Jouko Pihon Israel-raportti 62
Jerusalemin matkani seuraava kohde oli juutalaisuuden pyhin paikka Länsimuuri, joka tunnetaan myös nimillä Itkumuuri ja Valitusmuuri, koska täällä itkettiin vuosisatojen
ajan hävitetyn temppelin muistoa. Nykyään ei haluta enää itkeä, vaan katsoa eteenpäin, joten paikan nimenä on Länsimuuri tai pelkästään Muuri, hepreaksi Ha-Kotel.
Jeesuksen ennustus,
että tästä temppelistä ei jää kiveä kiven päälle, toteutui v. 70 jKr., kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin ja sen myötä myös temppelin, ja juutalaiset ajettiin maanpakoon. Temppelistä
jäi jäljelle vain tämä 15 m korkea ulkomuurin pätkä, johon juutalaisten kaipuu temppelin uudelleen rakentamisesta kohdistuu.
Jordanian miehitysvallan aikana 1948-1967 juutalaisilta oli muurille pääsy kielletty. Vasta Kuuden päivän sodan jälkeen
v. 1967 paikka avautui juutalaisille ja turisteille.
On sanottu, että Länsimuurilla jumalallinen läsnäolo on niin lähellä kuin se maan päällä on mahdollista. Saattaa olla. Kun minä olin muurin edustalla rukoilemassa, koin Jumalan läsnäolon
ravisuttavan minua. Hetken jo ajattelin kaatuvani, mutta pysyin kuitenkin pystyssä.
Monet ihmiset kirjoittavat rukouksensa paperilapulle, jonka he sitten tunkevat muurin rakoihin. Nykyään on myös mahdollista lähettää etärukouksia, jos ei pääse itse
paikan päälle. Viesti tulostetaan Jerusalemissa ja viedään muurinrakoon. Tällaista palvelua tarjoavat mm. www.aish.com ja www.thekotelprayer.com .
Kun kävin Länsimuurilla 11.10.2015, paikka oli äskettäisten terroritekojen takia täynnä poliiseja ja sotilaita. Jokainen joutui avaamaan laukkunsa ja kulkemaan metallinpaljastimen läpi.
Rauhan kaupunki joutuu vielä odottamaan lopullista rauhan aikaa.
Mutta se tulee aikanaan.
Kuvassa Länsimuuri Jerusalemin Vanhassakaupungissa.