19.5.2021
Jouko Piho:
Euroviisut 2021
Katsoin eilen 18.5.2021 telkkarista tämän vuoden Euroviisujen ensimmäisen semifinaalin, joka näytettiin ilman maskeja olevan yleisön kanssa Hollannin Rotterdamista.
Esiintyjät olivat hyvin iloisia siitä, että saivat vihdoinkin laulaa liveyleisön edessä. Toinen semifinaali, jossa on mukana myös Suomen kappale, näytetään torstaina. Loppukilpailu on lauantaina.
Koska olen sanoittaja, säveltäjä, laulaja ja soittaja sekä olen osallistunut kappaleillani (Silenzio, Only in my dream, Do not hurt me anymore) Suomen euroviisukarsintoihin kolme kertaa (1992,
2012, 2019), seuraan euroviisuja musiikillisen kiinnostukseni takia.
Olen joutunut viime vuosina toteamaan kerta toisensa jälkeen, että en pidä yhdestäkään siellä
esitetyistä lauluista. Niin myös tänä vuonna.
Laulut eivät ole kauniita eikä niissä ole miellyttäviä melodioita eikä upeita sointuja. Ei ole myöskään
tarttuvia kertosäkeitä eikä puhuttelevia sanoituksia.
Sen sijaan on aivan liikaa ulkomusiikillista tohinaa, kaiken maailman akrobaatteja ja tanssijoita sekä ennen kaikkea ärsyttäviä
ja silmää rasittavia valotehosteita, mitkä eivät millään tavoin edistä musiikin sanomaa, vaan lähinnä häiritsevät sitä.
Eilisessä
semifinaalissa oli mukana myös todella outo kappale, kun Kyproksen laulun ”El Diablo” (Paholainen) esittäjä Elena Tsagrinou kiemurteli lavalla sellaiseen tyyliin, joka kuuluisi paremmin strippausklubiin.
Lisäksi laulun sanoitus oli melkoista ylistystä Saatanalle tyyliin ”Minä rakastuin ja annoin sydämeni Paholaiselle, luovutin sen, koska hän kertoo minun olevan hänen enkelinsä”.
Kappaleen esittäjä on kiistänyt väitteet laulunsa moraalittomuudesta. Hänen mukaansa laulu ei kerro saatananpalvonnasta vaan naisesta, joka rakastuu "pahana poikana" tunnettuun "El Diabloon".
Jos näin on, niin laulu on joka tapauksessa hyvin harhaanjohtava, koska siitä ei käy mitenkään ilmi selvästi, että ”El Diablo” olisikin paholaismainen mies eikä
itse Paholainen.
Kyproksen laulu tuo vielä mieleeni yhden epäkohdan, josta en pidä lainkaan nykyisissä Euroviisuissa eli sen, että laulun tekijät ja esittäjät
voivat olla mistä maasta tahansa, kuten Kyproksen piisin tekijät ovat ruotsalaisia ja brasilialaisia ja itse laulaja on Kreikasta.
Minusta olisi paljon parempi, jos kaikki laulun tekoon
osallistuneet tahot olisivat siitä maasta, jota kappale edustaa. Silloin laulu olisi todella kunkin maan kulttuurin lisäys Euroopan musiikkiin eikä yleismaailmallista musiikkitehtailua.
Koska
musiikin taso on näin surkeaa, olen miettinyt vakavasti sitä mahdollisuutta, että osallistuisin neljännen kerran Suomen euroviisukarsintoihin. Tällä kertaa minun pitäisi vain saada tuekseni jokin iso ja tunnettu tuotantoyhtiö,
koska yksityisyrittäjillä ei ole mitään mahdollisuuksia, vaikka laulu olisi kuinka hyvä.