30.12.2015
Jouko Pihon Israel-raportti 130
Viidennen Jerusalemin matkani
neljäs kohde oli lähellä Herodeksen porttia oleva v. 1854 uudelleen löydetty ja v. 1967 yleisölle avattu Sidkian luola, joka on Vanhankaupungin alla oleva valtava kalkkikiviluola, josta on aikojen kuluessa louhittu rakennuskiviä
kaupungin tarpeisiin, kuten Herodeksen temppelin rakentamiseen.
Monet uskovat, että jo kuningas Salomo käytti luolan kiviä
temppelinsä rakentamiseen, jonka vuoksi luolaa kutsutaan myös Salomon louhokseksi.
Juutalaisen legendan mukaan Juudan
viimeinen kuningas Sidkia pakeni babylonialaisten piiritystä luolia pitkin aina Jerikoon asti, mutta jäi kuitenkin kiinni. Kyse on hiukan liioittelusta, koska vaikka luola on iso eli 20 000 m2 ja pituudeltaan 200 m, ei se sentään Jerikoon
asti ulotu.
Siellä täällä tippuu luolan seinistä ja katoista vesipisaroita, joita kutsutaan Sidkian kyyneleiksi.
Keskellä hyvin valaistua luolaverkostoa on yksi suurempi sali, jossa pidetään oopperakonsertteja ja jossa vapaamuurarit ovat
pitäneet vuodesta 1868 alkaen perinteisiä kokouksiaan kerran vuodessa vuosia 1948-1968 lukuun ottamatta. Vapaamuurarithan katsovat salaseuransa saaneen alkunsa Salomon temppelinrakentajista ja Salomon olleen ensimmäinen vapaamuurari.
Tämä ei pidä paikkaansa. Salomo oli heikkouksistaan huolimatta kuitenkin Jahven palvelija. Vapaamuurarit ovat Saatanan palvelijoita.
Tätä eivät alemmilla asteilla olevat rapparit tiedä, mutta ylemmillä asteilla oleville vapaamuurareille paljastetaan, että heidän jumalansa on Lucifer.
Kuvassa Sidkian luolan alkupäätä.
Laitan erillisen aloitukseen
kuvan vapaamuurarisalista.