loppu on historiaa.

Alija-päivänä kouluissa opetetaan uusien maahanmuuttajien merkityksestä Israelille, hallitus pitää erikoisistunnon ja presidentin asunnolla, Poliisissa ja Puolustusvoimissa on erilaisia juhlatilaisuuksia.

Olen iloinen, että alijan merkitys on näin virallisesti tunnustettu. Kyseessä on valtavan tärkeä asia, ei vain sionistisen unelman toteutuminen paluusta juutalaisten historialliseen kotiin, vaan myös Raamatun monien profetioiden täyttymys, joiden mukaan Jumala kokoaa lopunaikana hajallaan eri kansojen seassa asuvan kansansa takaisin Israelin maahan.

Alija on ihme, jota sopii juhlia oman merkkipäivänkin myötä.

 

Näkymä Hamat Gaderin kuumavesialtaille.

23.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 58

Hamat Gader

Gennesaretin järven ympärikierroksen seitsemäs kohteeni oli jo roomalaisten löytämä kuumien lähteiden Hamat Gader, joka sijaitsee Golanin kukkuloiden eteläpuolella syvän rotkon pohjalla aivan lähellä Jordanian rajaa.

Hamat Gaderiin mentäessä jatkuva alasmeno tuntui aikamoiselta. Enpä ole aikaisemmin ajanut niin jyrkkää tietä alas laaksoon.

Rajan läheisyyden takia alueella näkyi Israelin puolustusvoimien tukikohtia, joille pääsy oli kielletty oman hengen menettämisen uhalla. Ennen vuotta 1967 alue oli demilitarisoitua vyöhykettä Israelin ja Syyrian välillä.

Hamat Gaderin vedet tulevat kahden kilometrin syvyydestä viidestä termomineraalisesta lähteestä, joiden ympärille on rakennettu viihdepuisto, jossa on 42 asteen kuuumavesialtaiden lisäksi tavallisia uima-altaita, vesiliukumäki, Spa Village -hotelli, ravintoloita, piknikpöytiä, varjoisia nurmikoita, roomalaisajan kylpylän raunioita, eläintarha ja Lähi-idän ainoa krokotiilifarmi, jossa on n. 200 krokotiilia.

Hamat Gaderin kylpylä on Israelin suurin ja vanhin ja yksi suosituimpia vapaa-ajan viettokohteita. Kuumien lähteiden vesi sisältää rikkiä (4,7 %), jolla uskotaan olevan parantavaa vaikutusta astmassa, reumatismissa, ihotaudeissa ja ruoansulatusvaivoissa.

 

Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas antamassa saudikuninkaalle lahjaa – juutalaisten lehteä!

22.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 57

Mahmud Abbasin lahja Saudi-Arabian kuninkaalle

Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas antoi viime sunnuntaina 19.6.2016 Saudi-Arabian kuninkaalle Salman I:lle lahjaksi kehystetyn kopion vuoden 1932 The Palestine Post –lehden etusivusta.

En tiedä, mitä Abbasin mielessä on oikein ollut, mutta lähin vaihtoehto on se, että Abbas on ilmeisesti halunnut vihjata saudikuninkaalle, että jo vuonna 1932 Jerusalemissa ilmestyi palestiinalaisten lehti.

Tämä on totta, sillä The Palestine Post perustettiin v. 1932. Abbas ei vain joko tiedä, jolloin hän on tietämätön, tai hän tietää, mutta vääristää tahallaan historiaa, että The Palestine Postin perusti juutalainen sionistiaktivisti Gershon Agron eli kyseessä oli Palestiinan juutalaisten lehti. Ennen Israelin valtion perustamista kaikkia Palestiinassa asuvia, oli sitten arabeja tai juutalaisia, kutsuttiin palestiinalaisiksi.

Israelin valtion syntymisen jälkeen lehden nimi muutettiin, joten vuodesta 1950 lähtien The Palestine Post on tunnettu nimellä The Jerusalem Post.

Mahmud Abbasin PR-tempuksi ajattelema lahja on kääntynyt päälaelleen ja sosiaalinen media on täynnä bloggareiden ja journalistien pilkkakirjoituksia moisen kömmähdyksen takia, kun palestiinalaisten presidentti vie saudikuninkaalle lahjaksi juutalaisten lehden.

Itse en pilkkaa ketään, en Abbasiakaan, mutta totean vain, mihin järjettömyyksiin sokea Israel-viha, historian tosiasioiden kieltäminen sekä myös Raamatun ja Koraanin tuntemattomuus johtavat.

Käy melkein sääliksi saudikuningasta, joka ilmeestä päätellen on hyvin vaivautunut ja tajuaa luultavasti tilanteen surkuhupaisan ironisuuden.

 

Kursin bysanttilaiskirkon rauniot.

21.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 56

Kursin bysanttilainen kirkko

Gennesaretin järven ympärikierroksen kuudes kohteeni oli järven itärannalla ja Golanin vuorten juurella sijaitseva Kursin kansallispuisto, jossa on nähtävissä 400-luvulla jKr. rakennetun bysanttilaisen kirkon ja luostarin rauniot.

Kirkko oli basilikan eri suorakaiteen muotoinen, jossa kaksi pylväsriviä jakoi pyhäkön kolmeen osaan.

Kursin alue on Raamatun Gerasa tai Gadara, jossa Jeesus ajoi riivatusta miehestä ulos tuhansia pahoja henkiä, jotka menivät läheiseen sikalaumaan, joka syöksyi jyrkänteeltä alas 500 metrin päässä olevaan Gennesaretin järveen.

Myös Talmud mainitsee Kursin epäjumalien palvontapaikkana.

Persialaisten hyökättyä v. 614 jKr. Pyhään maahan luostarin munkit tapettiin ja kirkko sai vaurioita, mutta se rakennettiin uudelleen ja sai toimia vapaasti muslimien vuosina 638-641 jKr. tapahtuneen Palestiinan valloituksen jälkeenkin, kunnes kirkko tuhoutui lopullisesti vuoden 749 jKr. maanjäristyksessä (tai toisten tietojen mukaan tulipalossa).

Luostarikirkon rauniot löytyivät Kuuden päivän sodan jälkeen v. 1970 tierakennustöiden yhteydessä, jonka jälkeen arkeologit kaivoivat vuosina 1971 ja 1974 esiin suurimman Israelista löytyneen bysanttilaisen ajan luostarikokonaisuuden.

Kaivaukset jatkuivat sen jälkeenkin, ja vuosina 2001-2002 alueelta löytyi kylpylä, joka palveli aikoinaan paikassa käyneiden pyhiinvaeltajien virkistäytymistarpeita.

Erikoisuuksina voisi mainita, että alueella on nähtävissä myös mosaiikkilattioita, oliivipuristamo, pieni kasteallas ja läheisellä kukkulalla oleva kappeli, josta on hienot näkymät Gennesaretin järvelle.

Kursin kansallispuisto avattiin yleisölle v. 1982 ja se on sen jälkeen vetänyt puoleensa monia kristittyjä matkailijoita Israelissa.

 

Betsaidan rauniot.

20.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 55

Betsaida

Gennesaretin järven ympärikierroksen viides kohteeni oli järven pohjoisrannalla Kapernaumista neljän km:n päässä kukkulalla sijaitseva kalastajakylä Betsaida (metsästys- tai kalastushuone), jonka kohdalla Jordan-joki laskee Gennesaretin järveen.

Betsaida oli tunnettu paikka jo 1000-luvulla eKr., kun kuningas Daavidin eräs vaimoista, Maaka, oli siellä hallinneen Gesurin aramealaisen kuninkaan Talmain tytär, joka synnytti Daavidille Absalom-nimisen pojan.

Jeesuksen opetuslapsista Pietari, Andreas ja Filippus olivat kotoisin Betsaidasta.

Jeesus paransi Betsaidassa sokean miehen hiukan poikkeavia menetelmiä käyttäen eli sylkäisemällä tämän silmiin ja laittamalla kätensä hänen päälleen. Mies alkoi nähdä epäselvästi, mutta kun Jeesus laittoi kätensä uudestaan hänen silmilleen, mies näki kaiken selvästi ja tarkasti.

Betsaidassa Jeesus teki myös ruokkimisihmeen, kun 5000 miestä tuli ravituksi kahdella kalalla ja viidellä leivällä.

Jeesuksen ihmeteot eivät kuitenkaan vakuuttaneet Betsaidan asukkaita. Jeesus joutuikin nuhtelemaan heitä ja myös epäuskoisia Korasinin ja Kapernaumin asukkaita siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta, vaikka Jeesus oli tehnyt noissa kaupungeissa monia voimallisia tekoja. Jeesus huudahti: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.”

Tuomio epäuskosta tuli muutaman vuosikymmenen kuluttua, kun Betsaida ja monet muut Galilean kaupungit tuhoutuivat v. 67 jKr. roomalaisia vastaan käytyjen juutalaissotien aikana.

Myöhemmin sattunut maanjäristys muutti vielä aluetta ja Jordan-joen kulkua sekä lyhensi Gennesaretin järven pituutta, mikä merkitsi, että Betsaida ei ollutkaan enää järven rannalla vaan pari kilometriä kauempana, mikä johti kalastuksen loppumiseen ja kaupungin vaipumista unohduksiin sadoiksi vuosiksi.

Edward Robinson -niminen amerikkalainen tutkija toi esille ensimmäisenä v. 1838, että nykyinen rauniokumpu Et-Tel olisi Raamatun Betsaida, mutta useimmat hänen aikansa tutkijat eivät hyväksyneet hänen käsitystään, kunnes Nebraskan yliopiston v. 1987 aloittamat kaivaukset vahvistivat Robinsonin tulkinnan oikeaksi. Kaivauksista, jotka jatkuvat yhä, on löytynyt muureja, portteja, huoneita sekä kalastajan ja viininvalmistajan talot.

 

Migdalin - Raamatun Magdalan - katunäkymää.

19.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 54

Migdal - Raamatun Magdala

Gennesaretin järven ympärikierroksen neljäs kohteeni oli Tiberiaasta 6 km:n päässä oleva Migdal (torni), joka on pieni 1500 asukkaan kaupunki. Sana Migdal viittaa torneihin, joissa kuivatettiin lähellä olevasta Gennesaretin järvestä pyydettyjä kaloja.

Migdal on Raamatussa (Luuk. 8:2) mainitun Magdalan Marian (Maria Magdaleena) kotikaupunki. Maria oli Jeesuksen seuraaja, josta Jeesus ajoi ulos seitsemän pahaa henkeä. On yleinen väärinkäsitys, että Magdalan Maria olisi ollut ennen Jeesuksen kohtaamista portto. Raamattu ei mainitse sellaisesta mitään, vaan ainoastaan, että Maria vapautui riivaajista.

Magdalan Maria oli yksi harvoista, joka oli Jeesuksen ristin juurella todistamassa Jeesuksen kuolemaa, ja Maria oli ensimmäinen, joka näki Jeesuksen elossa pääsisäisaamuna tapahtuneen ylösnousemuksen jälkeen.

Historioitsija Josefus viittaa usein kirjoituksissaan varakkaaseen Galilean kaupunkiin, kreikkalaiselta nimeltä Tarichaea, todennäköisesti Migdal, jonka roomalaiset tuhosivat verisesti vuosina 66-73 jKr. käytyjen juutalaissotien aikana.

Vuonna 1885 pieni joukko Saksan katolisia asettui asumaan Migdaliin, koska he tunnistivat paikan Magdalan Marian kotiseuduksi.

1900-luvun alussa ryhmä Venäjän sionisteja osti Migdalista maata ja perusti Ahuzat Moskva –nimisen maatilan.

Migdalissa on tehty 1970-luvulta lähtien arkeologisia kaivauksia, joissa on löytynyt mm. bysanttilaisen ajan kirkon ja 2000 vuotta vanhan synagogan rauniot ja mm. kivi, jossa näkyy kaiverrettuna seitsenhaaraisen menoran kuva.

Useimmat tämän päivän Migdalin asukkaat työskentelevät maatalouden parissa kasvattaen oliiveja, sitrushedelmiä, mangoja, avokadoja ja monia muita hedelmiä.

Migdal houkuttelee myös monia turisteja sen kauneuden, rauhallisuuden ja Gennesaretin järven läheisyyden takia.

 

Näkymä Arbelin vuorelta Gennesaretin järvelle.

18.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 53

Arbel

Gennesaretin järven ympärikierroksen kolmas kohteeni oli Arbel, joka on Tiberiaasta neljä km luoteeseen ja Hattinia vastapäätä sijaitseva 380 metriä korkea vuori, jonka pystysuora rinne on vaikuttava näky.

Jyrkän putouksen takia Arbelin vuori onkin extreme-urheilun base-hyppääjien suosiossa.

Näin Arbelissa myös paljon koululaisryhmiä retkellä opettajineen, mikä on ymmärrettävää, koska vuorelta aukeavat valtavan huikeat ja upeat panoraamanäkymät ympäri Galileaa aina Safediin, Golanille ja Hermoniin asti.

Myös melkein koko Gennesaretin järvi näkyy vuorelta, jonka laelta otettuja kauniita kuvia ovat matkailuesitteet täynnä. Oma kuvani ei ole valitettavasti niin kirkas kuin olisin halunnut, koska päivä oli hiukan utuinen.

Vuorelta löytyvät myös muinaisen luolalinnoituksen ja lounaispuolelta nykyisen Arbelin moshavin alueelta 300-luvulta jKr. olevan synagogan rauniot, jotka kaivettiin esiin v. 1905.

Arbelin vuorella on monia luolia, osa luonnon synnyttämiä, osa ihmisen tekemiä, joita on aikoinaan käytetty asumuksina ja sotilaallisiin tarkoituksiin kapinoissa syyrialaisia, Herodesta ja roomalaisia vastaan.

Ympäri vuoren kulkee patikkareittejä, joista voi valita mieleisensä sen vaikeusasteen mukaan. Vuonna 1967 alue julistettiin kansallispuistoksi.

 

Druusien temppeli, Jetron pyhäkkö Hattinin vuoren juurella lähellä Tiberiasta.

17.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 52

Jetron pyhäkkö – druusien temppeli

Gennesaretin järven ympärikierroksen toinen kohteeni oli lähellä Tiberiasta Hattinin vuoren juurella sijaitseva Jetron hautapyhäkkö, joka olikin varsin näyttävä ilmestys kallioiden keskellä.

Jetro, joka on arvonimi, oli midianilainen pappi, oikealta nimeltään Reguel, josta tuli Mooseksen appi tämän mentyä naimisiin Jetron tyttären Sipporan kanssa.

Alueella ei sinne tultuani ollut muita ihmisiä minun lisäkseni, mutta juhla-aikana 25. huhtikuuta pyhäkön tienoilla tungeksii tuhansia ihmisiä, druuseja, koska Jetron pyhäkkö on kaikkein pyhin paikka Israelin druuseille, jotka katsovat polveutuvansa Jetrosta.

Kun menin katsomaan druusien temppeliä, kiinnitin heti huomiota kaikkialla liehuviin värikkäisiin druusilippuihin, joissa on viisi väriä. Vihreä kuvaa universaalia älyä, punainen universaalia sielua, keltainen sanaa (Logos), sininen syytä ja valkoinen väri tulevaisuutta.

Raamattu kertoo, että Jetro tuli käymään Mooseksen luona, kun Israelin kansa oli jo ollut jonkin aikaa Egyptistä lähdön jälkeen erämaassa, ja antoi Moosekselle joitakin käytännön neuvoja tämän työtaakan vähentämiseksi.

Jetrolla oli mukanaan poikansa Hoobab, joka olisi halunnut palata omaan maahansa, mutta suostui jäämään Mooseksen pyynnöstä oppaaksi erämaavaellukselle ja siirtyi lopulta Kanaaninmaahan tulon jälkeen asumaan Juudan erämaahan. Arabiaa puhuvat druusit ovat ilmeisesti Jetron pojan Hoobabin jälkeläisiä.

Druusien uskonto on tänään merkillinen sekoitus islamia, juutalaisuutta, kristinuskoa, gnostilaisuutta, uusplatonilaisuutta ja muita filosofioita. Druusit uskovat yhteen Jumalaan, mutta myös jälleensyntymiseen.

Koska druusit ovat vähemmistönä joka maassa, missä heitä on, he ovat kokeneet ja kohtaavat yhä uskonnollista vainoa.

Druuseja, joita on eri arvioiden mukaan 800000 ja kahden miljoonan välillä, asuu lähinnä Syyriassa, Libanonissa, Israelissa ja Jordaniassa, mutta isoja druusiyhdyskuntia on myös Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Länsi-Afrikassa. Israelissa druuseja on n. 140000 ja he asuvat lähinnä maan pohjoisosassa.

Druusien yhteisöt ovat hyvin tiiviitä ja koossa pysyviä, mikä on sinällään hyvä asia, mutta voimakas sukuyhteys muuttuu ikäväksi ulossulkemiseksi, jos joku kääntyy esim. kristinuskoon.

Druusien parissa tehdään kristillistä evankeliointityötä ja eri raporttien mukaan heidän keskuudessaan on hengellistä herätystä. Joku sanoikin minulle täällä Israelissa: ”Nyt on druusien aika.”

Druuseilla on tapana sopeutua hyvin siihen maahan ja yhteiskuntaan, jossa he elävät. Druusit ovat uskollisia ja luotettavia, jonka vuoksi heitä on paljon esim. Israelin armeijassa ja politiikassa.

 

Hattinin taistelukenttä. Taustalla Hattinin sarvien vuori.

16.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 51

Hattinin taistelu

Tein tänään 16.6.2016 vuokra-autolla Gennesaretin järven ympärikierroksen ja kävin läpi uusia paikkoja, joissa en viime syksynä käynyt.

Ensimmäinen kohteeni oli lähellä Tiberiasta Hattinin (myös Hittin) sarvien sammuneen tulivuoren lähistöllä sijaitseva kuuluisa sotakenttä, jossa käytiin 4.7.1187 maailmanhistoriallisesti käänteentekevä taistelu Guy de Lusignanin johtamien ristiretkeläisten ja kurdilaisen sulttaanin Saladinin johtamien muslimien välillä.

Saladin oli valloittanut Tiberiaaan ja 32 km:n päässä leiriytynyt ristiretkeläisarmeija päätti lähteä vapauttamaan kaupunkia.

Armeijat kohtasivat Hattinin kentällä. Taistelu päättyi muslimien murskaavaan voittoon, koska Saladinin 30000 miehen armeija oli määrältään ylivoimainen ristiretkeläisten 20000 miestä vastaan ja ristiretkeläisiä paljon paremmin varustettu taistelemaan kovassa kuumuudessa. Muslimit käyttivät kevyitä tikattuja puuvillahaarniskoja ja ratsastivat pienillä nopeilla hevosilla. Ristiretkeläisillä oli raskaat rengaspanssarit ja suuret voimakkaat hevoset.

Jo edellisenä päivänä oli ristiretkeläisiltä loppunut vesi, joten he eivät pystyneet taistelemaan paahtavassa kuumuudessa janon vaivaamina mitenkään tehokkaasti.

Saladinin johtamat muslimit vangitsivat tai tappoivat suurimman osan eli 17000 ristiretkeläisten joukoista, jonka suorana seurauksena islamilaisista joukoista tuli jälleen arvostettu sotilasvoima Pyhällä maalla heidän jatkaessa sotaa valloittamalla Jerusalemin lokakuussa 1187 ja useita muita ristiretkeläisten hallussa olleita kaupunkeja.

Sodat jatkuivat vielä noin sata vuotta tämän jälkeenkin, mutta huolimatta ajoittaisista menestyksistä ristiretkeläiset eivät koskaan onnistuneet ensisijaisessa tavoitteessaan valloittaa Jerusalem takaisin lyhyttä 15 vuoden aikaa lukuun ottamatta.

Lisää ristiretkiä Euroopasta Pyhään maahan tehtiin, yhteensä arviolta kahdeksan tai yhdeksän, mutta yksikään niistä ei saanut häirittyä muslimien ylivoimaa, jonka Saladin oli saavuttanut Jerusalemin valloituksella, jonne tie aukeni Hattinin taistelun voiton jälkeen.

 

Markus, Avigail ja Samuel Rantanen.

15.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 50

Markus ja Avigail Rantanen

Olin 9.6.2016 asioilla Tel Avivissa ja tapasin samalla suur-Tel Avivin alueella asuvan suomalais-juutalaisen perheen Markus ja Avigail Rantasen ja heidän 1,8-vuotiaan Samuel-poikansa.

Jämsässä v. 1979 syntynyt Markus tapasi v. 1983 Haifassa syntyneen Avigailin ensimmäisen kerran v. 2004, mutta naimisiin he menivät v. 2013 viikko sen jälkeen kun he olivat muuttaneet Israeliin.

Avigailin isä on Israelin juutalainen, jonka sukujuuret ovat Irakista. Äiti puolestaan on suomalainen, joka naimisiin mennessään oli kääntynyt juutalaisuuteen. Kotikielenä oli heprea, ja suomen Avigail oppi vasta kouluun mennessään, kun perhe muutti Suomeen Avigailin ollessa 6-vuotias.

Avigail kadotti otteen elämästä murrosiässä, kun huumeet alkoivat kiinnostaa. Hän koki itsensä yksinäiseksi, ja kaiken lisäksi hänen vanhempansa erosivat samoihin aikoihin.

Jonkin ajan kuluttua päihteet alkoivat kyllästyttää ja Avigail kiinnostui 21-vuotiaana new agesta, enkeliopeista, astrologiasta, ennustajista, kiviterapiasta, meditaatiosta ja eteerisistä öljyistä. Niistä ei ollut kuitenkaan apua.

Myös kristillisyys kiinnosti. Kirjastosta hänen käsiinsä osui Riku Rinteen kirja KK – ”Kuolemankauppias”. Se kertoo huumekauppias Kari Korhosen elämäntarinan, kuinka hän oli vankilassa ja itsemurhan partaalla, kunnes tuli uskoon ja koki elämänmuutoksen.

Lopulta Avigail sai käsiinsä lehden, jossa mainostettiin rukouspalvelua. Soitettuaan puhelinpalveluun Avigail tuli uskovan kristityn kanssa keskusteltuaan uskoon ja täyttyi Pyhällä Hengellä.

Sen jälkeen löytyi uskovia ystäviä ja oma hengellinen koti Korson helluntaiseurakunnasta. Pian Avigail lähti mukaan myös Timo Valtosen vetämään yhteiskristilliseen Joosua-aktioon, jossa hän sai rohkeutta evankelioimiseen.

Uskoontulon myötä Avigailia alkoivat kiinnostaa myös hänen juutalaiset juurensa. Niinpä Avigail lähti v. 2010 Israeliin rukouksenaan, että saisi olla Jumalan käytössä juutalaisten parissa. Avigail löysi kodin Tiferet Jeshua (Jeesuksen kirkkaus) –seurakunnasta, mutta kuultuaan Jews for Jesus –järjestöstä, Avigail meni aktiivisesti sen työhön ja oli mukana vuosina 2010-2014.

Tällä hetkellä Avigaililla on päävastuu Samuelin ja kodin hoidosta, mutta hän mukana myös ystävyysevankelioinnissa, mikä tarkoittaa ystävyyssuhteiden rakentamista ihmisiin ja evankeliumin kertomista mahdollisimman helppotajuisesti.

Markus sai kuulla vuonna 2012 selvästi Jumalan puhuvan samat sanat kuin Abrahamille, että lähde maastasi ja suvustasi siihen maahan, minkä Minä sinulle osoitan. Tämän jälkeen alkoi tapahtua: vuoden 2013 alussa Markus ja Avigail aloittivat seurustelun, kesäkuussa 2013 he menivät kihloihin ja lokakuussa 2013 naimisiin.

Sähköasentajan koulutuksen saanut ja helluntaiseurakunnan pastorina toiminut Markus on myös mukana ystäväevankelioinnissa, mutta suurin osa Markuksen ajasta menee heprean opiskeluun.

Kun kysyin Israelin hyviä ja huonoja puolia, niin huonoja löytyi vain kaksi eli tilanahtaus ja elämisen kalleus, mutta hyvä puolia oli runsaasti eli aurinko, meri, perhekeskeisyys, sapatin kansallinen lepo, yritteliäisyys, vaihteleva kaunis luonto ja ilmasto sekä kansainvälisyys. ”Israel on kuin koko maailma pienoiskoossa”, totesi Markus.

Vaaratilanteitakin on ollut, kun Rantaset olivat kesällä 2014 Israelin ja Gazan välisessä konfliktissa n. 25 kertaa rakettihälytyksessä, jolloin mentiin aina suojaan talon kellarin väestönsuojaan tai rappukäytävään alakerrokseen.

Kysyin haastattelun lopuksi: ”Mitä odotatte Israelin tulevaisuudelta?”

Rantaset vastasivat: ”Odotamme juutalaisten silmien päällä olevan peitteen (2. Kor. 3:14-16) nostamista ja heidän tunnistavan Messiaansa.”

 

 

 

Palestiinalainen kristitty, joka rakastaa Israelia.

14.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 49

Palestiinalaiskristityt – osa Israelin puolesta, osa Israelia vastaan

Israelin ja Länsirannan arabit ovat enimmäkseen eli 98 %:sti muslimeja, mutta heidän joukossaan on myös pieni 2 %:n vähemmistö kristittyjä.

Osa muslimeista suhtautuu Israeliin myönteisesti tai ainakin neutraalisti, mutta osa on hyvin fanaattisesti Israelia vastaan ollen valmiita myös terroritekoihin.

Myös kristittyjen arabien suhde Israeliin on kahdenlainen. Osa rakastaa Israelia ja uskoo sen, mitä Raamattu sanoo Jumalan suunnitelmista valitun kansan kohdalla, että koko Israelin maa mukaan lukien Länsiranta on luvattu ikuiseksi omaisuudeksi israelilaisille. He eivät voi kuitenkaan julkisesti puhua tästä totuudesta palestiinalaishallinnon alueella vaarantamatta omaa henkeään.

Osa arabikristityistä on kuitenkin yhdessä muslimien kanssa Israelia vastaan tarkoituksenaan eristää ja tuhota koko juutalainen valtio. Tällainen antisemitistinen juutalaisvastaisuus perustuu väärään raamatuntulkintaan eli nk. korvausteologiaan, jonka mukaan Jumala olisi muka hylännyt juutalaiset ja nyt heidän tilallaan olisi kristillinen seurakunta. Tämä väite ei pidä paikkaansa, mutta valitettavasti osa kristikuntaa on omaksunut tämän harhaopin.

Viime aikoina jotkut palestiinalaiskristityt ovat menneet vielä pidemmälle ja he ovat luoneet Palestiinan vapautusteologian, jonka mukaan Jeesus ei ollut juutalainen vaan palestiinalainen, mikä on räikeä valhe, koska Jeesus oli juutalainen sekä Marian että Joosefin puolelta.

Nämä harhautuneet teologit väittävät myös, että Israelilla ei ole mitään historiallista tai teologista oikeutta olemassaololleen, mikä on törkeä valhe, koska Israelilla on yli 3000 vuoden takaiset historialliset juuret Israelin maahan, minkä myös Raamattu vahvistaa monin paikoin.

Kaiken huipuksi nämä eksyneet teologit kehtaavat väittää, että palestiinalaiset ovat valittu kansa, vaikka sellaista kansaa kuin palestiinalaiset ei ole olemassakaan, vaan he ovat muualta muuttaneita arabeja, joille Jumala ei ole koskaan luvannut Israelin maata perinnöksi.

 

Israelin kaunista luontoa Tiberiaassa Ohel Ja’acov –kadun varrella.

13.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 48

Kaunis Israel

Israelissa on matkailijoille monenlaista nähtävää. On lukuisia historiallisia ja Raamatun kertomuksiin liittyviä mielenkiintoisia paikkoja, mutta on myös nykyaikaisia kuhisevia kaupunkeja, upeita kansallispuistoja ja hienoja uimarantoja.

Kaiken tämän lisäksi Israel on viehättävän kaunis maa, jonka luonto on hyvin rikasta ja monipuolista. Maisemat vaihtelevat etelän jylhistä aavikoista pohjoisen Galilean rehevän vihreisiin kukkuloihin, värikkäisiin puihin ja kukkiin sekä helmeileviin virtoihin ja jokiin.

Gennesaretin järvi on omaa luokkaansa. Itse en väsy koskaan ihailemasta Vapahtajamme kotijärven kauneutta. Samoin Jordan-joen syvä vihreys hämmästyttää minut aina kun näen sen.

Ei olekaan mikään ihme, että jo kuningas Daavid kirjoitti 3000 vuotta sitten: ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.” Muuten, viime syksynä, 10.10.2015, Jari Tasanen antoi minulle profeetallisesti tuon saman raamatunpaikan eli Ps. 16:6.

Israelin kauneus on ulkoisen ja silmin nähtävän ihanuuden lisäksi myös sisäistä ja hengellistä atmosfääriä, jollaista pyhyyden ilmapiiriä ei voi kokea missään muualla kuin Israelissa – Pyhässä ja Ihanassa maassa.
 

 

Shavuot/helluntai – lain antamisen muistojuhla.

12.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 47

Shavuot – helluntai

Tänään 12.6.2016 vietetään Israelissa Shavuotia (viikot) eli helluntaita, joka on 50. päivä pääsiäisen jälkeen. Shavuot on viljankorjuun (lähinnä vehnän) päättämisen ja kesän alkamisen juhla, mutta sen varsinainen aihe on lain antamisen muistojuhla, kun Israelin Jumala antoi Moosekselle Tooran Siinain vuorella.

Shavuot-helluntai on pesahin (pääsiäinen) ja sukkotin (lehtimajanjuhla) ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, shalosh regalim, jolloin juutalaisten tuli vaeltaa Jerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Shavuotin viettämisen perinteisiin kuuluu yön valvominen synagogassa Tooraa lukien. Tanahista (heprealaisesta Raamatusta) luetaan otteita tärkeimmistä kirjoista, mutta Ruutin kirja luetaan kokonaisuudessaan, koska sen tarina sijoittuu sadonkorjuun aikaan.

Vuoden 1967 jälkeen on tullut tavaksi, että kymmenettuhannet ihmiset menevät synagogassa valvotun yön jälkeen rukoilemaan Länsimuurille ennen aamunkoittoa.

Tapana on myös koristella koti ja synagoga kasvein ja kukin. Ruokaillessa nautitaan erityisesti meijerituotteita, maitoa ja juustokakkuja. Shavuot on luonteeltaan iloinen juhla.

Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi, kun juuri shavuotina Pyhä Henki täytti odottavat opetuslapset Jerusalemissa niin, että he puhuivat vierailla kielillä.


 

Erkki Arvaja ja Jouko Piho 10.6.2016 Tiberiaassa.

11.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 46

Erkki Arvaja – Israelin ystävä

Erkki Arvaja on kirjojeni taittaja, mutta tapasin Erkki Arvajan ensimmäisen kerran vasta eilen 10.6.2016 täällä Tiberiaassa, kun hän tuli käymään majapaikassani kahden muun miehen, Kari Niemisen ja Artturi Anttilan, kanssa.

Nyt eläkkeellä oleva 70-vuotias Arvaja on ollut monessa mukana, kuten sosiaalityöntekijänä ja seurakunnan tiedotussihteerinä, mutta pisimmän työrupeaman hän teki Jyväskylän katulähetyksen toiminnanjohtajana 17.2.2000-31.12.2013.

Erkki oli myös mukana 17 kertaa Helsingin NMKY:n avioliittoleireillä leiriläisenä ja ryhmänvetäjänä. ”Ilman leirejä asuisimme eri osoitteissa, niin tärkeitä leirit meille olivat”, toteaa Erkki vakavasti. Erkillä ja vaimollaan Tuulalla on kaksi lasta, Mika ja Jarkko Arvaja.

Arvaja oli myös pitkään mukana politiikassa, ensin SKL:ssa ja sitten KD:ssa ollen Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna 1977-2009, josta 18 vuotta hallituksessa.

Erkki Arvaja on ollut myös innokas urheilija. Hän on pelannut jääkiekkoa Jypissä, HJK:ssa, Pelikaaneissa ja Ukkometsoissa vuosina 1961-2016.

Erkki on ollut luterilainen koko ikänsä, mutta hän tuli omakohtaiseen uskoon syntymäpäivänään 31.12.1972 Jyväskylässä, kun velipoika Pertti toi evankeliumin sanoman hänelle.

Erkki Arvaja on kokosydäminen Israelin ystävä. Itse asiassa Erkki toimi sen nimisen yhdistyksen eli Israelin Ystävät ry:n Jyväskylän osaston puheenjohtajana 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla. Tein Erkille muutamia kysymyksiä Israelista.

Miksi olet Israelin ystävä?

”Uskoontulon myötä ymmärsin Raamatun ennustukset todeksi myös
tulevaisuudessa Israelin kohdalla.”

Kuinka monta kertaa ja milloin olet käynyt Israelissa?

”Noin 30 kertaa, monina kertoina myös matkan vetäjänä.”

Mitä ajattelet Israelista tänään?

”Israel on hieno ja kaunis maa, jossa voi hiljentyä ja nauttia lämmöstä, auringosta,
merestä ja moninaisista rikkauksista.”

Mikä on Israelin tulevaisuus?

”Israelin tulevaisuus on määritelty Pyhässä Raamatussa.”

”Miten Suomen tulisi suhtautua Israeliin?

”Rakkaudella ja ihmetyksellä. Jumalan omaisuuskansana.”

Onko Suomessa piiloisraelilaisia, joiden tulisi muuttaa Israeliin?

”Varmasti on.”

Oletko toiminut muutoin Israelin hyväksi kuin aikoinaan Israelin
Ystävissä?

”Olen ilmaissut kantani monessa eri tilanteissa ja kertonut, mitä Israel
on. Valitettavasti olemme jäämässä yksin.”

Mitä muuta haluaisit sanoa, mitä en ole kysynyt?

”Tulkaa ihmeessä Israeliin, tämä on ihana maa.”
 

 

Taaborin vuoren Kirkastumisen kirkko.

10.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 45

Taaborin vuoren Kirkastumisen kirkko

Galilean retkeni seitsemäs kohde oli Jisreelin tasangolla n. 10 km Nasaretista itäänpäin kohoava 575 m korkea Taaborin vuori, josta kirjoitin jo viime syksyn raportissani, mutta nyt pääsin käymään ensimmäistä kertaa vuoren huipulla.

Ajo ylöspäin oli melkoista serpentiinitietä, mutta lopulta pääsin perille, jossa odotti 1920-luvulla rakennettu katolinen Kirkastumisen kirkko sen muistoksi, että mahdollisesti Jeesuksen kirkastuminen ja Eliaan ja Mooseksen ilmestyminen hänelle tapahtuivat juuri tällä vuorella. Lähellä katolista kirkkoa on v. 1862 rakennettu vaatimattomampi Ortodoksikirkko.

Katolisen Kirkastumisen kirkon on suunnitellut italialainen Antonio Barluzzi, kuten hyvin monen muunkin Pyhän maan pyhätön. Kirkon munkit asuvat lähellä v. 1873 perustetussa luostarissa.

Pihalla on paavi Paavali VI:n rintapatsas hänen 5.1.1964 täällä käyntinsä muistoksi.

Kauniin kirkon sisällä oli hyvin harras ja hiljainen tunnelma. Oli ihmeellistä ajatella, että juuri täällä ihmisen muodon ottanut Jumalan Poika muuttui hetkeksi jumalallisen kirkkautensa kaltaiseksi. Pietarikin innostui kuin partiopoika niin, että hän olisi halunnut alkaa rakentaa majoja kaikille, mutta se ei ollut Jeesuksen tarkoitus, vaan kirkastuskokemuksen jälkeen tultiin vuorelta alas riivaajien laaksoon sairaita parantamaan.

Kun olin kirkossa, laskeuduin penkissä polvilleni ja kysyin Jumalalta erästä asiaa. Ja Jumala vastasi.

 

Ein Dorin kibbutsin arkeologinen museo.

9.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 44

Ein Dor

Galilean retkeni kuudes kohde oli 5 km Taaborin vuoresta etelään
sijaitseva Ein Dor, Raamatun Een-Door tai En-Dor, jonne kuningas Saul meni profeetta Samuelin kuoleman jälkeen tapaamaan naisnoitaa, vaikka se oli kiellettyä, ja pyysi tätä manaamaan Samuelin hengen esiin.

Näin tapahtuikin ja Saul kysyi Samuelilta, mitä hänen pitäisi suuressa ahdingossaan tehdä. Samuel vastasi: ”Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani.” Näin kävi: seuraavana päivänä Saul ja hänen kolme poikaansa kuolivat Gilboan vuoren rinteillä.

Nykyään Ein Dorissa on Hashomer Hatzair -nuorisoliikkeen v. 1948 perustama kibbutsi, jossa on jäseniä Israelista, Unkarista, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Kibbutsissa harjoitetaan maanviljelystä, mutta siellä on myös iso kaapelitehdas Teldor.

Vuonna 2003 kibbutsin jäsenet äänestivät yksityistämisen puolesta, mikä merkitsi luopumista alkuperäisestä sosialistisesta kollektiivisuuden ihanteesta ja siirtymistä kapitalistiseen voiton tavoitteluun ja yksityisomistuksen sallimiseen. Tätä samaa muutosta on tapahtunut monissa muissakin kibbutseissa Israelissa.

Kibbutsilaiset perustivat alueelle v. 1986 arkeologisen museon, jossa on ympäristöstä löytyneitä esihistoriallisia ja myöhemmän ajan esineitä.

Ulosajaessani huomasin, että paikka ei ollutkaan avoin kylä tai kaupunki, vaan tosiaan suljettu kibbutsi, josta en päässyt pois, ennen kuin takana olevassa autossa oleva nainen soitti (oma kännykkäni ei ollut toimintakunnossa) portissa näkyvään puhelinnumeroon, jolloin kiinni oleva portti avautui.

 

Neinin eli Nainin katolinen Leskenpojan kirkko.
Neinin eli Nainin kylänäkymää.

8.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 43

Nein – Raamatun ajan Nain

Galilean retkeni viides kohde oli Jisreelin tasangon pohjoispuolella ja lähellä Taaborin vuorta sijaitseva Nein, myös Nin tai Naim (viehättävä) eli Raamatussa mainittu (Luuk. 7:11-17) Nain, jossa Jeesus herätti leskinaisen kuolleen pojan henkiin tunnettuaan sääliä leskinaista kohtaan, joka oli ensin menettänyt miehensä ja nyt ainoan poikansa.

Myös historioitsijat Eusebius ja Hieronymus mainitsevat Nainin samoin kuin ristiretkeläiset, jotka rakensivat paikkaan kirkon Jeesuksen ihmeen muistomerkiksi. Myöhemmin eli v. 1880 fransiskaanit rakensivat sen päälle uuden kirkon nimeltä Leskenpojan kirkko.

Kävin kuvaamassa tämän fransiskaanikirkon, mutta valitettavasti en päässyt sisään eikä missään ollut mitään tietoa aukioloajoista. Sain myöhemmin tietää, että paikallinen arabiperhe, joka hoitaa kirkkoa, avaa kirkon vain turistiryhmille.

Nein on tänä päivänä pieni, 1744 hengen arabikylä.

 

Kaupunkinäkymää Afulasta.

7.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 42

Afula

Galilean retkeni neljäs kohde oli Afula, joka sijaitsee avaran ja hedelmällisen Jisreelin laakson keskellä, mistä tulee kaupungin lempinimi ”Laakson pääkaupunki”. Kaupunki on siis lähellä tulevan Harmageddonin taistelun tantereita.

Afulan lähellä on muinainen Tel Afulan kukkula, josta tosin ei ole enää paljoa jäljellä brittimandaatin aikana tehtyjen rakennustöiden takia. Kukkulan eteläosaa on pidetty Raamatussa mainitun tuomari Gideonin kotikaupunkina, Ofrana, mutta osa nykyajan tutkijoista on asiasta eri mieltä. Joka tapauksessa Gideon voitti midianilaiset juuri lähellä olevassa Jisreelin laaksossa.

Vuonna 1925 perustetussa Afulassa on n. 46000 asukasta. Ensimmäiset muuttajat tulivat Puolasta ja Liettuasta, mutta viime vuosikymmeninä on tulijoita saapunut eniten Etiopiasta ja Venäjältä.

Koska Afula on alueen ainoa isompi kaupunki, tulevat monet ympäröivien kibbutsien ja moshavien asukkaat Afulaan ostoksille, ravintoloihin ja terveysklinikoille. Paikallisesta Amakimin ostoskeskuksesta löytyy kaikkea, mutta lähellä olevalla torilla voi käydä vielä eloisaa kauppaa hinnoista tinkien.

Koska Afula sijaitsee lähellä Länsirantaa, kaupunki on joutunut usein palestiinalaisten poliittisen väkivallan kohteeksi. Pommi-iskuissa on kuollut ja haavoittunut vuosien mittaan monia ihmisiä. Myös v. 2006 Libanonin sodan aikana Hizbollahin raketit ulottuivat eteläisimmillään Afulaan asti.

Kaikesta huolimatta kaupunki mainostaa itseään sloganilla "Afula − hauska paikka asua.”

Iskulause kuvastaa hyvin israelilaisten tottumista sotaan ja väkivaltaan, että tapahtui mitä tahansa, elämän täytyy jatkua.

 

Juudea ja Samaria - kukaan ei voi miehittää omaa kotimaataan.
Tuen juutalaisia yhteisöjä Juudeassa ja Samariassa.

6.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 41

Länsirannan juutalaiset

Israelin Sisäministeriön 5.6.2016 julkaiseman tilaston mukaan Juudeassa ja Samariassa eli ns. Länsirannalla asui 31.12.2015 406302 juutalaista. Jos mukaan otetaan myös Itä-Jerusalemissa (kuten Pisgat Zeev, Ramot, Gilo ja Ramat Eshkol) asuvat 360000 juutalaista, on juutalaisten kokonaislukumäärä Länsirannalla 766302 henkilöä.

Juutalaisten määrä Länsirannalla on koko ajan nousussa. Viiden viimeisen vuoden aikana Juudean ja Samarian juutalaisten määrä on lisääntynyt 23,95%.

Länsirannan juutalaisasutuksen kasvamisen merkitys on hyvin suuri, koska diplomaatit ja kummankin puolen poliittiset johtajat alkavat myöntää, että tosiseikat paikan päällä ovat tehneet juutalaisten läsnäolon alueella peruuttamattomaksi estäen kaikki yritykset palestiinalaisvaltion perustamiseksi.

Esimerkiksi YK:n rauhanlähettiläs Robert Serry sanoi syyskuussa 2015: ”Palveltuani seitsemän vuoden ajan YK:n rauhanlähettiläänä Jerusalemissa en voi muuta kuin varoittaa, että kahden valtion ratkaisu on livahtamassa ohi ja sen sijaan israelilaiset ja palestiinalaiset ovat menossa kohti yhden valtion todellisuutta.”

Tällainen kehitys kohti yhtä valtiota on oikean suuntaista, koska Israelin valtion ei pidä koskaan luovuttaa ulkopuolisille vihollisille Juudeaa ja Samariaa, muinaisten Juudan ja Israelin kuningaskuntien sydänmaita, jotka Jumala lupasi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille heidän jälkeläistensä ikuisiksi perintömaiksi.

Tämän Jumalan säätämyksen takia on mieletöntä puhua siitä, että Israel miehittää Länsirantaa, sillä eihän kukaan voi miehittää omia maitaan.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

eilen | 00:53

Sipilä on eksyneen salaseurakansan eksytetty...

...
22.06 | 08:15

Jumalan käsi. Kun Soini nimitteli eräitä takiaispuolueiksi, niin nyt joutui niitäkin pienemmäksi.

...
20.06 | 21:41

Rehellisin puolue Suomessa on tällä hetkellä Perussuomalaiset. Heidän puolesta kannattaa rukoilla, että he menestyisivät ja saisivat voiton ensi vaaleissa.

...
20.06 | 17:34

Olen täällä jakamaan kokemukseni kaikkien kanssa. Kuinka mieheni tuli takaisin, olemme olleet naimisissa yli 9 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Se on ollut hieno kanssamme ja olemme aina onnellisia. Tähän päivään asti mieheni alkoi käyttäytyä tavalla, jot

...
Tykkäät tästä sivusta