Israel 4

Jerusalem-päivän juliste.

5.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 40

Jerusalem-päivä

Vuoden 1948 Itsenäisyyssodan jälkeen Jordania miehitti Itä-Jerusalemin 19 vuodeksi, vaikka kyseessä oli ikivanha juutalaisten alue, jossa olivat aikoinaan sijainneet sekä Salomon että Herodeksen ajan temppelit.

Tänään, 5.6.2016, vietetään Israelissa ja ympäri maailmaa Jerusalem-päivää (Jom Jerushalayim) sen muistoksi, että Jerusalemin Vanhakaupunki, mm. Öljymäki, Länsimuuri ja Temppelivuori, yhdistettiin Kuuden päivän sodan aikana v. 1967 eli 49 vuotta sitten muun Jerusalemin yhteyteen.

Kun avasin äsken radion, sieltä tuli laulu laulun perään kappaleita, jotka puhuivat Jerusalemista, rauhan kaupungista.

Tänään muistetaan myös niitä 777 sotilasta, jotka kuolivat Kuuden päivän sodan aikana.

Väkijoukko marssii tänään Israelin sinivalkoiset liput liehuen Vanhaankaupunkiin, myös muslimikorttelin läpi, vaikka jotkin vasemmistolaiset tahot yrittivät estää sen, mutta Korkein Oikeus antoi marssiluvan.

Pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi keskiviikkona Knessetissä: ”Uskon, että Kuuden päivän sota teki selväksi vihollisillemme, että me olemme täällä pysyäksemme täällä. Meidän sydämissämme sykkii sama henki kuin Jerusalemin vapauttajilla.”

Kaikki eivät tätä yhdistymistä hyväksy ja kansainvälisessä yhteisössä on paljon sen suuntaista painostusta, että Israelin tulisi luopua Itä-Jerusalemista ja antaa se palestiinalaisille.

Näyttää kuitenkin selvältä, että mikään Israelin hallitus ei tule luovuttamaan Itä-Jerusalemia pois, mikä on aivan oikein, koska eihän sitä pidä omaansa antaa vieraille.

Tällaiset Israelin vastaiset kannanotot vahvistavat Raamatun profetioiden sanomaa, jonka mukaan kansat tulevat lopunaikana kokoontumaan Israelia vastaan (Sak. 12:3). Profeetta Sakarja kirjoitti 2500 vuotta sitten (Sak. 12:2), että Jerusalemista tulee juovuttava malja kaikille ympärillä asuville kansoille.

Israelin itsenäistyminen v. 1948 ja Jerusalemin jälleenyhdistyminen v. 1967 olivat molemmat Raamatun ilmoitusta vahvistavia profeetallisia merkkipaaluja.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Jerusalemin vapautuksesta ja kahden vuoden päästä 70 vuotta Israelin itsenäistymisestä. On syytä ajatella, että ensi vuonna 2017 ja seuraavana vuonna 2018 Israelissa ja maailmassa, myös Suomessa, tapahtuu merkittäviä historiallisia asioita.

Messiaan tulemus on lähellä.

 

Timo Soini ja Benjamin Netanyahu Jerusalemissa 2.6.2016.

4.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 39

Ulkoministeri Timo Soini Israelissa

Suomen ulkoministeri Timo Soini teki kesäkuun alussa 2016 vierailun Israeliin ja palestiinalaisalueille tavaten sekä palestiinalaisten presidentin Mahmud Abbasin että Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun.

Soini kirjoitti Plokissaan: ”Tein hyödyllisen vierailun Israeliin ja Palestiinaan. Sain hyvän vastaanoton joka paikassa. Tilanne on vaikea, eikä luottamusta juuri ole. Toivoa on kuitenkin aina. Uskon sopuun, vaikka siihen ei paljon tällä hetkellä eväitä ole. Jerusalemissa on ennenkin tapahtunut ihmeitä.”

Soini tapasi Netanyahun torstaina 2.6.2016 noin tunnin ajan. Netanyahu kertoi Soinille, miksi Israel vastustaa Ranskan rauhankonferenssin aloitetta.

Soini sanoi Netanyahulle, että Suomi on Israelin ystävä eikä Suomi boikotoi Israelia millään tavalla eikä siis osallistu mitenkään maailmalla leviävän BDS-liikkeen aktiviteetteihin.

Olen iloinen Timo Soinin suorista sanoista. Israelin siunaaminen tuo siunauksen myös Suomelle.

 

Gilboan vuori Etelä-Galileassa.

3.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 38

Gilboan vuori

Galilean retkeni kolmas kohde oli lähellä Gan HaShlosaa sijaitseva Gilboan vuori, jonka kuvasin tieltä 71 käsin.

Gilboan vuorta voisi oikeastaan kutsua Gilboan vuoriksi, koska se on useamman huipun vuorijono.

Gilboa on nykyään israelilaisille romanttinen vuori, josta on tehty kauniita lauluja.

Mutta noin 3000 vuotta sitten Gilboan vuorella tapahtui surullisia asioita, kun kuningas Saul ja filistealaiset kohtasivat viimeisen kerran ja Saul poikineen saivat surmansa.

Näin 1. Sam. 31:1-13 kertoo kohtalokkaasta taistelusta.

”Filistealaiset ryhtyivät taisteluun israelilaisia vastaan. Israelin miehet pakenivat heidän tieltään, ja paljon kaatuneita jäi Gilboanvuoren rinteille.

Filistealaiset saavuttivat Saulin ja hänen poikansa ja tappoivat Jonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän haavoittui pahoin heidän nuolistaan. Silloin Saul käski aseenkantajaansa: "Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät minut ja häpäisevät minut." Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. Nähdessään Saulin kuolleen myös aseenkantaja heittäytyi miekkaansa ja seurasi Saulia kuolemaan. Näin he kaikki kuolivat samana päivänä, Saul, kolme hänen poikaansa, hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen lähimmät miehensä.

Kun Jisreelin tasangon toisella puolella ja Jordanin takana asuvat israelilaiset saivat tietää, että Israelin sotaväki oli paennut ja Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet, he jättivät kaupunkinsa ja lähtivät pakoon. Heidän tilalleen kaupunkeihin asettui filistealaisia.

Seuraavana päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään ruumiita ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorelta. He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät hänen varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen. Filistealaiset asettivat Saulin varusteet Astarten pyhäkköön, mutta hänen ruumiinsa he ripustivat Bet-Seanin muurille.

Kun Gileadin Jabesin asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille, kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He kulkivat koko yön ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Bet-Seanin muurilta, toivat ne Jabesiin ja polttivat ne siellä. Sitten he kokosivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jabesiin ja paastosivat seitsemän päivää.”

Kun Daavid sai kuulla Saulin ja Jonatanin kuolemasta, hän lauloi valituslaulun ja kirosi Gilboan vuoret (2. Sam. 1:21): ” Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade, älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa. Siellä kirposi kädestä sankarin kilpi, Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.”

Seuraavan lähes 3.000 vuoden ajan Gilboan vuoret olivat karuja ja puuttomia. Vasta 1960-luvulla Gilboan vuorille on istutettu metsiä, joten nyt alkaa olla jo siunauksen vuoro.

 

Juutalainen torni ja paaluaita –siirtokunta Gan HaSloshan kansallispuistossa.

2.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 37

Gan HaSloshan kansallispuisto

Galilean retkeni toinen kohde oli lähellä Beit She’ania sijaitseva kansallispuisto Gan HaSlosha (Kolmen puisto), joka tunnetaan myös arabialaisella nimellä Sahne (kuuma allas).

Vierailijat voivat uida läpi vuoden 28-asteisessa vedessä kolmessa isohkossa altaassa, jotka on tehty levennyksinä puiston läpi kulkevaan Amal-virtaan. Välillä voi sitten lekotella vihreillä nurmikoilla rehevien palmujen varjossa. Ei ihme, että paikka on erityisesti lapsiperheiden suosiossa.

Puistossa on myös alueellisen ja Välimerenmaiden arkeologian museo, jossa voi nähdä Beit She’anin kaivausten esineitä, kreikkalaisia työkaluja ja näyttelyn etruskeista.

Puistosta on tehty palkintoja voittanut elokuva ”Eedenin puutarha” ja Time-lehti nimitti Gan HaSloshan yhdeksi maailman kauneimmista puistoista.

Puistossa voi myös tutustua ensimmäisten sionistipioneerien ”torni ja paaluaita” –ideaan, jota käyttäen juutalaisasutus levisi uusille alueille brittivallan aikana. Pienehkö joukko juutalaisia pystytti yön aikana tornin ja sen ympärille paaluaidan – ja aamulla uusi kibbutsi oli valmis.

Puistossa on nähtävissä Tel Amal –niminen uudisasutus, jonka 40 juutalaista pioneeria pystytti yhden yön aikana 10.12.1936. Kun kävin katsomassa sisällä keittiötä ja ruokasalia, tunsin historian siipien havinaa: täällä ensimmäiset uudisasukkaat elivät ja taistelivat valmistaen siten tilaa myöhemmin tuleville maahanmuuttajille.

 

Neturei Karta -liike polttamassa Israelin lippua 25.5.2016 Jerusalemissa.

1.6.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 36

Neturei Karta – juutalaiset Israelia vastaan

Viime viikolla, 25.5.2016, poltettiin Israelin lippu Jerusalemissa Mea Shearimin lähiössä.

Kyseessä oli rabbi Amram Blaun v. 1938 perustama Neturei Karta (Kaupungin vartijat) –liike, joka vastustaa sionismia ja Israelin valtiota pitäen niitä Tooran ja Talmudin vastaisina. Liike pitääkin itseään kansallismielisen sionismin vastakohtana, joka kannattaa Israelin valtion rauhanomaista lakkauttamista ja maan luovuttamista palestiinalaisille itsenäisen Palestiinan valtion luomiseksi.

Neturei Kartan mukaan juutalaiset eivät saa omatoimisesti perustaa juutalaisvaltiota eivätkä missään tapauksessa sortaa toista kansaa, vaan heidän on odotettava Messiasta, joka perustaa juutalaisille valtion rauhanomaisesti sortamatta mitään toista kansaa. Järjestön mukaan juutalaisten on elettävä diasporassa eli hajaannuksessa muiden kansojen seassa, kunnes Messias tulee.

Liikkeen kannattajat eivät äänestä Israelin vaaleissa eivätkä ota vastaan valtion myöntämiä sosiaalitukia.

Neturei Karta on puolustanut monia sionistien vastustamia henkilöitä ja järjestöjä, kuten Jasser Arafatia, Mahmud Ahmadinejadia ja Louis Farrakhania. Liike myös tuki Hizbollahia vuoden 2006 Libanonin sodassa ja onnitteli Hamasia vaalivoitosta Palestiinassa.

Neturei Karta eksyy, koska sen jäsenet eivät tunne Kirjoituksia, joihin luetaan muutakin kuin Toora eli esim. monet profeetat, joiden mukaan Jumala tulee kokoamaan aikojen lopulla hajaannuksessa olevan kansansa takaisin omaan maahansa. Jumala on siis ilmoittanut tahtonaan ja suunnitelmanaan, että diaspora loppuu ja juutalaiset palaavat kotimaahansa, mutta Neturei Karta vastustaa Jumalan Sanaa ja väittää aivan päinvastaista.

On myös kummallista, että Neturei Kartan mukaan juutalaisten tulisi asua hajaannuksessa muiden kansojen keskuudessa, mutta kuitenkin monet heistä asuvat Israelissa, jonka olemassaoloa he eivät hyväksy ja jonka vihollisia he kaiken aikaa kannustavat. Tosin osa liikkeen muutamasta tuhannesta kannattajasta on muuttanut ulkomaille, koska he eivät pysty asumaan Israelissa.

On jotensakin järisyttävää, miten täysin eri tavalla juutalaiset voivat kokea sen, mikä on oikeaa juutalaisuutta.

Mitä minuun tulee, niin minä olen sionisti, kristitty sionisti, koska sionismi vastaa Raamatun profeetallista sanomaa Israelin uudelleen henkiinheräämisestä lopunaikana.

 

Näkymä Belvoirin linnoituksesta alas Jordanin laaksoon.

31.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 35

Belvoirin linnoitus

Tein tänään Eldanin vuokra-autolla päivän retken eteläisessä Galileassa.

Ensimmäinen kohteeni oli Tiberiaan ja Beit She’anin välillä sijaitseva Belvoirin (ranskan kieltä merkiten kaunis näköala) mahtava ja jykevämuurinen ristiretkeläislinnoitus, jota täkäläiset kutsuvat Kohav HaYardeniksi (Jordanin tähti).

Valtatie 90:lta erkanee kapea ja erittäin kuoppainen tie kohti vuoren lakea, mutta vaivannäkö kannattaa, koska linnoitus on komea ja sieltä on upeat maisemat alas Jordanin laaksoon.

Eurooppalaiset ristiritarit ostivat maa-alueen v. 1168 Velos-nimiseltä ranskalaiselta aatelissuvulta ja rakensivat Belvoirin suojaksi muslimien armeijoita vastaan.

Linnoitus on suorakaiteen muotoinen ja ulkomuurien sisäpuolella on vielä toinen linnoitus, jossa olivat asunnot ja varastot.

Vuonna 1182 kuningas Baldwin IV torjui Saladinin joukot Belvoirissa, mutta viisi vuotta myöhemmin Saladinin onnistui kukistaa ristiretkeläisarmeija Hittinissä lähellä Tiberiasta.

Voiton jälkeen alkoi Belvoirin 1½ vuotta kestänyt piiritys, mikä päättyi lopulta v. 1189 antautumiseen, mihin Belvoirin 21 vuotta kestänyt ristiretkeläisaika loppui.

Sen jälkeen Belvoir painui unohduksiin ja linnoitusta on alettu kunnolla tutkia vasta 1960-luvulta lähtien.

Nyt Belvoir on suosittu käyntikohde, jossa myös koululaisryhmät käyvät opettajiensa johdolla, kuten tänään näin.

Kuvassa näkymä Belvoirin linnoituksesta alas Jordanin laaksoon.

Mikhael Waizman tietokoneliikkeensä edustalla.

30.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 34

Mikhael Waizman – suomenjuutalainen tietokoneyrittäjä Tiberiaassa

Suomenjuutalainen Michael Waizman tuli Israeliin v. 1986 yhdessä vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa.

Mikhael oli 5-vuotias Israeliin tullessaan ja aloitti koulunkäynnin täällä osaamatta yhtään hepreaa, mutta neljännellä luokalla alkoi uusi kieli sujua jo hyvin.

Koska perhe muutti välillä seitsemäksi vuodeksi takaisin Suomeen, ehti Mikhael käydä myös yhden vuoden suomalaista koulua eli 10. luokan.

Suomessa ollessa Mikhael tuli uskoon v. 2002 Särkinmäen pienessä helluntaiseurakunnassa.

Mikhael tapasi nykyisen vaimonsa, Arielan, Tiberiaassa v. 2007, kun Ariela oli auttamassa Mikhaelin vanhempia heidän avustustyössään. He menivät nopeasti kihloihin ja 17 päivän kuluttua he olivat jo naimisissa!

Mikhael teki aluksi tietokoneiden korjauksia kavereilleen, mutta v. 2010 hän perusti Michasoft-nimisen firman, jossa hän korjaa tietokoneita liikkeessään, mutta antaa myös ATK-tukea etätyönä.

Sen lisäksi Mikhael tekee kotisivuja ja käännöksiä suomesta hepreaan ja hepreasta suomeen. Kielitaidottomana maahan tullut Mikhael on oppinut heprean niin hyvin, että häntä sanotaan käveleväksi heprean sanakirjaksi.

Sellainen jako kielten välillä on, että tällä hetkellä suomen puhuminen on Mikhaelille helpompaa, mutta heprean kirjoittaminen sujuu paremmin kuin suomen kirjoittaminen.

Kahden maan kansalaisena oleminen tuo joskus tunteen identiteettikriisistä, mikä minä oikein olen? Yritän lohduttaa, että silloin on kaiketi paras vain ottaa hyvät puolet kummastakin identiteetistä.

Israelissa ovat parasta ilmasto ja sellainen temperamentti, että vaikka välillä ollaan tiukastikin eri mieltä, niin se ei johda kuitenkaan vihanpitoon, kuten usein tapahtuu Suomessa.

Suomessa ovat parasta sauna, ruoka ja rehellisyys.

Mikhael ei ajattele Suomeen paluuta, koska hän on juutalainen ja koska Jumala on johdattanut hänet tänne. Israelissa pysymistä vahvistaa myös maailmalla lisääntyvä antisemitismi.

Kun kysyin Mikhaelilta hänen käsitystään tulevaisuudesta, Mikhael vastasi: ”Sota tulee.”

Mikhael on jo kokenut aiemmin sodan läheisyyttä, kun perheen asuessa Nahariassa 1990-luvulla Libanonin puolelta tuli useita ohjuksia, mutta onneksi ne iskeytyivät kahden kilometrin päähän.

Toivon Mikhaelille ja Arielalle sekä Eliahu ja Nurit Waizmanille Jumalan siunausta ja varjelusta, tapahtuu tulevaisuudessa sitten mitä tahansa.

 

Nurit ja Eliahu Waizman Tiberiaan kotinsa edustalla.

29.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 33

Eliahu ja Nurit Waizman – suomenjuutalaiset Israelissa

Suomenjuutalaiset Eliahu, 71, ja Nurit, 68, Waizman (Suomessa Markku ja Vuokko Peltonen), muuttivat Israeliin v. 1986. He palasivat v. 1997 seitsemäksi vuodeksi Suomeen, mutta muuttivat lopullisesti Israeliin v. 2004.

Nurit tiesi jo 8-vuotiaana lapsena, että jonain päivänä hän tulee asumaan Israelissa. Kun Eliahulta kysyttiin maahantulon yhteydessä, minkä takia hän haluaa tulla Israeliin, vastasi Eliahu: ”Sionismin takia.” Eliahu kokee, että juutalaisten tulee elää Israelissa.

Eliahulla oli Jeesukseen messiaana uskova juutalainen äiti, joka kuului Seinäjoen vapaakirkkoon. Isä oli sen sijaan suomalainen körtti.

Eliahu koki Jumalan puhuttelua rippikoulussa, mutta ei tullut vielä uskoon. Toinen etsikkoaika oli Harjun maanviljelyskoulussa, jossa hän luki kaverin kehotuksesta Uuden testamentin viisi kertaa läpi.

Lopulta Eliahu tuli uskoon elokuun viimeisenä sunnuntaina v. 1963, kun Urho Muroma oli puhumassa Sanan Elopäivillä Kerimäellä. ”Tulin niin syntiseksi, että tuntui, että kirkonpenkki hajoaa.” Eliahu sai sielunhädässään opastusta Jorma Pekoselta, joka johdatti etsivän sielun uskoon. ”Koin rukouksen jälkeen, että isäntä oli vaihtunut, olin uudestisyntynyt”, muistelee Eliahu uskoontuloaan.

Eliahun ystävät oudoksuivat näkemäänsä muutosta ja sanoivat kerrankin: ”Nyt pannaan Peltonen puhumaan kuin pappi.” No, Eliahu alkoi puhua, ja Herran Henki tuli niin väkevästi hänen päälleen, että kaverit hiljenivät ja olivat kuin tikarin sydämeensä saaneita.

Eliahu toimi vain vähän aikaa maanviljelysteknikkona, mutta hän opetteli serkkunsa luona uuden ammatin, josta hän piti, ja oli sen jälkeen 32 vuotta verhoilijana. Maallisen työn lisäksi Eliahua pyydettiin alusta alkaen puhumaan hengellisissä tilaisuuksissa.

Kaiken aikaa Eliahu rukoili, miten tästä eteenpäin. Alkoi tulla Hengen sanomia, joista yksi kuului näin: ”Te tulette ensin kiertämään kotimaassa. Sen jälkeen on ulkomaiden vuoro.” Myös Nurit-vaimo alkoi saada profetioita Israeliin lähdöstä.

Näky toteutui v. 1986, kun Waizmanit muuttivat viiden lapsensa ( Sharon, Mirjam, Susanna, Shmuel ja Mikhael) kanssa Israeliin. Matka tehtiin isolla bussilla ensin laivalla Saksaan ja sieltä Itävallan ja entisen Jugoslavian kautta Kreikkaan, josta mentiin Ateenasta laivalla Haifaan Israeliin.

Matka kesti kolme viikkoa, ja sinä aikana tapahtui monia ihmeitä.

Yksi ihme tapahtui Ateenan leirintäkeskuksessa Waizmanien huomatessa, että kartta oli englanniksi, mutta kukaan ei osannut silloin englantia, ja heidän piti päästä paikkaan, josta he saisivat laivaliput. Silloin Nurit sanoi: ”Ei hätää, kyllä Herra lähettää enkelin.”

Yhtäkkiä heitä vastaan käveli kadulla mies, jolla oli yllään tumma saarnaajan puku, ja kainalossa raamattulaukku. Waizmanit selittivät hänelle asian ja mies sanoi, että hän ohjaa heidät sinne. Mies juoksi koko matkan bussin edellä ja samalla viittoili, minne pitää kääntyä. Matkaa oli n. 5 km.

Kun tytöt pyysivät miestä matkan aikana kyytiin, niin hän vain sanoi, että on parempi kuskille, että hän ohjaa täältä ulkoapäin.

Kun saavuttiin sille kadulle, jossa tämä kyseinen toimisto oli, niin kaikki kadun varret olivat täynnä, mutta ihan toimiston edessä oli juuri meidän bussimme mittainen vapaa tila. Perille päästyämme mies osoitti sormella niitä ikkunoita, missä on lipputoimisto, ja neuvoi myös lyhyen ja yksinkertaisen reitin satamaan.

Sen jälkeen mies vain katosi jäljettömiin.

Israelissa Waizmanit asuivat ensin asuntolinja-autossa Haifassa, Tiberiaassa ja Tel Avivissa, kunnes Eliahu ja Nurit saivat v. 1987 Israelin kansalaisuuden. Sen jälkeen Waizmanit muuttivat 10 vuodeksi Nahariaan, jossa Eliahu toimi verhoilijana.

Suomen kauden (1997-2004) jälkeen Waizmanit palasivat jälleen Israeliin, ensin Tel Aviviin ja sen jälkeen Tiberiakseen, jossa he asuvat edelleen.

Eläkkeelle päästyään Eliahu työskenteli suomalaisissa avustusjärjestöissä, Israelin Ystävissä ja Naahamissa. Tällä hetkellä Eliahu on toiminnanjohtajana v. 2010 perustetussa israelilaisessa avustusjärjestössä Qesedissä, joka jakaa tarvitseville ruokaa, vaatteita ja huonekaluja. Järjestö jakoi v. 2014 miljoona kiloa ruokaa. Järjestön keskuspaikka on 50 km:n päässä Tiberiaasta luoteeseen Ma’alot Tarshihassa, jossa Waizmanien ex-vävy Meir Esra hoitaa avustusjakelun käytännön työtä.

Tulevaisuudessa Eliahulla olisi halua olla enemmän hengellisessä työssä sen mukaan miten Jumala johtaa.

 

Israelia ymmärtävä muslimioppinut, jordanialainen sheikki Ahmad al-Adwan, jonka mukaan muslimien vaatimus Israelin maasta itselleen on hyökkäys Jumalaa vastaan.

28.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 32

Koraanin mukaan Israel kuuluu juutalaisille

Olen tuonut usein esille sitä Raamatun totuutta, että koko Israelin maa, mukaan lukien myös ns. Länsiranta, kuuluu juutalaisille ja israelilaisille.

Harvempi tietää sen, että myös islaminuskon pyhä kirja Koraani opettaa samoin.

Suura 5, jae 20:

”Entä kun Mooses sanoi kansalleen: ’Kansani! Muistakaa Jumalan suosiota kohtaanne; kuinka Hän lähetti keskuuteenne profeettoja ja asetti teille kuninkaita ja antoi teille sen, (mitä) Hän ei antanut kenellekään (muulle) luoduistaan.’”

Suura 5, jae 21:

”Kansani, kulkekaa sisälle Jumalan luvattuun pyhään maahan. Älkää kääntykö pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon.”

Suura 7, jae 137:

”Ja kansalle, jota he nöyryyttivät, annoimme Me perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat, maan, jonka olimme siunannut; ja niin täyttyi Herrasi ihana sana Israelin lasten suhteen, siksi että he kestivät lujina. Ja Me hävitimme Faraon ja hänen kansansa työt ja rakennukset.”

Suura 17, jae 104:

”Tämän jälkeen Me sanoimme Israelin lapsille: »Asettukaa asumaan pyhään maahan, ja kun tulevaisuuden lupaus täytetään, Me saatamme teidät kaikki yhteen.»

Koraanin opetus on aivan selvä, että Pyhä maa kuuluu Egyptin orjuudesta vapautuneille Israelin lapsille.

On käsittämätöntä, että muslimit eivät noudata oman pyhän kirjansa opetuksia, vaan väittävät, että koko Israelin maa kuuluu heille.

On surullista, että muslimit eivät usko Koraania, vaan haluavat tuhota juutalaisen Israelin ja valloittaa koko maan itselleen.

Jos muslimit kunnioittaisivat Koraanin opetusta, he muuttaisivat pois Israelista muihin muslimimaihin ja antaisivat juutalaisten asua rauhassa omassa maassaan.

Lähi-idän ongelman ratkaisu on siis olemassa, jos noudatettaisiin Raamatun ja Koraanin ilmoituksia, mutta muslimit eivät halua antaa Israelin maata juutalaisille, joille se kuuluu, vaikka heidän oma pyhä kirjansa todistaa maan kuuluvan juutalaisille.

Onneksi on muutamia muslimioppineita, jotka ymmärtävät Israelin kuuluvan juutalaisille. Yksi heistä on professori Abdul Hadi Palazzi, joka on kirjoittanut:

“God wanted to give Avraham a double blessing, through Ishmael and through Isaac, and ordered that Ishmael's descendents should live in the desert of Arabia and Isaac's in Canaan.

The Qur'an recognizes the Land of Israel as the heritage of the Jews and it explains that, before the Last Judgment, Jews will return to dwell there. This prophecy has already been fulfilled.”

Sama suomeksi:

”Jumala halusi antaa Aabrahamille kaksinkertaisen siunauksen Ismaelin ja Iisakin kautta ja määräsi, että Ismaelin jälkeläisten tulisi elää Arabian erämaassa ja Iisakin jälkeläisten Kanaanin maassa.

Koraani tunnustaa Israelin maan juutalaisten perinnöksi ja selittää, että ennen viimeistä tuomiota, juutalaiset tulevat palaamaan ja asumaan siellä. Tämä profetia on jo toteutunut.”

Kuvassa toinen Israelia ymmärtävä muslimioppinut, jordanialainen sheikki Ahmad al-Adwan, jonka mukaan muslimien vaatimus Israelin maasta itselleen on hyökkäys Jumalaa vastaan.

Shmuel ja Herzlia Herskowits Tiberiaan kotinsa parvekkeella Gennesaretin järven väikkyessä taustalla.

27.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 31

Holokaustista hengissä selvinnyt Shmuel Herskowits

Olen lukenut paljon holokaustista, natsien toimeenpanemasta juutalaisten kansanmurhasta, mutta tapasin Tiberiaassa 24.5.2016 ensimmäisen kerran henkilön, joka vietiin Auschwitziin, mutta selvisi sieltä hengissä, vaikka monet hänen sukulaisistaan tapettiin leirillä.

Kyseessä on 94-vuotias Shmuel Herskowits, joka syntyi 4.2.1922 Romanian Transilvaniassa, jossa asui paljon unkarinkielisiä juutalaisia.

Kun Shmuel oli neljävuotias, hän osasi jo neljää kieltä: jiddishiä, unkaria, romaniaa ja hepreaa. Myöhemmin kielitaito on karttunut lisää niin, että Shmuel puhuu myös saksaa, norjaa ja englantia.

Shmuel aloitti 14-vuotiaana kolme vuotta kestäneet opinnot juutalaisessa raamattukoulussa, Yeshivassa, jonka jälkeen hän opiskeli viiden vuoden ajan valokuvausta.

Natsi-Saksan aikaan tilanteet alkoivat muuttua. Ensin Shmuelin asuinalue liitettiin Saksan miehittämään Unkariin elokuussa 1940, mutta kesäkuussa 1944 tuli varsinainen suuri muutos, kun Unkarin poliisi teki yhtäkkiä ratsian Shmuelin kotiin kesken sapatti-illallisen ja vei koko perheen 30 km:n päässä olevalle Nag-Banjan kokoamisleirille.

Shmuel oli pidätyksen tapahtuessa 22-vuotias, hänen veljensä Martin oli 18 ja sisarensa Susanne 11 ja Berta 9 vuotta.

Sitten koko perhe lastattiin ahtaaseen junaan, joka vei heidät yhdessä 80 muun juutalaisen kanssa Auschwitzin kuolemanleirille Puolaan. Siinä vaiheessa kukaan ei tiennyt, että tämä matka oli kuusihenkisen perheen neljälle jäsenelle viimeinen, vain Shmuel ja Martin jäivät henkiin.

Välillä Shmuel siirrettiin Varsovan gettoon, joka vapautui tammikuussa 1945 venäläisten tullessa kaupunkiin.

Mutta sitä ennen Shmuelia ja monia juutalaisia oli alettu kuljettaa länteen päin kohti Saksaa. Matka kesti jalkaisin 10 päivää eivätkä saksalaiset antaneet vangeille tarpeeksi ruokaa ja vettä. Silloin mukana ollut rabbi sanoi: ”Kaivakaa lusikoillanne maata.” Juutalaiset tottelivat rabbiaan ja kaivettuaan puolen metrin syvyyteen maasta alkoi tihkua vettä. Tapauksen nähnyt ss-upseeri sanoi: ”Nyt minä näen, että juutalaisilla on Jumala.”

Saksassa Shmuel vietiin ensin Dachaun leirille, sitten Waldlageriin ja Muhldorfiin. Kun sota alkoi keväällä 1945 lähestyä loppuaan, kuljetettiin Shmuelia ympäri Saksaa tavarajunissa.

Monenlaisia huhuja liikkui, mm. sellaisesta puhuttiin, että Shmuel ja hänen kanssaan olleet muut vangit vietäisiin puolueettomaan Sveitsiin, mutta tosiasiassa heidät tapettaisiinkin matkalla.

Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut, koska eräs saksalainen upseeri ei antanut lähtökäskyä, vaan vangit pysyivät Baijerin Feldafingissa monta päivää.

Yhtäkkiä Shmuel kuuli eräänä päivänä veljensä Martinin huutavan: ”Shmuel, Shmuel, me olemme vapaita!” Amerikkalaiset olivat tulleet, ja vapautuksen päivä oli 1.5.1945 vihdoinkin koittanut.

Kovan pakkotyön ja hyvin niukan ruoan takia Shmuel painoi sodan lopussa vain 35 kg. Lisäksi hänellä todettiin tuberkuloosi, mikä esti hänen muuttonsa Israeliin. Sen sijaan edessä oli pitkä sairaala-aika Saksassa.

Romaniaankaan ei voinut palata. Transilvaniasta oli tullut jälleen osa Romaniaa, josta oli tullut kommunistinen valtio. Niinpä useimmat Romanian juutalaiset muuttivat Israeliin valtion synnyttyä 14.5.1948.

Martin-veli asui hetken yhdessä Shmuelin kanssa Munchenissä, mutta hän muutti v. 1947 Amerikkaan, jossa hän kuoli v. 2007.

Shmuel päätti sen sijaan muuttaa Norjaan, jossa hän toimi valokuvaajana Hamarissa ja Elverumissa vuosina 1952-1963 ja sitten pari vuotta Tanskassa.

Vihdoin 1.1.1965 Shmuel pääsi muuttamaan Israeliin, ensin lähellä Nasaretia olevaan Migdal HaEmekiin ja sitten Tiberiakseen, jonne hän perusti valokuvausliike Foto Herskovin, joka toimii edelleen, kun Ariela Waizman on vuodesta 2011 lähtien jatkanut toimintaa.

Shmuel oli mennyt Norjassa ollessaan v. 1958 naimisiin Unkarista kotoisin olevan Hedda Kolinin kanssa, mutta se liitto päättyi 10 vuoden kuluttua eroon. Shmuel tapasi nykyisen vaimonsa, Irakin juutalaisen Herzlian, Tiberiaassa v. 1973.

Kaiken kokemansa jälkeen Shmuel sanoo, että ihmisten tulisi auttaa toinen toisiaan. Shmuel toivoo ennen kaikkea rauhaa ja on hyvin pahoillaan nähdessään pahoja sotia edelleenkin.

Kysyin haastattelun lopuksi, mikä on Israelin tulevaisuus.

Shmuel Herskowits vastasi: ”Juutalaisten maahanmuutto Israeliin.”

Olen samaa mieltä. Tosin se merkitsee taas uusien juutalaisvainojen puhkeamista, mutta ilman ulkoisia paineita monetkaan hyvinvoinnissa elävät juutalaiset eivät muuttaisi Israeliin, jonne heidän tulee kuitenkin mennä ja tehdä alija eli nousta ylös Jerusalemiin, koska Raamatun profeetat ovat niin ennustaneet eikä Jumalan Sana voi raueta tyhjiin.

 

Omerin laskemisessa auttava kalenteri.

26.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 30

Lag BaOmer ja Omerin laskeminen

Tänään 26.5.2016 Israelissa vietetään eilen illalla alkanutta Lag BaOmeria, joka on 33. päivää pääsiäisestä alkaneesta Omerin laskemisesta, kun helluntaihin on aikaa vielä vähän yli kaksi viikkoa.

Päivää juhlitaan lähinnä nuotioita polttamalla, joita minäkin näin kaksi eilen illalla ulkona kävellessäni.

Kukaan ei oikein tiedä, miksi näitä tulia sytytetään. Joidenkin mielestä tuli viitaa Tooran suureen valoon, toiset näkevät tulissa roomalaisia vastaan vuosina 132-136 kapinoineen Simon Bar Kokhban joukkojen soihtuja.

Omerin laskeminen (Sefirat Ha’omer) tarkoittaa, että ihmiset laskevat ääneen jokaisen niistä 49 päivästä, jotka ovat Pääsiäisen (Pesach) ja Viikkojuhlan (Shavuot) eli Helluntain välissä. Perinne perustuu Tooran käskyyn (3. Moos. 23: 15-16) laskea 49 päivää alkaen siitä päivästä, jolloin omer-mitallisen (3-4- l) ohria sisältävä ensisadon omer-uhri uhrattiin Jerusalemin Temppelissä heilutuslyhteen päivänä (Jom HaBikkurim), aina Viikkojuhlaa, Shavuotia edeltävään päivään asti.

Omerin laskemisen merkitys on siinä, että se yhdistää Egyptistä vapautumisen pääsiäisjuhlan 50 päivää myöhemmin vietettävään helluntaihin, jolloin muistellaan lain antamista Siinailla. Ajatus on, että pelkkä orjuudesta vapautuminen ei riittänyt, vaan lopullisen lunastuksen kannalta oli tärkeää, että Israelin kansa sai vastaanottaa Jumalan lain ja käskyt.

Joka päivä sanotaan rukous: ”Baruch ata Adonai Eloheinu Melech ha’olam, asher kidshanu bemitsvotav al sfirat ha’omer” (Siunattu olet sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt laskemaan omeria.) Tämän jälkeen sanotaan: ”Tämä on ___:s päivä ja omerin laskenta on kestänyt ___ viikkoa ja ___ päivää.”

Omer tulee sanasta amar, joka tarkoittaa sekä lyömällä rankaisemista että viljan keräämistä. Sanassa on siis selvä viittaus kärsivään Messias Jeesukseen, joka on myös elon Herra.

 

Palladiuksen katu Beit She’anin kansallispuistossa.

25.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 29

Beit She’an

Kävin 13.5.2016 vaimoni Ritvan kanssa v. 1949 perustetussa Beit She’anissa, joka on 60 km Tiberiaasta etelään sijaitseva 17 000 asukkaan pikkukaupunki Jisreelin tasangon ja Jordanin laakson kohtaamispisteessä.

Hyvän sijainnin takia jo kanaanilaiset rakensivat paikalle kaupungin. Egyptin farao Tutmosis III valloitti Beit She’anin 1400-luvulla eKr.

Kun israelilaiset tulivat Joosuan johdolla Egyptin orjuudesta heille Luvattuun maahan, sen valloitus sujui pääosin hyvin, mutta paikoitellen oli ongelmia. Esim. kun Manassen heimo yritti valloittaa Beit She’anin, se ei onnistunut, kuten Tuomarien kirjan luvun 1 jakeessa 27 todetaan.

Raamatussa mainitaan Beit She’an myös siinä yhteydessä, kun kuningas Saulin ruumis ripustettiin kaupungin muurille hänen hävittyään läheisellä Gilboan vuorella filistealaisille (1. Sam. 31:10).

Myöhemmin kuningas Daavid valtasi Beit She’anin ja karkotti filistealaiset Välimeren rannoille asti.

Hellenistisenä aikana Beit She’anista tuli Scythopolis ja sen jälkeen roomalaiset antoivat kaupungille nimen Dekapolis.

Sittemmin Beit She’anissa pitivät valtaa bysanttilaiset, arabit, ristiretkeläiset ja turkkilaiset, kunnes kaupunki alkoi vähitellen raunioitua ja kutistua pieneksi Baysan-nimiseksi kyläksi.

Vuosina 1921-1933 Pennsylvanian yliopisto alkoi kaivaukset alueella ja entisajan loisto alkoi tulla vähitellen näkyviin.

Jerusalemin heprealainen yliopisto aloitti v. 1983 kaivaukset uudelleen, joita jatkettiin vuosina 1989-1996. Alueelta on paljastunut kaikkiaan 18 toisiaan seurannutta muinaista kaupunkia.

Esiin kaivettu alue, nimeltään Beit She’anin kansallispuisto, on melkoisen suuri ja näyttävä, kuten hyvin säilynyt amfiteatteri, jossa järjestetään nykyään konsertteja, sekä roomalaisen kadun päälle bysantin aikana 300 jKr. rakennettu pylväiden reunustama pääkatu (cardo), jonka arkeologit nimittivät Palladiuksen kaduksi silloisen käskynhaltijan mukaan.

Kun kaivausalueella kävelee, tulee kyllä tunne, että siirtyy hetkessä satoja, jopa tuhansia vuosia ajassa taaksepäin.

 

Palestiinan kansallinen museo.

24.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 28

Palestiinan kansallinen museo

Viikko sitten, 18.5.2016, pidettiin Länsirannalla Bir Zeitin yliopiston alueella lähellä Ramallahia Palestiinan kansallisen museon avajaiset presidentti Mahmoud Abbasin johdolla.

Museon tarkoituksena on esitellä palestiinalaisten muinaista elämää ja perinteitä. Museo on kuitenkin täysin tyhjä, mikä on hyvä osoitus siitä, että sellaista kansaa kuin palestiinalaiset ei ole olemassakaan, joten heillä ei voi olla mitään perinteitäkään. Palestiinalaisten mielikuvituskansasta, joka koostuu lähinnä jordanialaisista, alettiin puhua vasta v. 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen.

Tästä huolimatta erittäin upea lasista ja kivestä tehty ja 28 miljoonaa dollaria maksanut museo on rakennettu palestiinalaisen nationalismin symboliksi. Ennen tämän vuoden loppua museoon toivotaan saatavan edes jotain näytettävää itse rakennuksen lisäksi.

”Tämä museo kertoo koko maailmalle, että olemme olleet täällä, pysymme täällä ja tulemme pysymään perustaaksemme itsenäisen valtion”, sanoi presidentti Abbas avajaisjuhlassa.

Valitettavasti Abbas, arabit ja lähes koko maailma eivät ymmärrä, että Pyhässä maassa olevat arabit eivät ole tämän maan omistajia, vaan tänne tulleita vieraita ja vuokralaisia, joten Abbasin uho ei tule toteutumaan.

Mainitsen sen verran vielä historiasta, että sana Palestiina on alun perin roomalaisten valloitetulle Juudealle antama filistealaisista johdettu pilkkanimi, jolla siis viitattiin juutalaisiin, ei arabeihin. Israelin valtion perustamiseen saakka sanalla palestiinalainen tarkoitettiin lähinnä juutalaista, esim. nykyisen juutalaislehden The Jerusalem Postin nimi oli aluksi The Palestine Post, ja brittien armeijassa olevat juutalaiset vapaaehtoiset muodostivat Palestiinalaisprikaatin.

Sen sijaan alueella asuvat arabit kutsuivat Palestiinaa Damaskoksen provinssiksi, koska he katsoivat olevansa etelä-syyrialaisia.

Jasser Arafat sanoikin aikoinaan suoraan: ”Palestiinan kansalla ei ole kansallista identiteettiä. Minä, Jasser Arafat, kohtalon mies, tulen antamaan heille tämän identiteetin Israelin kanssa luotavan konfliktin kautta.”

Zahir Muhsein, PLO:n toimeenpanevan komitean jäsen, sanoi myös varsin avoimesti v. 1977: ”Palestiinan kansaa ei ole olemassa. Palestiinan valtion luominen on meille ainoastaan keino Israelin vastaisessa taistelussamme arabien yhtenäisyyden puolesta. Todellisuudessa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä ei ole mitään eroja. Me korostamme Palestiinan identiteettiä vain poliittisten syiden takia. Palestiinan valtio olisi uusi ase Israelia vastaan käydyssä taistelussa.”

Niin kutsutun Palestiinan olemassaolo ja oman valtion vaatimus perustuvat siis vain Israelin vihaamiseen ja Jumalan Israelille antamien lupausten vastustamiseen. Koko Lähi-idän kestokriisi onkin luonteeltaan pohjimmiltaan hengen maailmoissa tapahtuva välienselvittely Jumalan ja hänen vihollistensa kesken.

Me tiedämme, miten tässä sodassa tulee käymään: Israelin Jumalaa, Herraa Sebaotia, ei voi kukaan voittaa. Joka hyökkää Israelin kimppuun, ruhjoo ja tuhoaa itsensä.

 

Kuvan teksti suomeksi: Oi toisten mahdollisuuksien ja uusien alkujen Jumala, tässä minä olen. Jälleen.

23.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 27

Toinen pääsiäinen

Eilen 22.5.2016 vietettiin Israelissa Toista pääsiäistä (Pesach Sheni), joka kestää yhden päivän, kun varsinaista pääsiäistä vietetään seitsemän päivää.

Tässä juhlassa kotia ei tarvitse siivota tarkkaan hiivatuotteista, mutta matzaa kuuluu kuitenkin syödä.

Juhla sai alkunsa kun joukko miehiä sanoi Siinain autiomaassa Moosekselle (4. Moos. 9:6-14), että he eivät voineet osallistua varsinaisen pääsiäisen viettoon, koska he olivat tulleet vainajan koskettamisesta rituaalisesti epäpuhtaiksi. Sitten he ihmettelivät, eivätkö he saa lainkaan viettää pääsiäistä. Saatuaan Jumalalta ohjeet Mooses sanoi kysyjille, että he voivat viettää pääsiäistä kuukautta myöhemmin.

Toisen pääsiäisen juhla onkin siitä erikoinen, että Jumala ei säätänyt sitä alunperin itse, vaan kyseessä on Jumalan vastaus epäpuhtaiden ihmisten kysymykseen.

Toisen pääsiäisen juhla puhuukin voimakkaasti toisesta mahdollisuudesta ja uudelleen alkamisen armosta, jos jostain syystä ensimmäinen tilaisuus on mennyt ohi.

Toisen pääsiäisen juhlalla on myös profeetallinen merkitys, koska se viittaa Israelin kansalle annettavaan toiseen mahdollisuuteen lähes 2000 vuotta kestäneen hajaannuksen jälkeen, kun Jumala kokoaa jälleen kansansa eri puolilta maailmaa kotiin Israeliin.

Profeetta Jesaja kirjoitti n. 2700 vuotta sitten (Jes. 11: 11-12): ”Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen Assyriasta ja Egyptistä ja Patrosista ja Nubiasta ja Elamista ja Sinearista ja Hamatista, tuodakseen kansansa takaisin meren saarista ja kaukaisilta rannoilta. Hän kohottaa merkkiviirin kansoille, hän korjaa talteen Israelista pois ajetut ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut maailman neljältä kulmalta.”

Tämä alija, valtava paluu Pyhään kotimaahan, on nyt jatkunut voimakkaana vähän yli 100 vuotta, mutta se jatkuu yhä. Joka vuosi kymmeniätuhansia israelilaisia palaa kotiin.

 

Taidegallerioita Safedin vuoristokaupungissa Pohjois-Israelissa.
Yosef Caron synagoga Safedissa.

22.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 26

Safed

Kävin vaimoni Ritvan kanssa 11.5.2016 Safedissa, joka on 36 km Tiberiaasta pohjoiseen sijaitseva pieni ja idyllinen vuoristokaupunki, joka on Israelin korkeimmalla sijaitseva kaupunki eli 900 m merenpinnasta.

Safedista on monta eri kirjoitusmuotoa, kuten Tzfat, Tsefat, Tzefat, Zfat, Zefat, Sefad ja Safad.

Kapeiden kujien vanhakaupunki on maalauksellisen kaunis ja ympärillä levittäytyy huikea vuoristomaisema. Ei ole mikään ihme, että Safedista on kehittynyt suosittu matkailukaupunki.

Safed on ollut keskiajalta lähtien tärkeä juutalaisuuden keskus, jossa on tänä päivänäkin kymmeniä synagogia. Safed onkin yksi juutalaisuuden neljästä pyhästä kaupungista Jerusalemin, Tiberiaan ja Hebronin ohella.

1500-luvulta lähtien Safedista tuli kabbala-liikkeen keskus, jonka suuret nimet Isaac Luria ja Yosef Caro elivät ja kirjoittivat Safedissa, jonne perustettiin myös kirjapaino, joka painoi ja julkaisi v. 1578 ensimmäisen hepreankielisen kirjan Pyhällä maalla.

Myös taiteilijat löysivät Safedin Israelin itsenäistymisen jälkeen. Safedissa onkin lukuisia paikallisten taiteilijoiden gallerioita.

Uskonnollisuuden ja taiteellisuuden yhdistelmän takia Safedissa on omalaatuisen mystinen tunnelmansa.

Safed on myös tavallisten ihmisten, noin 32 000 asukkaan kotikaupunki. Viime vuosikymmeninä erityisesti Venäjältä ja Etiopiasta on tullut tuhansia siirtolaisia, jotka ovat löytäneet Safedista kotinsa.

 

Ritva ja Jouko Piho Jerusalemin Puutarhahaudalla.

21.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 25

Jerusalem

Olin vaimoni Ritvan kanssa 10.5.2016 Jerusalemissa. Tarkoituksena oli käydä Ritvalle uusissa kohteissa, vaikka ne olivat minulle kahdeksan kertaa ennestään Jerusalemissa käyneelle jo tuttuja paikkoja.

Kävimme ensimmäiseksi TV7:n Jerusalemin toimituksessa, jossa emme kuitenkaan tavanneet toimittajia, koska he olivat parhaillaan tekemässä uutisia, mutta paikalle tuli kuitenkin kääntäjä Monika Jaaguri, jolle näytin studiosta viime syksynä ottamani kuvan, jonka laitoin Ihmeellinen Israel –kirjaani.

Kokeilimme myös pitkin Jaffa-katua kulkevaa raitiotietä, joka olikin aivan täynnä, eli kulkuväline näyttää olevan hyvin suosittu. 5,90 sekeliä (1,35 euroa) maksaneen lipun ostaminen automaatista oli hiukan monimutkaista, mutta onneksi vieressä oleva mies auttoi heti auliisti. Tämän täkäläisten avuliaisuuden olemme huomanneet monissa eri yhteyksissä tämän matkan aikana.

Menimme ensimmäiseksi Damaskos-portille ja sen kautta sisälle Vanhaankaupunkiin. Kaikkialla oli rauhallista ja samaa kuhinaa kuten aina, mutta kaksi päivää myöhemmin samassa paikassa oli jälleen puukotustapaus.

Israelilaiset ja turistit joutuvat siis jatkuvasti elämään sen mahdollisuuden kanssa, että veitsi isketään selkään tai kylkeen. Uskon kuitenkin Jumalan varjelukseen ja siihen, että meidän elinpäivämme ovat jo etukäteen tiedossa: minä en siis voi kuolla ennen kuin on sen aika.

Menimme seuraavaksi Puutarhahaudalle ja Golgatalle. Vaimonikin oli todistamassa, että Jeesuksen hauta oli tyhjä. Jeesus ei totisesti ole siellä, koska hän on noussut ylös.

Meistä otettiin parina kuva Puutarhahaudan edessä eli samasta kohtaa, missä minä olin viime syksynä, mikä kuva päätyi lopulta kirjani Ihmeellinen Israel kanteen. Nyt olen alustavasti ajatellut, että tämä uusi kuva meistä voisi olla seuraavan kirjani Ihmeellinen Israel 2 kannessa.

Tämän jälkeen menimme taksilla katsomaan ensin Getsemanea ja Kaikkien kansojen kirkkoa ja sen jälkeen ylös Öljymäen näköalapaikalle, josta tunnetut Jerusalemin postikorttikuvat on otettu.

Vaikka Jerusalemissa kävisi kuinka monta kertaa tahansa, se on aina yhtä innoittava ja puhutteleva. Kun sanoin edellisenä päivänä lähikaupan omistajamyyjälle, että olen menossa Jerusalemiin, hän sanoi: ”That is the greatest city in the world.” (Se on maailman suurenmoisin kaupunki.) Vastasin: ”That’s true.” (Se on totta.)

 

Sionismin isä Theodor Herzl.

20.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 24

Sionismi

Keskiviikkona 18.5.2016 julkaistun mielipidekyselyn tulosten mukaan 90 % Israelin juutalaisista määrittelee itsensä sionisteiksi ja 82 % uskoo, että sionismin aate on edelleen ajankohtainen meidänkin aikanamme.

Kyselyn suoritti Midgam-yhtiö Herzl Keskuksen (The Herzl Center) tilauksesta 2.5.2016 olleen Herzl-päivän kunniaksi, joka on sionismin visionäärisen isän Theodor Herzlin syntymäpäivä. Herzl esitti v. 1896 sionismin perusperiaatteet kirjassaan Juutalaisvaltio ja järjesti maailman ensimmäinen sionistisen kongressin vuonna 1897 Sveitsissä.

Sionismi sai alkunsa uskosta, että juutalaisten tulisi palata muinaiseen kotimaahansa ja että juutalainen valtio pitäisi perustaa, koska juutalaisilla on oikeus omaan kansallisvaltioon siinä kuin kaikilla muillakin.

Herzlin ja monen muun sionistisen näkijän unelma toteutui v. 1948, kun Israelin valtio syntyi viiden arabimaan aloittamasta sodasta huolimatta. Nykyään sionismi tarkoittaa Israelin valtion olemassaolon kannattamista, sen kehittämistä ja puolustamista.

Sionismissa on erilaisia koulukuntia eivätkä kaikki sionistit, esim. työväenliikkeen parissa olevat, toimineet tai toimi nykyäänkään uskonnollisen vakaumuksen pohjalta, mutta siitä huolimatta kaikki ovat toteuttaneet työllään Jumalan profeetoille antamia lupauksia, että aikojen lopussa Jumala tulee kokoamaan eri puolilla maailmaa hajaannuksissa elävät juutalaiset ja israelilaiset takaisin omaan maahansa.

Maailman ensimmäinen sionisti onkin itse Jumala, joka lupasi Kanaanin maan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille ikuiseksi perintömaaksi. Sion eli Jerusalem on Jumalan asuinsija, jota hän rakastaa.

Minä olen myös sionisti – kristitty sionisti. Haluan siunata Israelia, koska Raamattu vakuuttaa, että Jumala siunaa niitä, jotka Israelia siunaavat.

 

Galilee Experience - messiaanisten juutalaisten omistama matkamuistokauppa Tiberiaassa.

19.5.2016.

Jouko Pihon Israel-raportti 23

Galilee Experience

Tiberiaassa on Gennesaretin järven rannalla Promenaadin varrella Galilee Experience (Galilean kokemus) –niminen kauppa, jonka ulkomainos sanoo rohkeasti, että kyseessä on Galilean paras kauppa ja show.

Toisessa kerroksessa sijaitsevassa matkamuistokaupassa onkin varsin laaja kokoelma raamatullisia sekä juutalaiseen ja kristilliseen perintöön liittyviä kirjoja, maalauksia, veistoksia, esineitä, kalentereita ja ruoka-aineita. Samalla voi nauttia ilmaisesta kahvista ja jäätelöstä sekä katsoa ulos ikkunasta, josta näkyy upea Gennesaretin järvi.

Paikassa on myös mahdollisuus katsoa 200-paikkaisessa teatterissa 21 minuuttia kestävä erinomainen filmi Israelin kauniista luonnosta, paikkakunnista ja värikkäästä historiasta alkaen Aabrahamista aina meidän päiviimme saakka. Olen nähnyt monenlaisia esityksiä Israelista, mutta täytyy sanoa, että tämä Galilee Experiencen elokuva on paras kokonaisesitys tästä maasta mitä olen koskaan nähnyt: tiivis, napakka, hyvin kerrottu ja kuvattu.

Galilee Experiencen perustivat v. 1990 Eric ja Terri Morey, joihin tutustuin viime syksynä, kun kävin heidän messiaanisessa Poriyan kotiseurakunnassaan. Moreyt tekivät alijan eli muuttivat Israeliin v. 1983. Heillä oli näky turistikeskuksesta, jonka kautta voitaisiin saavuttaa kolme asiaa:

1. Olla siunauksena Tiberiaan paikalliselle väestölle.

2. Auttaa kristittyjä saamaan yhteyden Israeliin ja uskonsa juutalaisiin juuriin ja levittämään Jumalan Sanaa israelilaisten keskuudessa.

3. Kaiken tämän tekeminen niin, että se on taloudellisesti kannattavaa.

Aluksi toiminnasta ei tahtonut tulla mitään, koska ääriortodoksien kovan painostuksen takia Tiberiaan kaupunki ei myöntänyt liikelupaa, vaikka pormestari oli hyväksynyt projektin. Liikehakemus meni lopulta Korkeimpaan Oikeuteen asti, joka käski Tiberiaan kaupungin antaa Galilee Experiencelle pysyvän luvan. Hankkeen takana olevat messiaaniset juutalaiset olivat hyvin kiitollisia Jumalalle, ja Galilee Experience avattiin 11.7.1991.

Koettelemuksia on ollut sen jälkeenkin, kuten v. 2000 alkaneen palestiinalaisten kansannousun eli intifadan jälkeen oli turistimäärissä dramaattinen, jopa 90 % lasku. Onneksi turismi on sen jälkeen ollut taas nousussa.

Galilee Experiencen Facebook-sivut: https://www.facebook.com/GalileeExperience.

Nasaretin synagogakirkko.

18.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 22

Nasaretin synagogakirkko

Kaanan ja Nasaretin matkamme viides kohde oli Nasaretin synagogakirkko, jota en löytänyt viime syksyn matkallani ja joka oli nytkin monen mutkan ja muutaman kyselyn takana basaarin kätköissä.

Nasaretin synagogakirkko on entisen synagogan paikalle rakennettu ortodoksikappeli.

Nimi viittaa myös siihen, että paikalla uskotaan olleen sen synagogan, jossa Jeesus opetti ja antoi selvästi ymmärtää, että hän on profeettojen ennustama Messias, mikä suututti kotikaupungin asukkaat, joiden oli vaikeaa uskoa, että puuseppä Jeesus, Marian poika, joka oli tunnettu Nasaretissa pikku pojasta lähtien, olisi jotain sen kummempaa kuin ketkään muutkaan.

Nasaretilaiset näkivät kyllä Jeesuksen ihmeet ja myönsivät hänen opetustensa viisauden, mutta he vain kummastelivat asiaa eivätkä uskoneet, että Jeesus olisi Jumalan lähettämä Messias.

Kun oman kotikylän ihmiset torjuivat Jeesuksen ja yrittivät jopa syöstä hänet jyrkänteeltä alas, joutui Jeesus sanomaan: ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.”

Nasaretilaisten epäuskon takia Jeesus ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa ja sairaitakin hän paransi vain muutamia. Hyljeksintä johti Jeesuksen myös muuttamaan Kapernaumiin, josta tuli myöhemmin hänen toinen kotikaupunkinsa.

Valitettavasti kirkko ei ollut auki siellä käydessämme, joten sain otetuksi vain ulkokuvia.

 

Timo Valtonen - Jumalan soturi.

17.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 21

Timo Valtonen – uusnatsista Israelin rakastajaksi

Tapasin eilen 16.5.2016 Israelin matkalla olevan ja Tiberiaassa pari päivää poikenneen Joosua Missionin toiminnanjohtajan Timo Valtosen sekä hänen mukanaan olevat avustajansa Nikon ja Maaritin.

Timo Valtonen on Suomessa tunnettu rohkea evankeliumin julistaja, jonka monet tempaukset Jumalan Sanan ja Israelin puolesta ovat päätyneet kymmenisen kertaa valtakunnan uutisiin. Tästä on tullut Timolle hiukan vaikeuksiakin viime aikoina, koska kaikki eivät ymmärrä hänen räväkkää tyyliään.

Kun Timo oli tullut uskoon v. 1986, entinen Sieg heilia huutanut kovapintainen uusnatsi, joka ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan matkustavansa koskaan Israeliin, näki Raamatusta Jumalan lupaukset Israelille ja hänen Israel-vihansa muuttui Israel-rakkaudeksi.

Timo tuli ensimmäisen kerran Israeliin v. 1989 ja hän tunsi heti, että hän oli tullut kotiin. Sen jälkeen Timo alkoi käydä Israelissa 2-3 kertaa vuodessa viipyen täällä joka kerta 2-3 viikkoa, joten hän on nyt käynyt Luvatussa maassa jo yli 40 kertaa.

Timon Israel-rakkautta on lisännyt vielä sekin, että eri tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hänellä on äitinsä puolelta juutalaiset sukujuuret.

Timo ei tule Israeliin yksin, vaan hänellä on aina mukanaan työtovereita sekä matkalaukku täynnä erikielisiä (heprea, englanti, ranska, venäjä ja arabia) raamattuja, traktaatteja sekä kyniä, joissa on jokin raamatunpaikka, joita hän antaa ihmisille, niin juutalaisille, arabeille, druuseille kuin kenelle tahansa, kun hän ajaa vuokra-autolla tiiminsä kanssa ympäri Israelia. Kun tapasimme, Timo oli juuri palannut eräästä Golanin druusikylästä.

Kun Timo antaa raamattuja ja traktaatteja ihmisille, hän sanoo: ”Olkaa hyvä, tässä on teille lahja, joka kertoo Messiaasta.” Timo käyttää myös usein Kaarlo Syvännön hänelle opettamaa sanontaa: ”Olkaa hyvä, tässä on teille elävää vettä.”

Muutaman kerran Timo on joutunut evankeliumin tähden aika tiukkoihin paikkoihin. Kun Timo ja kumppanit julistivat v. 1995 rohkeasti Sanaa Jerusalemin kadulla, oli Timolla jossain vaiheessa innostuksissaan käsi pystyssä. Miten ollakaan paikalle osuneet saatananpalvojanuoret luulivat, että Timo teki natsitervehdyksen. Syntyi kauhea huuto ja älämölö, kun kaikki huusivat, että tuolla on natsi, ja alkoivat lähestyä uhkaavasti Timoa.

Kovan mekkalan takia paikalle alkoi tulla koko ajan lisää väkeä, kun lähellä olevat ravintolat tyhjentyivät ja ortodoksinuoria tuli mellakkaan mukaan.

Timo pysyi kuitenkin rauhallisena, ja hän koki Jumalan sanovan hänelle, että hänen on nyt vain poistuttava paikalta. Kun Timo lähti kävelemään ja lopulta juoksemaan poispäin, häntä lyötiin ja potkittiin, mutta perillä hotellissa Timo huomasi, että hänessä ei ollut minkäänlaisia jälkiä, koska Jumala oli ollut hänen suojelijansa. Joku Timon tovereista sanoikin nähneensä kolme metriä pitkän enkelin.

Suomessa syntyi 7.8.2006 aikamoinen mellakka, kun palestiinalaisten puolesta marssinut rauhankulkue, joka oli matkalla protestoimaan Israelin suurlähetystön eteen, pysähtyikin Mannerheimintiellä Foorumin kohdalla olleen Timo Valtosen Jeesus-bussin kohdalle, jonka katolla Timo oli kumppaneineen liehuttamassa suurta Israelin lippua ja isokokoista julistetta, jossa kehotettiin siunaamaan Israelia.

Rauhanmarssilaiset suuttuivat vimmatusti Israelin ystäville ja alkoivat pommittaa heitä aggressiivisesti kepeillä ja Israelin suurlähetystöä vastaan varaamillaan kananmunilla, jotka menivätkin Valtosen suuntaan, tosin kaikki ohi. Lopulta poliisi pyysi Jeesus-bussilaisia poistumaan alueelta, vaikka he olivat olleet rauhallisia ja heillä oli asianmukainen lupa paikalla oloonsa.

Timo Valtonen jatkaa työtään Suomessa, Israelissa, Thaimaassa ja missä tahansa, minne Herra hänet johdattaa. Toivon omalta puoleltani tälle Jumalan soturille suurta Jumalan siunausta ja varjelusta.

 

Maastopalon sammutusta lähellä Jerusalemia.

16.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 20

Helleaalto ja maastopaloja

Israelia on kohdannut viime lauantaista lähtien massiivinen helleaalto, hepreaksi sharav. Näin lämmintä ei ole ollut kevätaikaan 130 vuoteen. Yli 400 ihmistä on joutunut kuumuuden takia sairaalahoitoon.

Eilen sunnuntaina etelä-Israelissa sijaitsevassa Yotvatan kibbutsissa mitattiin kevään lämpöennätys 40 vuoteen eli 47 astetta varjossa. Myös Tiberiaassa oli reippaasti yli 40 astetta. Kun kävelin ulkona, totesin, että en ole koskaan ollut ennen missään maassa sellaisessa kuumuudessa.

Superhelle on aiheuttanut paljon maastopaloja koko Israelin alueella. Mennessämme eilen illalla tapaamaan David Hableria huomasimme, miten Tiberiaan vuorenrinne oli täynnä pensaikkopaloja palomiesten yrittäessä sammuttaa niitä.

Tiberiaassa pari päivää oleva Timo Valtonen oli eilen evankelioimassa eräässä druusikylässä. Kun hän tuli takaisin Tiberiakseen päin, hän törmäsi isoon maastopaloalueeseen Gennesaretin järven pohjoispäässä. Hän hyppäsi autosta ulos ja juoksi rinnettä alas kuvaamaan useita maastopaloja.

Tänään maanantaina on vielä kuumaa, siinä 42 astetta, mutta onneksi huomisesta alkaen lämpöaalto loppuu niin, että lämpöä on enää siinä 25-33 asteen välillä eli sen verran, mikä on normaalia tähän vuodenaikaan.

Tulevasta kesästä ennustetaan hyvin kuumaa. Olen sen sitten toteamassa ja kokemassa, koska olen Israelissa 20.7.2016 asti.

 

Nasaretin kylän avustajia pukeutuneina Jeesuksen ajan asuihin.

15.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 19

Nasaretin kylä

Kaanan ja Nasaretin matkamme neljäs kohde oli kuuden hehtaarin kokoinen Nasaretin kylä (Nazareth Village), joka on ennallistettu historiallisen tarkasti paikalta tehtyjen muinaislöytöjen perusteella Jeesuksen aikaiseksi asutukseksi, jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää, millaisessa maailmassa ja ympäristössä Jeesus eli ja vaikutti.

Paikassa voi nähdä Raamatun ajan puita ja rakennuksia, vanhoihin asuihin pukeutuneita ihmisiä, puuseppä Joosefin työpajassaan, Marian villalankaa tekemässä, lampaita, viininpuristamon, vartiotornin ja synagogan.

Tri Nakhle Bishara oli ensimmäinen, joka alkoi unelmoida Jeesuksen aikaisen Nasaretin kylän henkiin herättämisestä. Näky alkoi toteutua v. 2000 paikan ensimmäisen johtajan tri Michael Hostetlerin väsymättömän työn tuloksena.

Nasaretin kylää hallinnoi Nazareth Trust -niminen säätiö, joka omistaa myös Nasaretin sairaalan, jossa järjestö on parantanut Jeesuksen nimessä jo yli 150 vuoden ajan.

Olimme Nasaretin kylässä yhtä aikaa TV7:n Martti ja Mirja Ojareksen ryhmän kanssa. Loistavana oppaana toimi Ariela Waizman, joka selosti kylän eri paikkoja mielenkiintoisesti liittäen asiat osuvasti Raamatun teksteihin niin, että lopuksi totesin, etten ole pitkään aikaan kuullut näin hyvää saarnaa.

Pyhässä maassa kaikki puhuu Jumalasta ja Raamatun luotettavuudesta, jopa kivetkin ja arkeologiset löydöt.

 

Eija Jaraisi Kaanan viini- ja lahjakaupassa.

14.5.2016

Jouko Pihon Israel-raportti 18

Eija Jaraisi - suomalainen Kaanassa

Kaanan ja Nasaretin matkamme kolmas kohde oli Cana’s Wedding Wine, joka on yksi Kaanan 23 Jeesuksen ensimmäisen ihmeen hääviiniä myyvästä kaupasta.

Menimme juuri tuohon myymälään siksi, että Ariela tunsi siellä työskentelevän suomalaisen naisen Eija Jaraisin, joka on naimisissa kaupan omistajan, kristityn arabin, Jawad Jaraisin, kanssa. Heillä on kaksi lasta, 14-vuotias Issa-Matti ja 11-vuotias Karlos.

Eija on syntynyt v. 1972 Vehkalahdella ja Jawad v. 1966 Kaanassa. Jawadin isä on arabi ja äiti kreikkalainen. Heidän tiensä yhdistyivät, kun molemmat asuivat eräässä vaiheessa Kreikassa ja kumpikin oli jonkin aikaa töissä Kreikan ja Italian väliä liikennöivässä laivassa Eija kassavastaavana ja Jawad kondiittorina.

Eija ja Jawad tutustuivat toisiinsa, rakastuivat nopeasti ja menivät naimisiin v. 1994 Kaanan ortodoksisessa kirkossa, joka on Jawadin isoisoisän Slimanin 1880-luvulla rakennuttama. Sliman joutui anomaan rakennuslupaa Palestiinan aluetta silloin hallinneilta Turkin ottomaaneilta. Slimanilla ei ollut varoja kirkon rakentamiseen, mutta Venäjän tsaari Aleksanteri III rahoitti hanketta.

Eija on varsin kielitaitoinen, mistä on hyötyä turisteja kuhisevassa kaupassa. Eija osaa suomea, englantia, arabiaa, kreikkaa ja hepreaa sekä tarpeellisessa määrin venäjää ja romaniaa, niin että hän voi palvella niillä kielillä Itä-Euroopasta tulevia matkailijoita, joita on täällä paljon.

Eija oli tavallinen luterilainen tapakristitty, kunnes hän alkoi neljä vuotta sitten eräiden vaikeuksien takia lukea Raamattua, mikä johti hänet omakohtaiseen ja elävään uskoon. Eija koki selvästi, että hän ei voi eikä tahdo kulkea kahta tietä, vaan hänen on valittava, kumpaa tietä hän haluaa vaeltaa.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

15.10 | 09:00

Jatkoa. KR 33 / 38 kääntää perkeen ja saatanan pienellä alkukirjaimella esim. Ilm. 20 luvussa.

...
15.10 | 08:54

Jatkoa. Kun KR 33 / 38 on yleensä pidetty alkutekstille USKOLLISENA, niin on outoa, mistä on tullut tämä tarve kirjoittaa perkele jne. isolla? Vs. perkeleeltä.

...
15.10 | 08:48

Ei saatanan nimen pienellä kirjoittaminen ole minulta kannanotto muuhun. Kirkko - Raamattu 33 / 38 näkyy kääntävän pienellä perkeleen ja saatanan.

...
14.10 | 15:22

Hei, mitä luulet viedäänkö meiltä myös kohtuullisen halpa vesi, mikä loppaus on taas menossa, millä ne huiputtaa nyt ihmisiä joilla on vesi osuuskunnan osuus.?

...
Tykkäät tästä sivusta