31.10.2015
Jouko Pihon Israel-raportti 70
Toisen Jerusalemin matkani kolmas kohde oli Israel-museo, joka on valtavat kokoelmat sisältävä Israelin kansallismuseo, vaikka sitä nimitystä
ei käytetäkään. Museon perusti v. 1965 aikaisemmin mainitsemani Jerusalemin silloinen pormestari Teddy Kollek.
Museo jakautuu useisiin eri paviljonkeihin, joten siellä voisi hyvin viettää vaikka koko päivän,
mutta minulla ei ollut aikaa siihen, vaan halusin tutustua varsinaisen museon oikealla puolella olevaan kahteen kohteeseen, Kirjan pyhäkköön, josta kerron tänään ja Jerusalemin pienoismalliin, josta kirjoitan huomenna.
Kirjan
pyhäkkö erottuu hyvin pyöreän valkoisen kattorakennelmansa takia, joka kuvaa niiden saviruukkujen kantta, joista v. 1947-1956 löytyivät kuuluisat yli 2000 vuotta vanhat Kuolleenmeren kirjakääröt Qumranin 11 luolasta.
Katon päälle suihkuaa jatkuvasti vettä, mikä kuvaa puhtautta.
Kirjakääröjä pidetään 1900-luvun merkittävimpänä arkeologisena löytönä, mikä alkoi siitä, kun eräs
beduiinipaimen eksynyttä vuohtaan etsiessään heitti kiven erääseen luolaan, jolloin sieltä kuuluikin kova kilahdus, kun ruukku särkyi. Loppu on historiaa.
Kirjakääröt ovat maailman vanhimpia Raamatun
käsikirjoituksia ajoittuen 250-100 eKr. välille heprealaisen Raamatun kirjoittamisen jälkeen, mutta ennen kristinuskon syntyä.
Vain muutamia kääröistä esitellään yleisölle vitriinien takana niiden
herkän kunnon vuoksi ja sitten niitä vaihdetaan toisiin. Tekstejä, jotka eivät ole esillä, säilytetään pimeässä ja lämpösäädellyssä huoneessa.
Näyttely kertoo hyvin eri
kääröistä ja niiden löytymisestä. Keskellä osittain maan alla olevaa museota on näytteillä museon merkittävin kohde eli 100-luvulta eKr. peräisin olevan kokonaisen Jesajan kirjan valokopiopainos. Alkuperäinen
käärö on liian hauras ja arvokas näytteille asetettavaksi.
Hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi kirjoitettuja nahka- ja papyruskääröjä on n. 850. Joukossa on Tanakin eli Vanhan testamentin kirjoituksia,
apokryfisiä ja pseudepigrafisia tekstejä sekä Qumranissa eläneen uskonnollisen yhteisön, essealaisten, omia kirjoituksia.
Essealaiset olivat irrottautuneet tiukkojen sääntöjen mukaan eläväksi lahkoksi
n. 100 eKr. Jerusalemin ylipapista syntyneen kiistan takia.
Kirjan pyhäkössä säilytetään myös vanhinta tunnettua kokonaista hepreankielistä Raamattua, Aleppo Codexia, jota kuljetettiin keskiajalta lähtien
pitkin Lähi-itää, kunnes se päätyi Aleppon juutalaisseurakunnan haltuun Syyriaan. Toisen maailmansodan jälkeen käsikirjoituksen luultiin kadonneen lopullisesti, mutta Aleppon juutalaiset olivat piilottaneet kirjan ja onnistuivat
salakuljettamaan sen vastaperustettuun Israeliin. Tätä pahasti tuhoutunutta, mutta mittaamattoman arvokasta käsikirjoitusta on sen jälkeen restauroitu Israel-museossa niin hyvin kuin mahdollista.
Vuodesta 2011 lähtien Kuolleenmeren
tekstit ovat olleet Googlen myötävaikutuksella nähtävissä myös internetissä osoitteessa http://dss.collections.imj.org.il/ .
Kuvassa Kirjan
pyhäkkö Jerusalemissa.