Jouko Pihon Israel-raportti 28
Kuten kerroin jo ensimmäisessä raportissani 23.8.2015, minulla oli suuria vaikeuksia
löytää Israeliin tultuani Tel Avivin keskusbussiasemaa. Kerron nyt siitä hiukan enemmän.
Kun tulin taksilla Ben Gurionin lentokentältä keskusbussiasemalle, en ollut uskoa kuskia hänen sanoessaan, että
bussiasema on tuossa edessä, koska edessä ei näyttänyt olevan minkäänlaista asemaa eikä busseja näkynyt missään.
Lähdin kuitenkin etsimään asemaa, mutta missään ei ollut mitään siihen
viittaavaa. Hankaluutta lisäsi se, että noin puolet ihmisistä, joilta kysyin neuvoa, ei osannut englantia.
Lopulta menin sisälle läheiseen kauppakeskukseen ja löysin henkilön, joka osasi englantia. Hän väitti, että
kyllä vain, tämä on bussiasema. No, täytyihän se sitten uskoa, vaikka missään ei ollut viitteitä busseista.
Seuraavalta henkilöltä sain tietää, missä on infopiste. Vasta siellä sain tietää, että
minun pitäisi mennä 7. kerrokseen, josta Tiberiakseen menevät bussit lähtevät.
Ei ole ihme, että olin ymmälläni kuin pieni maalaispoika kaupungissa, koska Tel Avivin uusi maailman suurimpiin kuuluva seitsenkerroksinen keskusbussiasema,
lempinimeltään ”Norsu”, on melkoisen sokkelomainen kolossi, jossa on 1400 kauppaa, neljä synagogaa, kolme kirkkoa, kirjasto, supermarketti, kaksi lääkäriasemaa, taidestudioita ja ydinpommisuoja. Joka päivä
rakennuksen kautta kulkee 5000 bussia ja 70000 ihmistä.
Selvisin kuin selvisinkin Tiberiaan bussiin, mutta oli se seikkailu.
Kuvassa Tel Avivin keskusbussiaseman sisänäkymiä.